perjantai 23. maaliskuuta 2012

Uusi rahoitusmalli ammattikorkeakouluille

Nykyinen pääosin opiskelijamääriin perustuva rahoitusjärjestelmä on tarkoitus vuodesta 2014 alkaen uudistaa suorite- ja laatuperustaiseksi. Uuden AMK-rahoitusmallin luonnos muistuttaa hyvin paljon ehdotusta yliopistojen rahoitusmalliksi vuodesta 2013 alkaen. Ehdotetussa rahoitusmallissa rahoitus määräytyisi sekä koulutuksen että TKI-toiminnan tunnuslukujen perusteella, näiden heijastaessa sekä aluevaikuttavuutta ja työelämäyhteistyötä että laatua ja kansainvälisyyttä. Eilen OKM järjesti työpajan, jossa rahoitusmallin kehittämisestä keskusteltiin.

Rahoitusmalliin liittyy huomattava joukko selvitettäviä kysymyksiä.

Esimerkiksi koulutukseen liittyvä kriteeri "työllistyminen" ei ole itsestään selvä tunnusluku. OKM:n ehdotuksessa työllistyminen mitattaisiin ammattikorkeakoulusta valmistuneiden työllisten määränä. Heti nousee kysymys siitä mitä käsite "työlliset"  sisältää. Se ei sisällä ulkomaille siirtyneitä eli järjestelmästä poistuneita (suuri osa valmistuneista merikapteeneista jää laskematta), se ei sisällä jatko-opintoja tekeviä (eikö tämä ole järjestelmämme perusoikeus), se ei sisällä suoraan äitiyslomalle siirtyviä (tavoitteena ei voi olla rangaista ammattikorkeakouluja sukupuoleen liittyvillä painotuksilla), eikä myöskään kaikkia itsensä työllistäjiä (tässä jätetään suuri osa mm. kuvataiteesta valmistuneita laskematta). Onko tämä oikein? Itse pitäisin työttömien määrää parempana indikaattorina. Se on yksiselitteisempi tunnusluku, joka sisältää työministeriön työnhakijarekisterin työttömät työnhakijat.

Toisena esimerkkinä TKI-toimintaan liittyvä kriteeri "kilpailtu TK-toiminnan rahoitus" on nykymuodossaan ongelmallinen. Kilpailluksi kansalliseksi tutkimusrahoitukseksi lasketaan indikaattoriin vain Suomen Akatemian ja Tekesin rahoitus. Itse Akatemian toimikunnan jäsenenä toimineena tiedän, että ammattikorkeakoulujen hakemukset jäävät käytännössä kokonaan rahoituksen ulkopuolelle. Suomen Akatemia rahoittaa vain korkealaatuista tieteellistä tutkimusta, joka ei ole ammattikorkeakoulujen perustehtävä. Miksi siis mitata sellaista? Satunnaisen Akatemian rahoituksen voisi jättää kokonaan pois, ja tilalle sopisi TKI-toiminnan yritysrahoitus, sekä kv-rahoitus nykyistä ehdotusta laajempana.

Kolmantena esimerkkinä käy työelämäyhteistyö, ammattikorkeakoulujen yksi peruspilareista, joka käytännössä puuttuu kokonaan mittaristosta. Työelämäyhteistyölle kaivataan kipeästi hyvää uutta mittaria. Sellaiseksi ei riitä maksullisen palvelutoiminnan määrä, joka aivan liiaksi ohjaa ammattikorkeakouluja konsulttitoimistojen reviirille.Uuden mittarin tulisi lähteä TKI-hankevolyymistä, josta tähän laskettaisiin vain suoraan yrityselämää hyödyntävä osuus. Olen innolla mukana kehittämässä mittaria.

Ajatus uudesta rahoitusmallista ja rahoitusta määräävistä tunnusluvuista on hyvä. Ehdotus perusrakenteeksikin on kelpo. Nyt vain tulee jokainen mittari perata huolellisesti läpi varmistaen, että ohjaava vaikutus on oikean suuntainen ja lopputulos ammattikorkeakouluja kohtaan oikeudenmukainen. Tämä edellyttää perusteellisen kehitystyön jälkeen mittariston huolellista testausta.





3 kommenttia:

  1. Hei! Aika kauhistuttava ajatus, että TKI-rahoituksessa painotettaisiin YRITYSrahoituksen määrää. Sosiaalialan toiminnassa korostuvat aivan muut tekijät kuin yritykset, saati isot yritykset. Meidän osaamisalueemme sosiaalialan koulutuksessa liittyvät varhaiskasvatukseen (päivähoito), nuorten hyvinvointi (mm. erityisnuorisotyö, koulujen sosiaalityö), sosiaalinen kuntoutus (mm. työttömyyteen liittyvät tehtävät), päihdetyö, mielenterveystyö, seniori- ja vanhustyö, vammaistyö. Mitkä yritykset rahoittavat näiden palvelujen kehittämistä? Kyse on pääasiassa yhteiskunnallisista tehtävistä, jotka ovat julkisten palvelujen ja järjestöjen vastuulla, maksavaan asiakasta kun ei löydy. Rahoitusta ei tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa löydy näihin asioihin, mikä näin yhyteiskuntatieteilijän analyysinä perustuu ideologiseen asetelmaan maassamme. Syrjäytymisen ehkäisemisestä puhutaan, ennaltaehkäisevästä työstä puhutaan, mutta rahooittajia ei ole. Kaiken maailman nippelinkeksijälle löytyy rahaa sieltä sun täätlä. Pahoittelen, mutta on säälittävää, että Samkin johto näyttää elävän kovin busienssideologista elämää suojassa yhteiskunnan karuista karikoista. Eikä oman organisaation tuntemuskaan ole järin vakuuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pasi virkistävän kriittisestä kommentistasi. Kyllä TKI-rahoitus kokonaisuutena tulee varmasti säilymään tärkeimpänä TKI-toimintaa kuvaavana tunnuslukuna. Siinä on mukana niin julkinen kuin yksityinenkin rahoitus. Kyse on siitä miten määritellään kilpailtu rahoitus ja miten mitataan työelämälähtöisyyttä. Erityisesti viime mainittua kuvaa hyvin yritysten osallistuminen hankkeisiin. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että termiä yritysrahoitus laajennetaan koskemaan kaikkia toiminnanharjoittajia.

      Olen täysin eri mieltä siitä, ettei sosiaali- ja terveysalan toiminnassa korostuisi yritykset. Satakunnassa kaikista toimialoista nopeimmin on v. 1995-2010 kasvanut nimenomaan yksityiset terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut (444 %). Tämän sektorin arvioidaan kasvavan voimakkaasti myös tulevaisuudessa. On turha jäädä tuleen makaamaan ja valittamaan, ettei rahoittajia löydy. Kyllä maksava asiakas löytyy heti, jos TKI-toiminnalla voidaan tehostaa palveluja ja parantaa niiden laatua.

      En oikein ymmärrä mitä takoitat SAMKin johdon busienssideologisella elämällä. Voin luonnollisesti kommentoida vain omalta osaltani, mutta minusta työelämälähtöisyyttä tulee vahvasti edelleen kehittää. Tässä työssä elinkeinolemän tarpeiden tyydyttäminen on ihan ykkösasia.

      Poista
  2. Koen tällaisen blokikirjoittelun erittäin hyvänä ja tehokkaana viestintävälineenä, joten päätin taas lisätä oman kommenttini tj:n päivän aiheeseen:

    Minusta näyttää, että sekä TKI että työelämäyhteistyö on määritelty juuri tiedeyliopistojen lähtökohdista. AMK-maailmaan on saatava meitä kuvaavia määrittelyjä.

    Pitkään SAMK:n opettajan uran omaavana mielestäni TKI:stä puhuttaessa peruslinjaksi voisi määritellä opinnäytetyöt. Tekniikan puolella ne lähes aina tehdään teollisuuteen. Yliopistomaailmaa matkiessamme me olemme joutuneet rakentamaan TKI-ympäristöjä, jotka pysyvät hengissä ainoastaan hengityskoneen avulla. Ne ovat liian riskialtiita yksittäisten henkilöiden varaan rakentuneita projekteja (konenäkö, uusiutuva energia, ngl+ ne vanhat projektit, joita kukaan ei enää edes muista).

    Pitäisi kehittää satakuntalainen vaikka Kauppakamarin yhteyteen TKI-toimintaa tukeva rahasto, joka voitaisiin rinnastaa Akatemiaan ja TEKESiin. Onhan meillä apurahoja antavia paikallisia säätiöitä, jotka voitaisiin yhdistää yhden sateenvarjon alle.

    Lähdeniemen rakentamat kummppanuussopimukset voisivat toimia lähtökohtana uusien työelämäyhteistyötä kuvaavien mittarien luomisessa. Kunhan niistä saataisiin teollisuudesta selkeitä vaateita ja samalla sitoumuksia vaateiden vastapainoksi.

    VastaaPoista