Faktaa ja fiktiota kampuksesta

Viime päivinä on esitetty lukuisia väittämiä kampuspäätöksestä. Äänessä ovat pääosin olleet ne, jotka näkevät Puuvillan paremmaksi vaihtoehdoksi. Tämä on ymmärrettävää, sillä eihän Asema-aukiota hyvänä pitävillä ole päätökseen juurikaan huomauttamista. On syytä kommentoida eräitä keskustelussa esille tulleita väittämiä.

"Täysin yllättäen tehtiin päätös yliopistokampuksesta Asema-aukiolle" (SK 28.1.2013). Fiktiota. Eikö kampuksen sijoittuminen joko Puuvillaan tai Asema-aukiolle ole ollut selvää jo pitkään (SK 9.10.2012).Tästä kommentista voi päätellä sen, että Puuvillan valinta on joidenkin mielestä ollut itsestään selvä. Jopa ainoa vaihtoehto.

"Kiinteistöruletti Porille loistava mahdollisuus. ... Uusi matkakeskus Asema-aukiolla taas tarkoittaisi sitä, että Porissa bussit, junat ja lentokoneet lähtisivät liikenteeseen miltei samalta tontilta. Tämä olisi suomalaisittain ainutlaatuista" (SK 23.1.2013). Faktaa! Uusi yhteiskampus tulee olemaan liikenneyhteyksien keskiössä. En tiedä yhtään kampusaluetta missään, joka olisi paremmin sijoittunut julkisen liikenteen suhteen.Tämä on paitsi suomalaisittain myös maailmanlaajuisesti ainutlaatuista.

"Valmistelussa on tehty kaupunkisuunnittelupolitiikkaa, kun olisi pitänyt tehdä korkeakoulupolitiikkaa" (SK 26.1.2013). Fiktiota! Valmistelussa on otettu kaupunkisuunnittelu huomioon ja todettu Porilla olevan tässä ruletissa  loistavat mahdollisuudet. Kaupungin kehittymismahdollisuuksien näkeminen on poliitikkojen tehtävä, valita vaihtoehdoista kokonaisedullisin ja eri näkökulmista tarkastellen paras ratkaisu. Korkeakoulupoliittiset linjaukset ovat kuitenkin  koko ajan olleet yhteiskampuksen suunnittelun lähtökohtina. Tiede- ja teknologianeuvosto linjasi jo vuonna 2006, että yliopistokeskusten ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön kehittäminen sekä parantaa alueellista vaikuttavuutta että tehostaa resurssien käyttöä. Neuvosto kannusti sellaisten kampusten luomiseen, joissa yliopistot, tutkimuslaitokset, ammattikorkeakoulut ja yritykset sijaitsevat lähellä toisiaan. Markku Linna otti tämän arviointiraporttinsa ehdotusten kantavaksi ajatukseksi. Minulle on jäänyt epäselväksi mikä korkeakoulupoliittinen päämäärä on jäänyt ottamatta huomioon.

"Puuvillassa on jo valmiiksi toimiva kampus, jossa on yhteisöllisyyttä ja tilaa myös ammattikorkeakouluille" (SK 26.1.2013). Tämä lause on kirjaimellisesti faktaa, mutta sisällöltään täyttä fiktiota. Tilatehokasta, toiminnallista ja kaikilta osiltaan yhteiskäyttöisiä toimitiloja ei saa aikaiseksi siten, että ammattikorkeakoulut rakentavat omat tilansa jo valmiiksi toimivan kampuksen yhteyteen.

"On kerrottu, että Asema-aukiolle voi tulla hienot ja toimivat tilat, mutta yksityiskohtaisia suunnitelmia ei ole" (SK 26.1.2013). Faktaa. Nyt suunnittelu vasta alkaa. Suunnittelu on tarkoitus tehdä asiantuntijoiden, henkilöstön ja opiskelijoiden yhteistyönä. Tarjouksiin sisältyneitä alustavia hahmotelmia on tutkittu nimenomaan siitä näkökulmasta kumpi vaihtoehto tarjoaa suunnittelulle paremmat lähtökohdat. Asema-aukiolla suunnittelulle on enemmän vapausasteita yhteistilojen (kirjasto, opiskelijapalvelut, opetustilat, ravintolapalvelut) sijoitteluun. Puuvillassa toiminnallisuutta rajoittavat pidemmät etäisyydet kampuksen sisällä yhteiskäyttöisiin tiloihin sekä olemassa olevat tilat ja rakenteet, jotka rajoittavat muuntojoustavien ja tilatehokkaiden ratkaisujen muodostamista.

"Vielä vuosi sitten haastattelussani SAMK:n toimitusjohtaja Juha Kämäri piti Puuvillaa ykkösvaihtoehtona yhteiskampukselle. Asema-aukiosta ei silloin puhuttu. Kuka sen keksi ja miksi?" (SK 29.1.2013). Faktaa! Vuosi sitten Puuvilla oli ainoa yhteiskampuksen vaihtoehto. Helmikuussa ideoitiin uusia kampusvaihtoehtoja puhtaasti siitä syystä, että Puuvilla nähtiin liian kalliiksi. Renor Oy:ltä maaliskuussa saatu tarjous oli 5,85 €/m2 kalliimpi kuin Renorin lopullinen tarjous (siis n. 30% kalliimpi). Asema-aukio nousi esille tutkittaessa erästä esillä ollutta mallia, hajautettua keskustakampusmallia, jossa SAMK olisi sijoittunut olemassaoleviin keskustan koulukiinteistöihin.  Mallista hyvin nopeasti luovuttiin, mutta Asema-aukio otettiin lähempään tarkasteluun.

"Kaupungin väen mielestä Puuvillaan on vaikea rakentaa uusia hienoja tiloja korkeakoulujen käyttöön. Mitenköhän se onnistuisi niin paljon paremmin asemalle?" (SK 29.1.2013). Fiktiota! Tästä ei ole ollenkaan kyse. Mistä ihmeestä on tullut käsitys, että tilojen pitäisi olla hienot. Arvioinnissa käytetty sana näkyvyys ei tätä tarkoita. Näkyvyydellä haetaan tunnistettavuutta ja vetovoimaa. Mutta ennen kaikkea tilojen pitää olla tehokkaat ja toiminnalliset.

"Hintoihin kaupunki ei saanut merkittäviä eroja. Renorin vuokratarjous Puuvillasta oli jopa vähän alhaisempi kuin Cityconin" (SK 29.1.2013). Faktaa ja fiktiota. Tarjoukset olivat neliöhinnaltaa hyvin lähellä toisiaan, Renorin tarjouksen ollessa jopa hieman halvempi. Asema-aukion kokonaisvuokra tulee kuitenkin Puuvillaa selvästi edullisemmaksi siitä syystä, että tilatarve on Asema-aukiolla pienempi. Suunnittelu puhtaalta pöydältä mahdollistaa paremman tilatehokkuuden. Lisäksi SAMKin SoTe-toiminnot ja DIAK voivat jäädä kampuksen Tiilimäen osaan toiselle puolelle rataa. Tämä säästää rakennuskustannuksissa, koska Tiilimäellä valmiina olevia opetus-, työhuone-, allas- ja liikuntatiloja ei tarvitse Asema-aukion vaihtoehdossa rakentaa.

"Kaupunki unohti käydä julkisen keskustelun, ennen kuin se päätti ryhmittyä Asema-aukion taakse" (SK 29.1.2013). Faktaa. Korkeakoulut olisivat olleet valmiita asioiden avoimempaan käsittelyyn. Koko prosessi otettiin ikään kuin tarjouskilpailuna, jossa oli kaksi tarjoajaa. Tarjouksien sisältöä ei kilpailullisista syistä haluttu julkistaa ennen kuin tarjouksien arviointi oli saatu valmiiksi. Näin tarjoajien kanssa sovittiin toimittavaksi. Jälkikäteen on vaikea arvioida olisiko voitu sopia toisenlaisista toimintatavoista.

Lekaa ja valttikortteja

Citycon antaisi "lekaa" päädylle. Tällä innoittavalla otsikolla tämänpäiväinen Satakunnan kansa kertoo Asema-aukion kampussuunnitelmasta. Ville Hammarbergin ansiokas artikkeli tuo esille suunnitelmasta kaksi piirrettä, joita nimitetään valttikorteiksi. Artikkelin mukaan Cityconin suunnitelmien toinen valttikortti on kokonaan uusi kampuksen päärakennus Asema-aukion laidalla.  Toinen valtti on kampuksen ympäristö, jossa on rakentamatonta tilaa vaikka kuinka paljon.

Uudisrakennuksena toteutettava päärakennus on selkeä vahvuus siitä syystä, että se toimitiloja päästäisiin suurelta osin suunnittelemaan puhtaalta pöydältä. Tämän seurauksena hyvällä suunnittelulla päästäisiin tehokkaampaan tilankäyttöön kuin kohteessa, jossa suunnittelun rajoitteena olisivat vanhat kantavat rakenteet. Saavutettavalla tilatehokkuudella on suora yhteys tarvittaviin kokonaisneliöihin, toisin sanoen kokonaisvuokraan.

Myös Asema-aukion ympäristö on selvä vahvuus. On houkuttelevaa ajatella, että alueelle nousisi korkeakoulukeskittymään tukeutuvaa yritystoimintaa. Yritystoiminnan sijoittumiseen vaikuttaisi kampusyhteyden lisäksi ennen kaikkea logistinen sijainti rautatieaseman, tulevan matkakeskuksen ja lentoaseman naapurissa. Kuten kaupunginsuunnittelupäällikkö haastattelussa toteaa, kasvusopimusta ajatellen alue tarjoaa valtavaa potentiaalia.

Artikkelissa tuodaan esille etuna myös se, että "koulutuskeskittymään linkittyisivät terveydenhuoltoalan koulutus ja keskussairaala". Tämä lause on tänään aiheuttanut hämmennystä SAMKin Tiilimäen kampuksella. Asema-aukion kampuksesta on laskelmiin todellakin otettu mukaan muunnelma, jossa sosiaali- ja terveysalan koulutus kokonaisuudessaan (sekä SAMKin että  Diakonia ammattikorkeakoulun) jäisi paikalleen. Tiilimäen toiminnot olisivat kuitenkin oleellinen osa yhteiskampusta, välimatkaa tunnelin läpi olisi vain reilut 300 m. Jos tämä vaihtoehto valitaan, yhteiskampuksen Tiilimäelle olevia toimintoja tulee kehittää ammattikorkeakoulujen välisenä yhteistyönä. Kehittäminen tulisi aloittaa Tiilimäen vanhojen B- ja C-osien peruskorjauksen suunnittelulla, jonka yhteydessä voidaan ottaa huomioon tilojen yhteiskäytön tavoitteet.


PS. Katsokaa ihmeessä myös seuraavan päivän pääkirjoitus (SK 12.1.2013) "Isot hankkeet luovat toivoa ja hyvää mieltä". Olen tästä kirjoituksesta otettu ja uskon, että juuri näin on.

Idea, Inventio, Innovaatio

Keittiöstä löytyy havainnollinen vastaus siihen mitä taloudelliseen kasvuun tarvitaan. Näin on jos uskomme taloudellisen kasvun johtavaa tutkijaa Paul Romeria, ja miksemme uskoisi. Hänen mukaansa arvokkaiden tuotteiden aikaan saamiseen tarvitaan resepti, jonka mukaan halvat raaka-aineet sekoitetaan. Vastaus taloudelliseen kasvuun ei ole enemmän ja enemmän keittoa vaan uudet ja paremmat reseptit, ja niiden mukaan valmistetut uudenlaiset tuotteet. Hänen mukaansa talous kasvaa kun ihmiset järjestävät resursseja uudella tavalla lisäten tuotteiden arvoa. Moni yritys päätyy monistamaan samaa päätyen lopulta kilpailussa tappiolle, niin teki Nokiakin.

Kukin resepti ja sen mukaan valmistettu uusi tai parannettu tuote on innovaatio. Ennen innovaatiota on usein inventio (keksintö) ja sitä ennen idea (oivallus, uusi ajatus). Pelkkä idea tai keksintö ei ole innovaatio. Innovaatio on pidemmälle sovellettu yksittäisen keksinnön tai vähittäisen kehityksen tulos, joka on otettu tai otettavissa käyttöön. Innovaatioita on kaikilla elinkeinoelämän ja myös julkisen sektorin alueilla. Esimerkiksi palvelualoilla tyypillisiä innovaatioita ovat tuotteet ja toimenpiteet, jotka lisäävät asiakastyytyväisyyttä tai parantavat laatua, ja sitä kautta lisäävät palvelun kysyntää.

Kuulostaa itsestään selvältä, että innovaatio ja taloudellinen kasvu ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Tämä on kuitenkin aivan uutta taloudellisen kasvun teoriaa, joka on tullut keskusteluun vasta 1990-luvulla. Perinteinen taloudellisen kasvun teoria korostaa ainoastaan perinteisten tuotannon tekijöiden, työn ja pääoman, yhdistämistä. Innovaatioita korostavan käsityksen mukaan ideat ruokkivat pysyvää taloudellista kasvua. Suomessa innovaatio-sana tuli mukaan TEKESin nimeen vuonna 2006.

Suomessa korostetaan mielellään tieteellisen tutkimuksen merkitystä innovaatioiden tuottamisessa. Näin teki Markku Mattilakin Tieteessä tapahtuu 5/2012 lehdessä. Artikkelin sanoma on, että tiede on innovaatioiden edellytys ja että ilman korkeatasoista tutkimusta yritykset eivät uudistu ja menesty. Viesti on varsin yksipuolinen. Korkeatasoinen osaaminen on ilman muuta innovaatioiden edellytys, mutta ei yksin tiede tai tutkimus. Sen sijaan organisaatioiden rajapintojen kohtaamista pidetään innovaatioiden kannalta ensiarvoisen tärkeänä. Tässä on edelleen paljon tekemistä. EK:n jäsenilleen tekemän kyselyn mukaan ammattikorkeakoulujen kanssa on tehnyt yhteistyötä 50% yrityksistä, yliopistojen kanssa vain 25%.

Ammattikorkeakoulut ovat soveltavan luonteensa, osaamisensa ja työelämäyhteyksiensä johdosta hyvässä asemassa innovaatioiden tuottamiseen. SAMKin erinomaiset työelämäyhteydet luovat innovaatiotoiminnalle poikkeuksellisen hyvän lähtökohdan.

Mutta mitä innovaatioita teimme viime vuonna. Tiedän muutamia, mutta kattavaa vastausta minulle ei ole. Innovaatiot on nostettava esille, jotta tietäisimme missä menemme innovaatiotoiminnassa, miten T&K-toimintamme ruokkii innovaatioita ja miten voisimme palvella elinkeinoelämää näiltä osin paremmin. Kaivataan ne innovaatiot esille ja kerrotaan niistä muillekin.