Perustelut esiin

Vaikeat ratkaisut tulee perustella, ja useinmiten perusteluksi riittää toimenpiteestä saatava taloudellinen hyöty. Hallituksen linjausta nuorten tutkintoon johtavan sairaanhoitajakoulutuksen keskittämisestä Raumalta Poriin on arvosteltu Rauman päässä voimakkain sanoin. Kaupunginjohtaja Koski käytti sanontaa, että tätä he eivät purematta niele. Tästä syystä linjauksen perusteluja on syytä vielä "pureskella".

Talouden sopeuttamisen suunnittelussa on lähdetty siitä, että aloituspaikat eivät enää merkittävästi alene, eivät koko koulussa eivätkä yksittäisissä kaupungeissa. Ammattikorkeakoulujen uuden rahoitusmallin mukaan merkittävä osa rahoituksesta tulee opiskelijoiden suoritteista (tutkinnoista, opintopistekertymisä, opiskelijapalautteista, työllistymisistä, jne.). Jos aloituspaikkoja supistetaan niin vähitellen luovutaan opiskelijoiden suoritteiden perusteella saatavasta perusrahoituksesta. Näillä perustein lähdettiin aloituspaikkatasojen säilyttämisestä ja keskittämisistä tasapainoisesti molempiin suuntiin, Raumalle ja Poriin.

Keskeisin peruste keskittämisen takana on raha. Keskittämisten taloutta sopeuttava vaikutus on yhteensä 500 000 euroa. Summa edustaa välitöntä sopeuttamisvaikutusta. Dynaamiset sopeuttamisvaikutukset, jotka tulevat toiminnan tehostumisen, logistisen hyödyn ja integroinnista aikaansaatavan kehittämisen seurauksena, ovat myös merkittävät. Joskin niitä on erittäin vaikea etukäteen arvioida.

Sairaanhoitajakoulutuksen keskittämisen yhtenä keskeisenä perusteluna on erikoisopetuksen kehittäminen. Erikoisopetusta ja moderneja oppimisympäristöjä, joista simulaatioympäristö on yksi esimerkki, ei ole järkevää kehittää kahdessa paikassa. Ympäristöjen ylläpito, käytön tuki ja edelleen kehittäminen edellyttävät pysyvää erikoistunutta henkilöstöä. Näin ollen pelkät investoinnit, joita Rauman kaupunki on ilmoittanut tukevansa, eivät yksin riitä.

Esillä on ollut myös kysymys siitä hankaloittaisiko nuorten sairaanhoitajakoulutuksen keskittäminen Poriin työvoiman saannin tilannetta Raumalla ja Rauman työssäkäyntialueella. Mielestäni ei tule aiheuttamaan sen suurempia ongelmia kuin tälläkään hetkellä. Sairaanhoitajien tarve on suuri koko maakunnassa, eikä mitenkään korostetusti erityisesti Rauman seudulla. Työvoiman rekrytoinnin kannalta keskeisin väline on harjoittelupaikkojen järjestäminen. Tähän Rauman kaupungin on syytä panostaa edelleen. Täytyy muistaa, että sairaanhoitajien aikuiskoulutus jää Raumalle ja on tunnettu tosiasia, että aikuiskoulutettavat ovat suurelta osin perheellisiä ja tämän seurauksena paikkauskollisia.

Aloituspaikkaleikkausten yhteydessä jo pohdittiin hoitotyön koulutuksen keskittämistä Poriin. Taustalla oli lokakuussa 2011 OKM:ltä saatu palaute, jonka mukaan Porin ja Rauman työnjakoa ja profilointia on syytä selkiyttää. Puolitoista vuotta sitten kuitenkin päädyttiin siihen, sairaanhoitokoulutus jäi Raumalle ja terveydenhoitajien koulutus siirrettiin Poriin. Perusteluna silloin esitettiin, että ala on kasvava ja Rauma tarjoaa kasvulle "paisuntasäiliön”. Nyt taloudellinen tilanne on muuttunut vuoden takaisista näköaloista merkittävästi huonommaksi. Paisuntasäiliön ylläpitämiseen ei mielestäni enää ole varaa. Nyt tehdyllä linjauksella Rauman profilointi ja keskittyminen kansainväliseen  ja nimenomaan englanninkieliseen liiketoimintaan, logistiikkaan ja tuotantotalouteen sekä meriteollisuuden tarvitsemaan kone- ja tuotantotekniikkaan ja merenkulkuun entisestään vahvistuu.

Puolitoista vuotta sitten arveltiin lisäksi, että opiskelijarekrytoinnissa pärjättäisiin paremmin, jos olisi kaksi koulutuspaikkakuntaa. Nyt olen täysin vakuuttunut, että opiskelijarekrytointi ei ole keskittämisen seurauksena vaarassa. Turun vetovoima on niin suuri, että fiksut hakijat ilmoittautuvat yhteishaussa useampiin hakukohteisiin. Uskon vakaasti, että Porin hoitotyön koulutus on modernien oppimisympäristöjensä johdosta kilpailukykyinen myös Etelä-Satakunnan ja Vakka-Suomen hakijoiden silmissä. Matka Raumalta Poriin on vain 50 km, vaikka se juuri nyt saattaa tuntua paljon pidemmältä.

Uudistukset vaativat rohkeutta

"Uudistusten täytäntöönpano vaatii rohkeutta" - otsikko sanomalehti Länsi-Suomen pääkirjoituksesta 29.8.2013. Kyse ei ollut SAMKin hallituksen samana päivänä tekemistä linjauksista vaan maan hallituksen tekemistä kivuliaista ratkaisuista budjettiriihessä. Termit rakenteellinen uudistus, sopeuttaminen ja säästöt vilahtelevat niin SAMKin kuin maan hallituksenkin pohdinnoissa. Pohdinnoissa on dekadiero, maan hallitus tavoittelee n. 10 miljardin kestävyysvajeen umpeen kuromista, SAMKin vaje on kokonaisuudessaan 10 miljoonaa euroa, josta jo on sopeutettu noin 4 miljoonan siivu.

Uudistusten toimeenpano vaatii rohkeutta, koska on pyrittävä kokonaisuuden kannalta parhaaseen ratkaisuun. Yksittäiset intressit on otettava huomioon, mutta niitä on punnittava kokonaisetua vastaan. Osakeyhtiömaailmassa tämä tarkoittaa sitä, että yksittäisen osakkaan etu ei välttämättä ole yhtiön kokonaisetu. Näin kävi SAMKin talouden sopeuttamisen linjauksissa, Rauman kaupunki SAMKin toiseksi suurimpana osakkaana kokee SAMK Oy:n hallituksen linjauksen epäreiluna ja jopa vääränä. "Raumalla kysymys on koulutuksesta, joka tuottaa tutkintoa, johon on kova kysyntä työmarkkinoilla. Kankaanpäässä tämä on ihan toisinpäin." toteaa Rauman kaupunginjohtaja Kari Koski Ylen nettisivulla. Erona näissä kahdessa on se, että sairaanhoitajakoulutusta ei Satakunnassa vähennetä, se vain keskitetään Poriin. Kankaanpään tapauksessa koulutus olisi lakannut kokonaan.

Koski kysyy Ylen haastattelussa edelleen miksei tarjottu raha kelpaa. Hän toteaa Rauman kaupungin tarjonneen 250 000 euroa vuodessa, koska kyse on taloudellisesta ongelmasta.Vahvistan, että kyllä mahdollisuudesta kompensoida tämä sopeuttamistoimenpide rahalla keskusteltiin. Yhtiön puolelta esitimme vastakysymyksen, että aikooko Rauman kaupunki todella maksaa suuren summan rahaa SAMKille maailman tappiin saakka. Tähän kysymykseen emme saaneet selkeää vastausta. Ja eihän se ikuinen maksatus järkevää Rauman kaupungin kannalta olisikaan. Itse tulkitsin, että tarjous oli Rauman kannalta keino ostaa aikaa  muiden keinojen selvittämiseksi. Lopullisten päätösten lykkääminen ei missään nimessä ole järkevää. Ja pysyvän toimiluvan saamisen kannalta päätösten lykkääminen voisi olla jopa tuhoisaa. 

Toimilupa ei nimittäin odota. Ammattikorkeakoulun toimilupahakemus on tehtävä syyskuun loppuun mennessä, ja päätökset toimiluvasta tehdään joulukuun alkupuolella. Toimilupahakemuksessa on selvitettävä yhtiön talouden kehitys vuoteen 2018 asti ja tehtävät talouden sopeuttamisen toimenpiteet. Vain rakenteelliset uudistukset ovat pysyviä toimenpiteitä kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi. Rahan pumppauksessa kestävyysvaje jäisi pumppaajan puolelle. Ja kun pumppaus loppuisi se vaje olisikin yhtäkkiä pumpattavan puolella.

"Tekee hallitus niin tai näin , kiitosta se ei saa", näin ennusti Länsi-Suomi ja oli harvinaisen oikeassa. Rakenteelliset uudistukset nähdään lopullisina toimenpiteinä, joista aina joku kärsii. Ja myös valittaa.

Niin katkeralta kuin häviö tuntuukin, mieleeni tulee näissä tilanteissa aina valtiomies Johannes Virolaisen upea toteamus oman häviönsä jälkeen "Kansa on puhunut, pulinat pois". Tällä toteamuksella hän ei niinkään käskenyt olla hiljaa vaan osoitti kunnioittavansa voimassa olevan järjestelmän tekemiä päätöksiä.

Tarkistetut tulokset

Yleisurheilussa palkinnot jaetaan nykyään useampaan kertaan. Suomi on saamassa moukarin mitaleita kahdeksan vuotta kilpailun jälkeen. Onko oikein, että kilpailun voittajalta otetaan mitali pois ja että mitalit jaetaan jälkikäteen uudestaan? On oikein, koska mitalit on jaettu ehdollisena. Ehtona on ollut se, että voittanut urheilija on noudattanut voimassa olevia sääntöjä.

Tänään oli Satakunnan Kansassa näyttävästi analoginen tapaus kilpailusta opiskelupaikoista. Maaliskuussa henkilö haki Satakunnan ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Kesäkuun lopussa valintakokeiden jälkeen hänet hyväksyttiin opiskelijaksi. Elokuun alussa opiskelupaikka evättiin. Mitä tapahtui?

Satakunnan Kansa antaa ymmärtää, että hakijat toimittaisivat maaliskuussa jonkinlaiset väliaikaiset päättötodistukset, joista hakijoiden tiedot olisi poimittu. Todellisuudessa hakuvaiheessa opiskelijat itse täyttävät sähköiset hakulomakkeet ja antavat hakulomakkeissa edellytetyt tiedot, mm. päättötodistuksen keskiarvosta. Kukaan ei tässä vaiheessa tarkista tietoja. On täysin hakijan vastuulla, että tiedot ovat oikein. Jos tiedot muuttuvat, on hakijan vastuulla toimittaa muuttuneet tiedot ensisijaisen hakukohteen hakutoimistoon. Totuudenmukainen ilmoittaminen, tietojen tarkistaminen ja mahdollinen korjaaminen luonnollisesti edellyttää hakijalta vastuullisuutta, juuri sitä vastuullisuutta ja tarkkuutta, jota ammattikorkeakoulussa ja työelämässä edellytetään.

Satakunnan Kansan esille nostamassa tapauksessa hakijan päättötodistuksen keskiarvo poikkesi hänen maaliskuussa ilmoittamastaan keskiarvosta siinä määrin merkittävästi, että hänen tarkistetut pisteensä eivät enää riittäneetkään opiskelupaikkaan. Opiskelijavalinta on ehdollinen, kunnes opiskelijan hakutoimistoon toimittamat todistukset on tarkistettu.Tarkistuksia tehdään kuumeisesti parhaaseen loma-aikaan. Jos koulumenestyksestä olisi kansallinen tietokanta, kesäistä tarkistusrumbaa tai myöhäistä opiskelupaikan eväämistä ei kenenkään tarvitsisi kokea.

Satakunnan Kansan printtiversio tuo edes jossain määrin esille tapahtumien todellisen kulun. Nettiversio tuo esille vain hakijan näkökulman tehden hänestä järjestelmän uhrin. Kun tiedetään, että nuoret lukevat ensisijaisesti uutisensa verkosta, herää kysymys haluaako SK tietoisesti johtaa nuoria harhaan. En jaksa uskoa, että tästä olisi kysymys. Sehän olisi epäeettistä journalismia.

Maakunnan kilpailukyky

Timo Aron tekemä analyysi Suomen maakuntien kilpailukyvystä julkaistiin eilen Helsingin Sanomissa. Tai oikeastaan aineisto julkaistiin pari päivää sitten Timo Aron nettisivuilla, mutta eilen HS julkaisi artikkelin asiasta. Kukin maakunta ja maakuntien eri toimijat selaavat parhaillaan aineistoa tarkastellen sitä omalta kannaltaan. Niin minäkin.

Satakunnan yleiskehitys 2000-luvulla on ollut erittäin positiivinen. Satakunnan kokonaissijoitus on noussut eniten kaikista maakunnista, yhteensä viidellä pykälällä saavuttaen sijaluvun kuusi.  Satakunnan nousu perustuu vahvaan ja monipuoliseen teolliseen perustaan, joka heijastuu myönteisesti etenkin alue- ja kuntatalouteen sekä työllisyyskehitykseen. Timo Aro toteaa Satakunnan selvinneen hyvin teollisesta rakennemuutoksesta, päinvastoin kuin Kymenlaakso, joka on vastaavana aikana menettänyt sijoitustaan yhdeksän pykälää.

Koulutus ja osaaminen on yksi keskeinen tekijä kilpailukyvyssä. Aron analyysissä yliopistomaakunnat erottautuvat koulutusmuuttujien suhteen selvästi. Maakunnat, joissa ei ole omaa yliopistoa, nojaavat osaamisen ja toimihenkilöiden tarjonnan suhteen ammattikorkeakoulujen koulutustarjontaan. Valitettavasti ammattikorkeakoulujen tuottamat tutkinnot eivät selkeästi heijastu kummastakaan Aron valitsemasta koulutusmuuttujasta (tutkinnon suorittaneiden osuus sisältää kaikki perusasteen jälkeiset tutkinnot ja "akateemisten" osuus sisältää vain ylemmät korkeakoulututkinnot ja tutkijakoulutetut). Jos katsottaisiin vähintään alemman korkeakoulututkinnon omaavia, Satakunta olisi jonkun verran paremmin sijoittunut koulutusdynamiikan suhteen. Muuttujien valinnalla on siten vaikutus lopputulokseen.

Mielenkiintoista Aron analyysissä on se, että rakennetukipolitiikka ei selvästikään ole toiminut. Itä- ja Pohjois-Suomeen on syydetty rakennerahastojen tukia, mutta se ei näytä kaventaneen eroja idän ja lännen kilpailukyvyssä. Satakunta on pärjännyt ilman merkittäviä rakennetukiakin. Aro heittää kysymyksen ilmaan kuinka suuri kasvupiikki edes osalla idän ja pohjoisen erityistuista saataisiin kasvun oraalla oleville muun Suomen alueille. Itse heitän ilmaan toisen kysymyksen: kuinka vaikuttavaa on ollut rakennerahoitus, jota on kanavoitu Itä- ja Pohjois-Suomen ammattikorkeakoulujen kautta. Koska ko. hankerahoitus lasketaan ammattikorkeakouluille ulkopuoliseksi TKI- rahoitukseksi, alueen ammattikorkeakoulut saavat tästä syystä miljoonaluokan lisärahoituksen ammattikorkeakoulujen uuden rahoitusmallin perusteella. Tuleeko tämä palkitseminen nyt siis tyhjästä?

Kilpailukyky on epämääräinen käsite, sen Timo Arokin tunnustaa. Se pyrkii kuvaamaan "alueen kykyä ylläpitää ja synnyttää kasvua sekä parantaa alueen houkuttelevuutta ja muuntautumiskykyä toimintaympäristön muutosten yhteydessä". Joka tapauksessa juuri tätä kykyä ammattikorkeakoulut pyrkivät kehittämään.