Tällä hetkellä pohditaan eri puolella Suomea mistä saadaan kasvulle aikaan vetovoimaa, uudistumista ja kilpailukykyä. Työ- ja elinkeinoministeriö on luomassa kasvusopimuksia, jotka valtio tekee suurten kaupunkikeskusten kanssa koko maassa. Lähtökohtana suurten kaupunkiseutujen kehittämiselle on hallitusohjelman tätä koskeva linjaus. Sopimusten kautta valtio, yliopistot, ammattikorkeakoulut, kaupunkiseudut ja elinkeinokehitysyhtiöt sopivat alueen pitkäjänteisista kehittämistoimista.
Ajatus suurten kaupunkiseutujen kasvusopimuksesta perustuu siihen, että vain suurilla kaupunkikeskuksilla on riittävästi voimavaroja ottaa aktiivinen rooli alueen kilpailukyvyn vahvistamisessa ja elinkeinoelämän uudistamisessa. Muutos aikaisempaan aluekehityskuvioon on selvä, edellisessä aluekehitysohjelmassa (alueellisen koheesio- ja kilpailukykyohjelmassa 2010-2013) hakukelpoisia olivat mannersuomen kaikki kunnat. Nyt rahoitusta kohdennetaan suurimmille kaupunkiseuduille nimenomaan sopimusperustaisesti.
Suuret kaupunkiseudut ovat yli 100 000 asukkaan seutukuntia. Pori on tilastokeskuksen mukaan Suomen seitsemänneksi suurin kaupunkiseutu (137 600 asukasta), Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän, Lahden, Kuopion, Lappeenrannan jälkeen. Kaupunkiseutujen tehtäväksi jää todistaa, että ne ovat oikeita innovaatiokeskittymiä, jotka sisältävät globaalisti toimivaa innovatiivista yritystoimintaa. Tällaisissa yritysten ekosysteemeissä menestyksen takana on yritysten ja muiden toimijoiden vahva verkottuminen ja yhteistyö, erityisesti korkeakoulujen kanssa.
Kasvusopimuksessa on kilpailukyvyn lisäämisen lisäksi mahdollisesti maankäytön, asumisen ja liikenteen ja/tai sosiaalisen eheyden teemoja – lähtökohtana ovat seudun oman strategiatyön pohjalta tehdyt ehdotukset teemoiksi. Kasvusopimukseen liittyy uusi innovaatioohjelma, joka on nimetty INKAksi (INnovatiiviset KAupungit). Ohjelmassa on tarjolla merkittävä rahoitus ja sen hakumenettely toteutetaan kilpailullisesti kahdessa vaiheessa siten, että kaupunkiseudut tekevät ehdotukset innovaatiotoiminnan kehittämisen painopisteistä. Kasvusopimusten käsittely ja INKAn rahoituksen haku koordinoidaan ajallisesti toisiinsa, tavoitteena saada ratkaisuja vuoden 2013 alkuun mennessä.
Pallo on siis aluksi kaupunkiseuduilla. Mikä on Porin ja sitä kautta koko Satakunnan pelinavaus kasvusopimusneuvotteluihin ja INKAan? Nyt jo tiedetään, että esimerkiksi Vaasa panostaa energiaosaamiseen ja Seinäjoki elintarvikeketjuun. Porin ja Rauman seutukuntien erikoisuus on niiden harvinaisen monipuolinen teollisuusrakenne. Porin seudun teollisuusrakenne on henkilöstöllä mitattuna koko maan kolmanneksi monipuolisin. Tämä on toisaalta rikkaus Porille, mutta ongelmallinen INKAn ehdotuksen kannalta. Miten ratkaistaan se mihin keskitytään?
Minusta kannattaa tarkastella pitkiä syklejä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että olemme siirtymässä modernin talouden viidennestä syklistä kuudenteen. Nikolai Kondratievin esittämät pitkät aallot ovat toistuneet 50 - 60 vuoden sykleissä. Finanssikriisi näyttäisi tekevän päätöstä viidennelle aallolle, jonka ajavana voimana on ollut informaatioteknologia. Kuudennen (2010-2050) aallon megatrendeistä ja mahdollisista vetureista on hyvä esitys IIASAn ja ETLAn tuottamassa Xevents projektissa, jonka loppuraportti on mielenkiintoista luettavaa. Vetureiksi on esitetty ympäristöteknologiaa, bio- ja nanoteknologiaa sekä terveysalaa.
Itse asiassa Kondratievin viides aalto näyttää tuottaneen valtavaa edistystä informaatioteknologiassa, mutta jättäneen useita useita vakavia ongelmia kuudennen ratkaistaviksi. Näitä ovat erityisesti energia- ja ilmastokysymykset, luonnonvarojen riittämättömyys sekä väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen. Näistä on helppo johtaa keskeiset haasteet myös oman teollisuutemme ja yhteisöjemme selviämiselle: poikkileikkaavana teemana tulisi olla uudet innovaatiot, joita tulisi kohdentaa erityisesti teollisuuden resurssitehokkuuteen, tulevaisuuden energiaratkaisuihin sekä vanhuuspalveluratkaisuihin. Nämä kaikki ovat paitsi kuudennen aallon teemoja mutta ennen kaikkea Satakunnan keskeisiä osaamisalueita ja kilpailutekijöitä.
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
torstai 20. syyskuuta 2012
Tiimistä toimeen
Olemme ajatelleet, että uuden organisaation tulisi olla mahdollisimman matala. Asiantuntijat sijoittuvat kuudelle osaamisalueelle, joiden johtajalle tulee vastuu koko osaamisalueen henkilöstöstä ja tuloksellisuudesta. Näihin noin 50 henkilön toimintayksiköihin on kuitenkin välttämätöntä määritellä alarakenne, joka mahdollistaa työnjaon osaamisalueen sisällä. Alarakenteen malliksi on valittu tiimit.
On heti syytä määritellä mitä ymmärrämme tiimeillä. Tiimille on esitetty useita määritelmiä. Yhteistä määrittelylle on, että i) tiimi on joukko ihmisiä, ii) tiimi toimii yhteisvastuullisesti ja tiiviissä yhteistyössä, iii) tiimi suorittaa pitkäkestoisesti tiettyä työkokonaisuutta ja iv) tiimi on sitoutunut yhteiseen päämäärään ja yhteisiin pelisääntöihin. Minusta nämä ovat juuri sitä mitä olemme ajaneet takaa.
Tiimi on siis organisaation pysyvä elin eikä mikään projektiryhmä. Sillä on suuri autonomia ja asiantuntemus suoriutua tehtävästään. Tiimityö on yhdessä tekemistä, yhteistä suunnittelua ja yhdessä kehittämistä.
Ainakin alkuvaiheessa on tarpeen nimetä tiimeille vetäjä. Ei ole oleellista kutsummeko heitä tiiminvetäjiksi vai tiimivastaaviksi, molemmat ovat hyviä nimityksiä. Oleellista on, että vetäjät eivät ole päälliköitä, he eivät johda toimintaa vaan toimivat ryhmän edusmiehinä ja yhdyshenkilöinä. Edusmiehen nimeämisestä huolimatta tiimin tulisi säilyttää sisäinen demokratiansa ja yhteisvastuullisuutensa. Edusmiehelle annetaan tiettyjä erityistehtäviä, mutta varsinaisten tehtävien hoitaminen ja toiminnan kehittäminen on tiimin vastuulla.
Yksi esimerkki tehtävistä, joka on välttämätöntä vastuuttaa tiimivastaaville on henkilökohtaiset kehityskeskustelut. Tiimin tavoitteista kokonaisuutena voi osaamisalueen johtaja sopia koko tiimin kanssa. Kehityskeskusteluissa tiimivastaavan tehtävänä on kirjata kunkin tiimin jäsenen osalta mahdollisia toimia toiminnan edellytysten kehittämiseksi, tiimin toimivuuden kehittämiseksi ja henkilön osaamisen kehittämiseksi.
On heti syytä määritellä mitä ymmärrämme tiimeillä. Tiimille on esitetty useita määritelmiä. Yhteistä määrittelylle on, että i) tiimi on joukko ihmisiä, ii) tiimi toimii yhteisvastuullisesti ja tiiviissä yhteistyössä, iii) tiimi suorittaa pitkäkestoisesti tiettyä työkokonaisuutta ja iv) tiimi on sitoutunut yhteiseen päämäärään ja yhteisiin pelisääntöihin. Minusta nämä ovat juuri sitä mitä olemme ajaneet takaa.
Tiimi on siis organisaation pysyvä elin eikä mikään projektiryhmä. Sillä on suuri autonomia ja asiantuntemus suoriutua tehtävästään. Tiimityö on yhdessä tekemistä, yhteistä suunnittelua ja yhdessä kehittämistä.
Ainakin alkuvaiheessa on tarpeen nimetä tiimeille vetäjä. Ei ole oleellista kutsummeko heitä tiiminvetäjiksi vai tiimivastaaviksi, molemmat ovat hyviä nimityksiä. Oleellista on, että vetäjät eivät ole päälliköitä, he eivät johda toimintaa vaan toimivat ryhmän edusmiehinä ja yhdyshenkilöinä. Edusmiehen nimeämisestä huolimatta tiimin tulisi säilyttää sisäinen demokratiansa ja yhteisvastuullisuutensa. Edusmiehelle annetaan tiettyjä erityistehtäviä, mutta varsinaisten tehtävien hoitaminen ja toiminnan kehittäminen on tiimin vastuulla.
Yksi esimerkki tehtävistä, joka on välttämätöntä vastuuttaa tiimivastaaville on henkilökohtaiset kehityskeskustelut. Tiimin tavoitteista kokonaisuutena voi osaamisalueen johtaja sopia koko tiimin kanssa. Kehityskeskusteluissa tiimivastaavan tehtävänä on kirjata kunkin tiimin jäsenen osalta mahdollisia toimia toiminnan edellytysten kehittämiseksi, tiimin toimivuuden kehittämiseksi ja henkilön osaamisen kehittämiseksi.
perjantai 7. syyskuuta 2012
Rahoitusmallin lasku
Saimme OKM:stä tarvittavat tiedot koelaskelmien tekemiseksi ammattikorkeakoulujen uuden rahoitusmallin vaikutuksista. Karu totuus kertyvästä laskusta alkaa muodostua.
Tein laskennan vertailuna tämän vuoden rahoitukseen, olettaen että rahoitusmalli olisi tullut voimaan tälle vuodelle. Olen käyttänyt, aivan kuten rahoitusmallissa, kolmen vuoden keskiarvoja niistä muuttujista, joista dataa kolmelle vuodelle on ollut, muutoin olen käyttänyt niitä vuosia 2009-2011 välillä, joista tietoa oli käytettävissä.
Tulokset ovat itse asiassa melko dramaattisia. Suurin osa ammattikorkeakouluista on 10% muutoksen sisällä, mutta suurimmaksi menettäjäksi laskelman mukaan osoittautui maan suurin ammattikorkeakoulu Metropolia, joka kohtaisi nykytilanteeseen verrattuna miinusta reilusti yli 10 milj €. Metropolian suuri menetys jakaantuisi monelle, ja tästä syystä 15 ammattikorkeakoulua olisi plussalla. SAMK ei olisi yksi niistä, vaan kärsisi lähes 2 milj. euron menetyksen. SAMK olisi valtakunnan ammattikorkeakoulujen kuudenneksi suurin häviäjä.
Rahoitusmallin vaikutuksista saa parhaan käsityksen kun tarkastelee tuloksia muuttujittain, jotka ovat rahoitusmallissa summautuvia. Miinukset SAMKille syntyisivät ennen kaikkea 55 opintopisteen kertymästä ja ulkopuolisesta TKI-rahoituksesta. Myös ylempien amk-tutkintojen, maksullisen palvelutoiminnan rahoituksen, ulkomaalaisten tutkintojen ja julkaisujen osalta mittarit ovat punaisella. Suoritettujen tutkintojen, opistekelijapalautteiden ja valmistuneiden työllisten osalta olisimme plussalla.
Nyt konkretisoituu myös ammatillisen opettajakoulutuksen merkitys mallissa. Vain viidellä ammattikorkeakoululla on ammatillista opettajakoulutusta, mutta silti tämä muuttuja on kriteerinä kaikille. Tämän muuttujan perusteella jaettava 1%:n rahoitusosuus jaetaan nollasummapelillä kuten muutkin rahoitustekijät. Ne, joilla muuttujan arvo on 0 maksavat niille, joilla muuttujan arvo on suurempi kuin 0. Olisimme maksumiehenä tästä 9 milj. euron rahoituksesta lähes 400 000 niiden pottiin, joilla on ammatillista opettajakoulutusta.
Erityisen mielenkiintoinen on ulkopuolisen TKI-rahoituksen merkitys. Parhaiten mallin perusteella pärjäisivät suhteessa nykytilanteeseen ne ammattikorkeakoulut, jotka ovat pystyneet kanavoimaan aluekehitysrahoja ammattikorkeakoulun toimintaan (esim. Pohjois-Karjalan amk ja Kajaanin amk). Nämä suhteellisen pienet ja muiltakin osin mallikkaasti toimivat ammattikorkeakoulut voittaisivat rahoituksessa peräti 2 -3 milj €.
Rahoitusmallin periaate on oikea. Tuloksellisuudesta pitää palkita ja tämä malli ohjaa parantamaan toimintaa niilla toiminnan osa-alueilla, joissa tulokset ovat selvästi alle maan keskiarvon. Onneksi malli tulee voimaan vasta 2014 ja silloinkin vähitellen, korkeintaan 3%:n vuosittaisin muutosaskelin. SAMKille tämä merkitsisi noin miljoonan lisävähennystä kaikkien muiden leikkausten päälle.
Tein laskennan vertailuna tämän vuoden rahoitukseen, olettaen että rahoitusmalli olisi tullut voimaan tälle vuodelle. Olen käyttänyt, aivan kuten rahoitusmallissa, kolmen vuoden keskiarvoja niistä muuttujista, joista dataa kolmelle vuodelle on ollut, muutoin olen käyttänyt niitä vuosia 2009-2011 välillä, joista tietoa oli käytettävissä.
Tulokset ovat itse asiassa melko dramaattisia. Suurin osa ammattikorkeakouluista on 10% muutoksen sisällä, mutta suurimmaksi menettäjäksi laskelman mukaan osoittautui maan suurin ammattikorkeakoulu Metropolia, joka kohtaisi nykytilanteeseen verrattuna miinusta reilusti yli 10 milj €. Metropolian suuri menetys jakaantuisi monelle, ja tästä syystä 15 ammattikorkeakoulua olisi plussalla. SAMK ei olisi yksi niistä, vaan kärsisi lähes 2 milj. euron menetyksen. SAMK olisi valtakunnan ammattikorkeakoulujen kuudenneksi suurin häviäjä.
Rahoitusmallin vaikutuksista saa parhaan käsityksen kun tarkastelee tuloksia muuttujittain, jotka ovat rahoitusmallissa summautuvia. Miinukset SAMKille syntyisivät ennen kaikkea 55 opintopisteen kertymästä ja ulkopuolisesta TKI-rahoituksesta. Myös ylempien amk-tutkintojen, maksullisen palvelutoiminnan rahoituksen, ulkomaalaisten tutkintojen ja julkaisujen osalta mittarit ovat punaisella. Suoritettujen tutkintojen, opistekelijapalautteiden ja valmistuneiden työllisten osalta olisimme plussalla.
Nyt konkretisoituu myös ammatillisen opettajakoulutuksen merkitys mallissa. Vain viidellä ammattikorkeakoululla on ammatillista opettajakoulutusta, mutta silti tämä muuttuja on kriteerinä kaikille. Tämän muuttujan perusteella jaettava 1%:n rahoitusosuus jaetaan nollasummapelillä kuten muutkin rahoitustekijät. Ne, joilla muuttujan arvo on 0 maksavat niille, joilla muuttujan arvo on suurempi kuin 0. Olisimme maksumiehenä tästä 9 milj. euron rahoituksesta lähes 400 000 niiden pottiin, joilla on ammatillista opettajakoulutusta.
Erityisen mielenkiintoinen on ulkopuolisen TKI-rahoituksen merkitys. Parhaiten mallin perusteella pärjäisivät suhteessa nykytilanteeseen ne ammattikorkeakoulut, jotka ovat pystyneet kanavoimaan aluekehitysrahoja ammattikorkeakoulun toimintaan (esim. Pohjois-Karjalan amk ja Kajaanin amk). Nämä suhteellisen pienet ja muiltakin osin mallikkaasti toimivat ammattikorkeakoulut voittaisivat rahoituksessa peräti 2 -3 milj €.
Rahoitusmallin periaate on oikea. Tuloksellisuudesta pitää palkita ja tämä malli ohjaa parantamaan toimintaa niilla toiminnan osa-alueilla, joissa tulokset ovat selvästi alle maan keskiarvon. Onneksi malli tulee voimaan vasta 2014 ja silloinkin vähitellen, korkeintaan 3%:n vuosittaisin muutosaskelin. SAMKille tämä merkitsisi noin miljoonan lisävähennystä kaikkien muiden leikkausten päälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)