maanantai 31. elokuuta 2015

Fuusioista rakeen

Fuusio on riskialtis operaatio. Noin joka toinen yritysfuusio epäonnistuu, jos tarkastellaan fuusioiden tuloksia suhteessa niille asetettuihin ennakko-odotuksiin. Korkeakoulujen fuusioilla on yrityksistä poikkeavat tavoitteet, joten mitään yhtäläisyysmerkkiä yritysten ja korkeakoulujen fuusioiden välille ei kannata vetää. Korkeakoulujen tavoitteet fuusioista ovat enemmän laadullisia ja asetettu pitkälle aikavälille. Tavoitteet voivat olla strategisia korkeakoulun hakiessa synergioita akateemisissa ja hallinnollisissa toiminnoissa - tai poliittisia - julkinen vallan pyrkiessä vaikuttamaan koulutuspoliittisiin rakenteisiin.

Ulkomailta on olemassa korkeakoulujen fuusioista julkaistua tutkimustietoa, josta Jarkko Tirronen on kymmenisen vuotta sitten tehnyt ansiokkaan katsauksen. Yhden arvion mukaan, perustuen tietoihin noin 500 korkeakoulufuusiosta, yli 80% voitiin pitää onnistuneina. Toisen arvion mukaan, perustuen 30 Iso-Britannian korkeakoulufuusioon, yhdistyminen oli ensisijaisesti korkeakoulujen strategisen uudistamisen väline ja peräti 90% yhdistymisistä pidettiin onnistuneina.

Korkeakoulujen fuusioihin ollaan Suomessa oltu ainakin päällisin puolin tyytyväisiä. Alunperin 29:stä OKM:n alaisesta ammattikorkeakoulusta on matkan varrella 10 ammattikorkeakoulua yhdistynyt viideksi uudeksi ammattikorkeakouluksi. Kuudennen yhdistyneen ammattikorkeakoulun on tarkoitus käynnistyä vuoden 2017 alusta. Yliopistotasoisia putiikkeja on sulautunut kahdeksan muodostaen kolme uutta yliopistoa.

Miten tästä eteenpäin? Ennen nykyisen hallituksen aloittamista käytiin mm. toukokuun ammattikorkeakoulupäivillä vilkasta keskustelua Tampere3- prosessista ja siitä kuinka kolmen tamperelaisen korkeakoulun yhdistyminen mahdollisesti toteutetaan. Sipilän hallituksen ohjelmaa luettiin tarkkaan, mutta mainintaa Tampere3:sta ei löytynyt. Ministeri Grahn-Laasonen ja ministeriön virkamiehet ovat antaneet ymmärtää, ettei Tampere3 etenisi hallituskaudella. Hallituspuolueista ainakin kokoomus pitää tiukasti kiinni duaalimallin rakenteista ja näkee Tampere3-prosessin toteutuessaan rapauttavan näitä pilareita. Kirjoittelu ja keskustelu Tampere3:sta on hallitusohjelman julkistamisen jälkeen loppunut kuin seinään. 

Kesän aikana on Tampereelta kantautunut tietoa, ettei työ ja optimismi Tampere3:n etenemisen eteen ole sammunut. Tampereen korkeakoulujen sitoutuminen heidän keskenään sopimiin tavoitteisiinsa ansaitsee arvostuksen. Kesän aikana ovat myös keskustelut ruotsinkielisten ammattikorkeakoulujen Arcadan ja Novian fuusiosta virinneet uudelleen.

Sipilän hallituksen ohjelmassa on lause, jonka on ajateltu viittaavan Tampere3- prosessiin: "Korkeakoulut voivat päästä vastaaviin kustannussäästöihin mm. vahvistamalla korkeakoulujen erikoistumista ja keskittymistä sekä rationalisoimalla korkeakouluverkkoa." Korkeakoulujen johdon seminaarissa kysyttiin, mitä lause tarkoittaa. Kansliapäällikkö Lehikoisen mielestä lause oli hallitusohjelman kaikkein selvin lause: se tarkoittaa juuri sitä mitä siinä sanotaan. Näinhän se on!

Samalla kun fuusiot ovat poistuneet poliittiselta agendalta, rakenteellinen kehittäminen on tehnyt vahvan paluun. Ministeriöstä on korostettu valintoja ja poisvalintoja, erikoistumista sekä yhteistyötä ja työnjakoa. Ammattikorkeakouluilta pyydetään tulevien sopimusneuvottelujen pohjaksi kevääseen mennessä selkeitä päätöksiä siitä millaisiin rakenteellisen kehittämisen linjauksiin ne ovat valmiita sitoutumaan. Ministeriöstä kantautuneiden tietojen mukaan OKM odottaa korkeakouluilta kunnianhimoisia esityksiä  työnjaosta ja profilaatiosta ja on valmis tukemaan toimenpiteitä myös rahallisesti.

Ammattikorkeakoulujen odotetaan omaa strategiaa pohtiessaan ottavan (jälleen kerran) kantaa siihen missä ja mitä koulutusta tarjotaan. Rakenteellinen kehittäminen ymmärretään nyttemmin korostetusti korkeakoulujen sisäistä kehittämistyötä laajempana toimintana. Tähtäimessä ovat ennen kaikkea korkeakoulujen väliset rakenteelliset muutokset, jossa avainsanoja ovat erikoistuminen ja työnjako.