perjantai 23. maaliskuuta 2012

Uusi rahoitusmalli ammattikorkeakouluille

Nykyinen pääosin opiskelijamääriin perustuva rahoitusjärjestelmä on tarkoitus vuodesta 2014 alkaen uudistaa suorite- ja laatuperustaiseksi. Uuden AMK-rahoitusmallin luonnos muistuttaa hyvin paljon ehdotusta yliopistojen rahoitusmalliksi vuodesta 2013 alkaen. Ehdotetussa rahoitusmallissa rahoitus määräytyisi sekä koulutuksen että TKI-toiminnan tunnuslukujen perusteella, näiden heijastaessa sekä aluevaikuttavuutta ja työelämäyhteistyötä että laatua ja kansainvälisyyttä. Eilen OKM järjesti työpajan, jossa rahoitusmallin kehittämisestä keskusteltiin.

Rahoitusmalliin liittyy huomattava joukko selvitettäviä kysymyksiä.

Esimerkiksi koulutukseen liittyvä kriteeri "työllistyminen" ei ole itsestään selvä tunnusluku. OKM:n ehdotuksessa työllistyminen mitattaisiin ammattikorkeakoulusta valmistuneiden työllisten määränä. Heti nousee kysymys siitä mitä käsite "työlliset"  sisältää. Se ei sisällä ulkomaille siirtyneitä eli järjestelmästä poistuneita (suuri osa valmistuneista merikapteeneista jää laskematta), se ei sisällä jatko-opintoja tekeviä (eikö tämä ole järjestelmämme perusoikeus), se ei sisällä suoraan äitiyslomalle siirtyviä (tavoitteena ei voi olla rangaista ammattikorkeakouluja sukupuoleen liittyvillä painotuksilla), eikä myöskään kaikkia itsensä työllistäjiä (tässä jätetään suuri osa mm. kuvataiteesta valmistuneita laskematta). Onko tämä oikein? Itse pitäisin työttömien määrää parempana indikaattorina. Se on yksiselitteisempi tunnusluku, joka sisältää työministeriön työnhakijarekisterin työttömät työnhakijat.

Toisena esimerkkinä TKI-toimintaan liittyvä kriteeri "kilpailtu TK-toiminnan rahoitus" on nykymuodossaan ongelmallinen. Kilpailluksi kansalliseksi tutkimusrahoitukseksi lasketaan indikaattoriin vain Suomen Akatemian ja Tekesin rahoitus. Itse Akatemian toimikunnan jäsenenä toimineena tiedän, että ammattikorkeakoulujen hakemukset jäävät käytännössä kokonaan rahoituksen ulkopuolelle. Suomen Akatemia rahoittaa vain korkealaatuista tieteellistä tutkimusta, joka ei ole ammattikorkeakoulujen perustehtävä. Miksi siis mitata sellaista? Satunnaisen Akatemian rahoituksen voisi jättää kokonaan pois, ja tilalle sopisi TKI-toiminnan yritysrahoitus, sekä kv-rahoitus nykyistä ehdotusta laajempana.

Kolmantena esimerkkinä käy työelämäyhteistyö, ammattikorkeakoulujen yksi peruspilareista, joka käytännössä puuttuu kokonaan mittaristosta. Työelämäyhteistyölle kaivataan kipeästi hyvää uutta mittaria. Sellaiseksi ei riitä maksullisen palvelutoiminnan määrä, joka aivan liiaksi ohjaa ammattikorkeakouluja konsulttitoimistojen reviirille.Uuden mittarin tulisi lähteä TKI-hankevolyymistä, josta tähän laskettaisiin vain suoraan yrityselämää hyödyntävä osuus. Olen innolla mukana kehittämässä mittaria.

Ajatus uudesta rahoitusmallista ja rahoitusta määräävistä tunnusluvuista on hyvä. Ehdotus perusrakenteeksikin on kelpo. Nyt vain tulee jokainen mittari perata huolellisesti läpi varmistaen, että ohjaava vaikutus on oikean suuntainen ja lopputulos ammattikorkeakouluja kohtaan oikeudenmukainen. Tämä edellyttää perusteellisen kehitystyön jälkeen mittariston huolellista testausta.