Opiskelijavalinnat hakevat muotoaan

Ammattikorkeakoululakia korjattiin heti keväällä muutama kuukausi sen voimaan tulon jälkeen opiskelijavalintoja koskevilta osilta. Lakimuutoksen perusteella ammattikorkeakoulun on yhteishaussa varattava osa ammattikorkeakoulututkintoon johtavista opiskelupaikoista ensimmäistä opiskelupaikkaansa suomalaisessa korkeakoulussa hakeville. Jo ensi kevään yhteishaussa tulee olla käytössä kiintiöt kaikille koulutuksille, joihin laki ei anna mahdollisuutta poikkeukseen.

Nyt on päätösten aika. Ammattikorkeakoulut määrittelevät itse opiskelijavalintojensa perusteet, mutta hyvää pohjaa perusteille on tehty ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen piirissä määrittelemällä opiskelijavalintoja koskevat yhteiset suositukset.

Ammattikorkeakoululaki ei kerro kuinka suuret kiintiöt tulee varata ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakeville. Turku AMK:n journalistiopiskelijoiden lehti Tutka on selvittänyt, että ammattikorkeakoulujen suunnittelemat kiintiöt ensikertalaisille päiväopiskelijoille vaihtelevat yleisesti välillä 70-80%, monimuotototeutuksissa 50% on yleinen linja. SAMKissa ensikertalaisten kiintiö tulee olemaan noin 70% paikoista, liiketalouden monimuotokoulutuksissa noin 60% paikoista.

Kiintiöillä vaikutetaan ennen kaikkea opiskelupaikkaa hakevien ajatteluun. Ammattikorkeakoulut puolestaan pyrkivät siihen, että kiintiöt järkyttäisivät opiskelijavalintojen markkinoita mahdollisimman vähän. Ammattikorkeakoulut haluavat ennen muuta motivoituneita ja valintaansa sitoutuneita opiskelijoita.

SAMK poikkeaa Arenen laatimista suosituksista ainoastaan kahden hakukohteen valinnoissa; tekniikan alan hakukohteissa käytetään lisäksi matematiikan ylioppilasarvosanaan perustuvaa todistusvalintaa ja merenkulkualan insinöörin hakukohteissa matematiikan ja englannin ylioppilasarvosanoihin perustuvaa todistusvalintaa. Kaikki tekniikan hakukohteisiin ensimmäisellä hakusijalla hakevat, joilla on vähintään C pitkän matematiikan tai E lyhyen matematiikan ylioppilaskokeesta, toivotetaan suoraan tervetulleeksi opiskelemaan ilman valintakokeita.

Todistusvalinta oli tekniikan hakukohteissa koekäytössä jo tämän vuoden yhteishaussa ja siitä saatiin hyvät kokemukset. Hakijoiden määrää suoravalinta kasvatti, mutta mitään hakijoiden vyöryä ei tullut, vaikka suorahakua sovellettiin kaikkin hakutoivesijoihin. Ensi vuonna suoravalinta rajataan kummassakin ym. tapauksessa koskemaan vain ensimmäisellä hakutoivesijalla ensimmäistä korkeakoulun opiskelupaikkaansa hakevia. Näin pyritään varmistamaan, että todistuksen perusteella suoraan valittavat ovat valitsemaansa alaan sekä motivoituneita että sitoutuneita.

Aivan viime hetkiin on Arenen keskuudessa keskusteluttanut Sote-alan esivalintakoe, jolla karsitaan varsinaiseen valintakokeeseen kutsuttavat. Aiemmin karsinta on toteutettu todistusten keskiarvojen perusteella. Nyt katsottiin, että ammatillisten oppilaitosten todistusuudistuksen vuoksi ei keskiarvoja enää voi tässä mielessä käyttää ja päädyttiin esivalintakokeeseen, joka luo uuden työlään vaiheen valintaprosessiin. Onneksi Metropolia tarjoutui auttamaan tässä asiassa ja järjestää esivalintakokeen sähköisesti myös muiden ammattikorkeakoulujen puolesta.

Opiskelijavalinnat ovat äärimmäisen monimutkainen prosessi ja erityisesti valintakokeet tekevät niistä kalliita toteuttaa. Esivalintakokeet ovat tässä mielessä selvästi askel väärään suuntaan. Ensi vuotta ajatellen useat ammattikorkeakoulut, TurkuAMK, TAMK ja SAMK etunenässä, ovat ilmaisseet tahtonsa käynnistää opiskelijavalintojen suunnittelu aivan uudelta pohjalta. Tulee pohtia puhtaalta pöydältä, miten oikeat opiskelijat saadaan oikeille paikoille ja tarvitaanko tässä välttämättä lainkaan valintakokeita. 

Askelia Tampere3:n suuntaan

Duaalimallin säilyttäminen lienee ollut johtavana ajatuksena, kun Sipilän hallitus on linjannut, ettei Tampere3-malli etenesi ainakaan päätepisteeseensä tämän hallituskauden aikana. Nyt näyttää siltä, että ministeriö olisi tulossa vastaan ja kannustamassa ainakin ottamaan askelia Tampere3:n viitoittamaan suuntaan.

Tämän suuntaiset viestit nousivat esille eilisessä Porin yliopistokeskuksen rehtorikokouksessa.Vielä kevään aikana OKM:stä olisi tulossa eduskunnalle lakiesitys, joka mahdollistaisi tutkinnon osien suorittamisen ristiin ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä. Varsinainen kannustus tulisi siitä, että ristiinopiskelun opintopisteet lisättäisiin sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen rahoitusmalleihin avoimen pisteiden tapaan. Lakiuudistus mahdollistaisi kustannustehokkaat tavat järjestää opetus, mutta rahoitusmallin kautta tuleva kannustin varmistaisi, että mahdollisuuksiin myös tartuttaisiin.

Nämä ovat merkityksellisiä viestejä kaikille korkeakouluille. Selvää on ollut, että Tampere3:n tyyppisellä prosessilla on laaja kannatus Suomessa. Yliopistojen rehtorineuvosto Unifi on yksissä tuumin nostanut Tampere3- prosessin Suomen korkeakoululaitoksen uudistamisen edelläkävijäksi. Tampereen kaupunki tukee Tampere3- prosessia vahvasti. Symbolinen merkityksensä silläkin, että TY:n johtajuussymposiumin paneeliyleisöstä 76,9% kannatti Tampere3:n perustamista. Tampere3:n tyyppinen prosessi on käynnissä ainakin Oulussa, Lappeenrannassa ja Porissa.

Niin miten Porissa ollaan edetty? Porin yliopistokeskuksen yliopistojen ja SAMKin opintojen yhdistämisen selvittämiseksi perustettiin keväällä kolme alakohtaista työryhmää, joiden tehtävänä oli laatia suunnitelmat kandidaatin ja amk-opintojen yhdistämiseksi. Toissapäivänä työryhmien välitulokset esiteltiin SAMKin hallitukselle ja eilen yliopistokeskuksen rehtorikokoukselle. Työryhmien mukaan yhteistoteutuksia olisi heti järjestettävissä sosiaalialalla 65 op:n edestä, tietotekniikassa 80 op. ja kauppatieteissä 85 op.

Rehtorikokouksen viesti työryhmien tuotoksesta oli selvä: tuloksia on pidettävä hyvänä alkuna ja lähtökohtana varsinaisten yhteisten opintojen suunnittelulle. Nyt saadun esiselvityksen perusteella voitaisiin valita pilotit, joiden opetus suunniteltaisiin niin yhteiseksi kuin mahdollista. Tampere3:ssa edetään pilottien kautta ja pilotointiin onkin Tampere3:ssa ilmennyt suuri kiinnostus. Pilotteja piti alunperin olla neljä, mutta nyt piloteiksi on ilmoittautunut jo seitsemän opetusalaa.

Tampere3 on minustakin selkeä edelläkävijä. Kehittämisessä on oikeaa asennetta, kun Tampere3 nähdään osana normienpurkutalkoita, joissa itse luoduista rajoitteista vähitellen päästäisiin eroon.

Fuusioista rakeen

Fuusio on riskialtis operaatio. Noin joka toinen yritysfuusio epäonnistuu, jos tarkastellaan fuusioiden tuloksia suhteessa niille asetettuihin ennakko-odotuksiin. Korkeakoulujen fuusioilla on yrityksistä poikkeavat tavoitteet, joten mitään yhtäläisyysmerkkiä yritysten ja korkeakoulujen fuusioiden välille ei kannata vetää. Korkeakoulujen tavoitteet fuusioista ovat enemmän laadullisia ja asetettu pitkälle aikavälille. Tavoitteet voivat olla strategisia korkeakoulun hakiessa synergioita akateemisissa ja hallinnollisissa toiminnoissa - tai poliittisia - julkinen vallan pyrkiessä vaikuttamaan koulutuspoliittisiin rakenteisiin.

Ulkomailta on olemassa korkeakoulujen fuusioista julkaistua tutkimustietoa, josta Jarkko Tirronen on kymmenisen vuotta sitten tehnyt ansiokkaan katsauksen. Yhden arvion mukaan, perustuen tietoihin noin 500 korkeakoulufuusiosta, yli 80% voitiin pitää onnistuneina. Toisen arvion mukaan, perustuen 30 Iso-Britannian korkeakoulufuusioon, yhdistyminen oli ensisijaisesti korkeakoulujen strategisen uudistamisen väline ja peräti 90% yhdistymisistä pidettiin onnistuneina.

Korkeakoulujen fuusioihin ollaan Suomessa oltu ainakin päällisin puolin tyytyväisiä. Alunperin 29:stä OKM:n alaisesta ammattikorkeakoulusta on matkan varrella 10 ammattikorkeakoulua yhdistynyt viideksi uudeksi ammattikorkeakouluksi. Kuudennen yhdistyneen ammattikorkeakoulun on tarkoitus käynnistyä vuoden 2017 alusta. Yliopistotasoisia putiikkeja on sulautunut kahdeksan muodostaen kolme uutta yliopistoa.

Miten tästä eteenpäin? Ennen nykyisen hallituksen aloittamista käytiin mm. toukokuun ammattikorkeakoulupäivillä vilkasta keskustelua Tampere3- prosessista ja siitä kuinka kolmen tamperelaisen korkeakoulun yhdistyminen mahdollisesti toteutetaan. Sipilän hallituksen ohjelmaa luettiin tarkkaan, mutta mainintaa Tampere3:sta ei löytynyt. Ministeri Grahn-Laasonen ja ministeriön virkamiehet ovat antaneet ymmärtää, ettei Tampere3 etenisi hallituskaudella. Hallituspuolueista ainakin kokoomus pitää tiukasti kiinni duaalimallin rakenteista ja näkee Tampere3-prosessin toteutuessaan rapauttavan näitä pilareita. Kirjoittelu ja keskustelu Tampere3:sta on hallitusohjelman julkistamisen jälkeen loppunut kuin seinään. 

Kesän aikana on Tampereelta kantautunut tietoa, ettei työ ja optimismi Tampere3:n etenemisen eteen ole sammunut. Tampereen korkeakoulujen sitoutuminen heidän keskenään sopimiin tavoitteisiinsa ansaitsee arvostuksen. Kesän aikana ovat myös keskustelut ruotsinkielisten ammattikorkeakoulujen Arcadan ja Novian fuusiosta virinneet uudelleen.

Sipilän hallituksen ohjelmassa on lause, jonka on ajateltu viittaavan Tampere3- prosessiin: "Korkeakoulut voivat päästä vastaaviin kustannussäästöihin mm. vahvistamalla korkeakoulujen erikoistumista ja keskittymistä sekä rationalisoimalla korkeakouluverkkoa." Korkeakoulujen johdon seminaarissa kysyttiin, mitä lause tarkoittaa. Kansliapäällikkö Lehikoisen mielestä lause oli hallitusohjelman kaikkein selvin lause: se tarkoittaa juuri sitä mitä siinä sanotaan. Näinhän se on!

Samalla kun fuusiot ovat poistuneet poliittiselta agendalta, rakenteellinen kehittäminen on tehnyt vahvan paluun. Ministeriöstä on korostettu valintoja ja poisvalintoja, erikoistumista sekä yhteistyötä ja työnjakoa. Ammattikorkeakouluilta pyydetään tulevien sopimusneuvottelujen pohjaksi kevääseen mennessä selkeitä päätöksiä siitä millaisiin rakenteellisen kehittämisen linjauksiin ne ovat valmiita sitoutumaan. Ministeriöstä kantautuneiden tietojen mukaan OKM odottaa korkeakouluilta kunnianhimoisia esityksiä  työnjaosta ja profilaatiosta ja on valmis tukemaan toimenpiteitä myös rahallisesti.

Ammattikorkeakoulujen odotetaan omaa strategiaa pohtiessaan ottavan (jälleen kerran) kantaa siihen missä ja mitä koulutusta tarjotaan. Rakenteellinen kehittäminen ymmärretään nyttemmin korostetusti korkeakoulujen sisäistä kehittämistyötä laajempana toimintana. Tähtäimessä ovat ennen kaikkea korkeakoulujen väliset rakenteelliset muutokset, jossa avainsanoja ovat erikoistuminen ja työnjako.

Meidän kampus myytiin

Mielenkiintoinen päivä tämäkin. Lukuvuoden päättävän publiikin aikana klo 10:20 sain viestin Cityconilta: Porin kampuksemme on myyty. Ensireaktioni oli hämmästynyt - nyt jo? Tiedossa on ollut, etteivät oppilaitoskiinteistöt ole Cityconin ydinliiketoimintaa, he keskittyvät kauppakeskuskiinteistöihin. Odotin kuitenkin ilmoitusta myynnistä vasta myöhemmin, lähempänä kampuksen luovutusta toukokuussa 2017.

Porin kampuksen työmaa 2.6.2015

Kampuksen osti ruotsalainen Hemsö Fastighets AB, joka ollakseni rehellinen oli minulle täysin tuntematon ennen tätä päivää. Puhelimesta kaivoin joitain tietoja Hemsöstä heti tiedon saatuani. Kävi ilmi, että firma on tullut Suomen markkinoille vasta vuonna 2013 ostamalla Turun AMK:n käytössä olevan Lemminkäisenkadun kiinteistön noin 35 miljoonalla eurolla. Eli CoastAL-liittouman partnerit yhdistyvät tätäkin kautta.

Hemsötä kannattaa tarkastella hiukan tarkemmin. Yhtiö on perustettu vuonna 2001 ja nykyisin sen omistavat Ruotsin kolmas kansallinen eläkerahasto AP3 (85%) ja  AB Sagax (15%). Ruotsissa on eläkerahastojen suhteen useaan erilliseen rahastoon hajautettu järjestelmä.

Hemsön strategia on selkeä ja kirkas, tarkoituksena on sijoittaa yhteiskunnan palveluja tuottaviin kiinteistöihin. Tällaisia kiinteistöjä ovat esimerkiksi vanhainkodit, oppilaitokset, hoitolaitokset ja julkisen hallinnon tilat. Hemsö omistaa hiukan yli 300 kiinteistöä joiden yhteisarvo on vajaat 3 miljardia euroa. Hemsö toimii Ruotsissa, Suomessa ja Saksassa.

Hemsön visio on olla paras yhteiskunnallisten palvelujen kiinteistöyhtiö. Tämä pitää sisällään lisäarvon tuottamisen asiakkaille sekä aseman itsestään selvänä kiinteistökumppanina julkisyhteisöille ja yksityisille alan operaattoreille.

Hemsön liiketoimintamalli tähtää pitkäaikaisiin asiakassuhteisiin, jotka perustuvat vuokralaisten tarpeiden ymmärtämiseen. Hemsön tavoitteena on tuottaa olosuhteet, jotka mahdollistavat menestyksellisen toiminnan ja joustavat muuntuvien tarpeiden mukaisesti

Kaikki yllämainittu vaikuttaa siltä, että Citycon on löytänyt meille lähes ihannekumppanin. Hemsön kanssa intressit selkeästi yhtyvät. Olemme juuri heidän strategiansa mukainen asiakas, ja me puolestaan toivomme omistajalta juuri sitä mitä he strategiassaan tuovat esille; sitoutumista pitkäaikaiseen vuokrasuhteeseen sekä vastaamista muuttuviin tarpeisiin.

Ainoastaan yksi asia jäi mietityttämään: miksei Suomeen ole syntynyt Hemsön kaltaista yhtiötä?

Kankaanpään taidekoulu - jälleen kerran

Opiskelijakunta SAMMAKKOn puheenjohtaja Jaakko Lehtonen on ottanut näkyvästi kantaa mielipidekirjoituksessaan (SK 5.6.2015) opintotuen leikkauksia vastaan. Hän kuvasi opintotuen leikkauksia  Sipilän hallituksen arvovalinnoiksi, rinnastaen leikkaukset "aluekehityksen puitteissa ylläpidetyn Kankaanpään taidekoulun" kustannuksiin. Nämä ovat hänen mukaansa samaa suuruusluokkaa kuin opintotuen leikkaukset Satakunnan osalta. Lehtonen suoraan ehdotti, että Kankaanpään taidekoulu voitaisiin siirtää Poriin, mikä kirjoituksen otsikon mukaan kattaisi opintotukileikkaukset.

Kankaanpään kaupunginjohtaja Paavo Karttunen on puolestaan Ylen haastattelussa vahvasti puolustanut Kankaanpään taidekoulua ja ja todennut, että Lehtosen puheet yksikön merkittävyyden vähyydestä ovat tuulesta temmattuja. Taidekoulun merkitys ymmärretään hänen mukaansa paremmin valtakunnallisesti kuin paikallisesti.

No niin, Kankaanpään taidekoulu siis pelmahti jälleen kerran otsikoihin, pyytämättä ja yllättäen. Kankaanpään taidekoulua koskevassa keskustelussa on oiottu kulmia sen verran, että on syytä tarkentaa muutamaa väittämää ja ajatuskulkua näiltä osin.

Lehtosen kirjoituksen pääväittämä, eli se että Kankaanpään taidekoulun siirrolla Poriin saavutettaisiin säästöjä saman verran kuin opintotuen leikkauksilla Satakunnan osalta, on virheellinen. Kankaanpään taidekoulun siirrolla Poriin ei saavutettaisi pysyviä säästöjä lainkaan. Lehtonen on oikeassa siinä, että nykyisellään taidekoulu voisi sijoittua Tiedepuiston kampukselle ilman merkittäviä lisäkustannuksia. Olemme kuitenkin jo vuonna 2017 muuttamassa uudelle Asema-aukiolla sijaitsevalle Porin kampukselle, jonne taidekoulua varten ei ole suunniteltu tiloja. Taidekoulun edellyttämät tilat uudella kampuksella tulisivat huomattavasti kalliimmiksi kuin nykyiset tarkoituksenmukaiset tilat Kankaanpäässä.

Lehtosen kirjoituksesta saa sen kuvan, että Kankaanpään taidekoulu on SAMKille pelkästään kustannus. Näin ei suinkaan ole. Taidekoulun tuloskuntoa on SAMKin talouden sopeuttamisen yhteydessä parannettu. Ilokseni voin todeta, että kuvataiteen koulutusohjelma on SAMKin parhaimmistoa keskeisimpien perusrahoitusta määrittävien mittareiden osalta (tutkintojen määrä ja 55 opintopistettä suorittaneet). Kankaanpään taidekoulu  ei siten käytössä olevan rahoitusmallin mukaan ole nykytilanteessa "tappiollinen".

Ylen artikkelissa todetaan harhaanjohtavasti, että SAMK oli joitakin vuosia sitten lopettamassa taidekoulun, mutta lopulta yksikkö päätettiin säästää. On syytä tarkentaa, että Kankaanpään taidekoulua on vuoden 2011 jälkeen SAMKissa tarkasteltu jopa kolmessa eri vaiheessa:

1. OKM:n vuoden 2011 lopussa antamassa palautteessa todettiin ykskantaan, että "Ammattikorkeakoulun Kankaanpään yksikkö on irrallaan korkeakouluyhteisöstä ja opetus- ja kulttuuriministeriön näkemyksen mukaan yksiköllä ei ole jatkossa toimintaedellytyksiä". Tähän SAMKin hallitus joutui vuoden 2012 alussa vastaamaan. Vastauksessaan OKM:lle hallitus totesi, että "Hallitus esittää Kankaanpään yksikön kuvataiteen koulutusta jatkettavaksi sen saavuttaman merkittävän kansallisen aseman ja korkean laadun perusteella".
2. Vuoden 2013 alussa SAMKin ja Turun AMK:n yhteistyön tiivistämistä tarkastellut selvitysmies ehdotti, että kuvataiteen koulutusohjelma Kankaanpäässä lakkautettaisiin ja kuvataiteen koulutusvastuu keskittäisiin Turkuun. Hallitus päätti tarkastella ehdotusta osana SAMKin talouden sopeuttamissuunitelmaa (seuraava kohta).
3. Vuoden 2013 elokuussa SAMKin hallitus päätti talouden sopeuttamissuunnitelmasta, jonka pohjana oli tarkasteltu kaikkiaan 19 eri vaihtoehtoa. Yksi 19:sta vaihtoehdosta oli Kankaanpään taidekoulun lakkauttaminen ja kuvataiteen koulutusvastuun keskittäminen Turkuun. Hallitus päätyi vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen Kankaanpään taidekoulun säilyttämisen kannalle ja haki n. 6 miljoonan sopeutuksen muista vaihtoehdoista. 

On hyvä, että eri vaihtoehdoista keskustellaan eikä mikään keskusteluaihe ole millään muotoa kielletty. Olen siinä käsityksessä, että minulla ja opiskelijakunnalla on hyvät, jopa erinomaiset keskusteluyhteydet. Tapaamme useita kertoja lukukaudessa. On harmillista, ettei näissä yhteyksissä ole otettu käsittelyyn edellä mainittujen kysymysten tietopohjaa.


PS (lisätty 10.6.2015 klo 11:52): Yle-Satakunnan uusimman uutisen johdosta on tarpeen tarkentaa muutamaa asiaan liittyvää näkökohtaa. Kuvataiteen opiskelijoihin ei panosteta nelinkertaisesti verrattuna muihin opiskelijoihin, ei edes kaksinkertaisesti. Kuvataiteen koulutus on toki jossain määrin kalliimpaa kuin SAMKin koulutus keskimäärin, mutta kuten yllä todetaan kuvataiteen koulutusohjelma myös ansaitsee keskimääräistä paremmin perusrahoitusta.

Kankaanpään kuvataiteen yksikköä ei ole SAMKissa missään vaiheessa harkittu siirrettäväksi Poriin. Ainoastaan yllä lueteltuja vaihtoehtoja on tarkasteltu.

Kommentteja hallitusohjelmasta korkeakoulujen kannalta

Sanottakoon heti alkuun, että Sipilän hallituksen ohjelma on looginen paketti: julkista taloutta sopeutetaan, palkansaajia kannustetaan, tuensaajilta leikataan ja talouden rattaita rasvataan. Yksityiskohdista voi aina olla eri mieltä, mutta näin sen hallitusohjelman kokonaisuutena tulee tässä tilanteessa rakentua.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen indeksien jäädytys on harmillinen yhtälö ja kirpaisee eniten ammattikorkeakouluja, joihin jo edellisellä hallituskaudella kohdentui n.123 miljoonan leikkaus. Käytännössä jäädytys tarkoittaa sitä, että henkilökunnan palkankorotuksiin ei ole varaa lainkaan.

Korkeakouluja koskeva 75 miljoonan leikkaus on otsikoitu "korkeakoulujärjestelmän ja tutkimustoiminnan kustannustehokkuuden parantaminen ja hallinnon sekä korkeakouluverkon rationalisointi". Annettuja esimerkkejä toimenpiteistä on syytä kommentoida kutakin omalta kannaltamme:

• "kokoamalla talous- ja henkilöstöhallinnot yhteen palvelukeskukseen": Oma taloushallintomme on jo ulkoistettu kustannus-tehokkaasti. Talous- ja henkilöstöhallintomme on näin ollen hyvin pieni (yhteensä n. 10 hlöä) ja kyseinen yhdinryhmä tarvitaan joka tapauksessa.
• "karsimalla hallinnon päällekkäisyyksiä (mm. palvelukeskusten, tiedekuntien, laitosten ja keskushallinnon välillä)": Omissa tiedekunnissamme/laitoksissamme (joita kutsutaan osaamisalueiksi) ei ole lainkaan hallintoa. Tämä esimerkki kohdistuu yliopistoihin.
• "yhteistyöllä it-järjestelmien hankinnassa ja kehittämisessä sekä mahdollisesti kokoamalla perustietotekniikka yhdelle toimijalle Valtorin tapaan": Yhteistyötä hankinnoissa tehdään jo laajalti. Sen sijaan perus-ICT:n kokoaminen yhden toimijan alle on uusi ajatus ja vaatii pohdintaa. Uskoisin, että tähän suuntaan kehittyvä prosessi käynnistyy, ja ehkä ehdotus korkeakoulujen lähtemisestä CSC Oy:n omistajiksi on jo sellainen.
• "tiivistämällä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä tukipalveluissa, kirjastoissa ja kielikoulutuksessa": Oleellisilta osiltaan tämä koskee toimintaa yliopistopaikkakunnilla, jossa toimintoja yhdistämällä voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä. Ääriesimerkkinä on luonnollisesti Tampere3-prosessi, jossa Tampereen kolme korkeakoulua tähtäävät yhdistymiseen yhdeksi yliopistoksi vuonna 2019. Myös yliopistokeskuspaikkakunnilla on mahdollisuus pienimuotoisempiin säästöihin.
• "muuttamalla aiempien opintojen hyväksilukukäytäntöjä väljemmiksi". Tai pitäisikö sanoa oikeudenmukaisemmiksi.
• "vahvistamalla korkeakoulujen erikoistumista ja keskittymistä sekä rationalisoimalla korkeakouluverkkoa": Tämä on aivan eri tason toimenpide kuin edelliset. Tässä puhutaan yhtäältä strategisesta erikoistumisesta ja toisaalta korkeakouluverkon koostumuksen muutoksista, eli suomeksi toimijoiden vähentämisestä. Tampere3 toteuttaa jälkimmäistä.

Tulkitsen edellä olevan perusteella, että valtaosa tästä leikkauksesta kohdentuu yliopistoihin ja yliopistopaikkakunnille. Todetaanhan kustannussäästöjen päätöksenteon jäävän korkeakouluille "yliopistojen itsehallintoa kunnioittaen". 

Hallitusohjelman kirjaus alemman korkeakoulututkinnon työelämälähtöisyyden parantamisesta tuo yliopistot virallisesti ammattikorkeakoulujen tontille. Ajatuksena on, että merkittävä osa (jopa 20%) opiskelijoista siirtyisi yliopistosta työelämään kandidaatin tutkinnolla. Tavoitteen toteutuessa duaalimalli liudentuu entisestään ja korkeakoulujen tarjontaa tulee avoimesti tarkastella kokonaisuutena. Tähän kokonaisuuteen sisältyvä kelpoisuusvaatimusten päivittäminen julkisella sektorillä on tervetullut linjaus.

Kolmannen lukukauden käyttöönotto korkeakouluissa tuntuu ainakin omista lähtökohdistamme täysin nykytilanteen toteamiselta. Olemme lisänneet vuosi vuodelta kesätarjontaamme ja CoastAL- yhteistyön puitteissa tätä on tarkoitus lisätä monimuotokoulutuksena merkittävästi edelleen.

Hallitusohjelma toteaa, että opintopoluista tehdään mahdollisimman joustavat koulutusasteiden sisällä ja välillä. Olemme jo toteuttamassa hallitusohjelman linjausta, koska aivan samaan tähtää Satakunnassa aloitettu yliopistokeskuksen yksiköiden ja SAMKin välinen opetussuunnitelmien yhdentämistyö.

Elinkeinoelämän tukemisessa hallitus vähentää tukea Tekesin kautta ja luopuu kokonaan toimimattomista ohjelmista, kuten INKA ja SHOK. INKA olisi voinut olla toimiva, kytkettiinhän se alunperin valtion ja kaupunkien välisten kasvusopimuksiin, joissa ammattikorkeakoulut olivat aktiivisina valmistelijoina ja toteuttajina. INKAn hallinnointi kuitenkin epäonnistui täysin, ristiriitainen valmistelu johti kaikkea muuta kuin tasapainoiseen ja kasvua tukeavaan kokonaisuuteen. Nyt se on helppoa ja uuden hallituksen näkökulmasta perusteltua lakkauttaa.

Edelliseen liittyen on hienoa todeta, että hallitus aikoo vahvistaa korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyötä innovaatioiden kaupallistamiseksi. Tarkoitus on rahoituksellisesti tukea alueellisia ja alakohtaisia osaamiskeskittymiä. Tulkitsen tämän positiivisesti siten, että painopistettä kasvun aikaansaamiseksi siirretään Tekesin rahoituksesta korkeakoulujen innovaatiorahoitukseen.

Monenlaista prosessia on siis tiedossa korkeakouluille. Selvää on, että tiukat ajat jatkuvat, mutta yleissuunta näyttää lupaavalta: hallitusohjelmaan sisältyvistä uhkista huolimatta mahdollisuudet tuntuvat kohtuullisen suurilta.

Lukukausimaksujen puolesta ja vastaan

Terveisiä amk-päiviltä Tampereelta.

Avauspäivän korkeakoulupoliittista keskustelua sävyttivät hallitusneuvottelut ja erityisesti neuvotteluissa tehty maahanmuuttopolitiittinen linjaus, jonka mukaisesti otettaisiin käyttöön lukukausimaksut EU‐ ja ETA–alueiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Linjaus on johtanut valtavaan määrään mielipiteitä, jotka ovat olleet joko puolesta tai vastaan.

Opiskelijajärjestöt hyvin vakaasti pyrkivät todistamaan, että lukukausimaksujen käyttöönotto on kannattamatonta ja vie kansainvälistymistä jopa taaksepäin. Ammattikorkeakoulujen johdon suulla tuotiin taas esille lukukausimaksujen myönteiset puolet, maksut houkuttelisivat maksavia asiakkaita, joilla koulutukseen varatut rahat ovat olemassa. 

Keskustelu on urautunut ja kulkeutunut jopa väärille urille. Yhtään kunnollista argumenttia en ole kuullut siitä, miksei lukukausimaksuja mahdollistettaisi. Siis siten, että korkeakoululle olisi mahdollista asettaa lukukausimaksut, mutta ei pakollista. Jos lukukausimaksujen periminen osoittautuisi korkeakoululle kannattamattomaksi, korkeakoulu varmasti hyvin nopeasti poistaisi maksut. Maksut ilman muuta toimisivat korkeakoulujen välisen kilpailun välineenä.

Mutta ennen kaikkea lukukausimaksujen mahdollistaminen samalla mahdollistaisi suomalaisten korkeakoulututkintojen ja tutkintokoulutuksen myynnin ulkomaalaisille opiskelijoille, siitä riippumatta onko maksajana opiskelija itse, organisaatio tai valtio.

Samalla kun keskustelu on urautunut lukukausimaksuihin, on unohtunut maahanmuuttolinjauksen loppuosa, joka kuuluu: "... ja kannustetaan valmistuneita jäämään Suomeen töihin esimerkiksi verovähennysoikeudella. Suomessa opiskelleiden kansainvälisten opiskelijoiden työllistymistä Suomeen edistetään ja suomen kielen osaamiseen panostetaan." Houkuttimia tarvittaisiin tämän lisäksi muitakin.

Yhteistä hakua

Tämän kevään yhteishaussa korkeakoulujen uudistettu hakujärjestelmä oli tositestissä. Viime syksynä käyttöön otettua menettelyä sovellettiin nyt ensimmäistä kertaa kevään massahakuun. Yhteishaussa haetaan yhdellä hakulomakkeella sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen hakukohteisiin. Hakija saa valita kuusi hakukohdetta priorisoidussa järjestyksessä. Aiemmin hakutoiveet yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin kirjattiin erikseen.

Sen verran itse kukin korkeakoulu osasi laskea, että mahdollisuudet merkitä ensimmäinen hakukohde supistui huomattavasti, teoreettisesti puoleen. Kaikki hakijat eivät kuitenkaan ole hyödyntäneet mahdollisuutta hakea sekä yliopistoihin että ammattikorkeakouluhin, mutta joka tapauksessa hakukohteiden vetovoimalle oli odotettavissa selvää laskua.

Yhteishaussa oli  avoinna kaiken kaikkiaan 1351 hakukohdetta. Näistä kuusi koulutusta ei saanut ainuttakaan ensisijaista hakijaa. Kaikki vetovoima-arvon nolla saaneet hakukohteet olivat yhden tai muutaman aloituspaikan musiikkipedagogin koulutuksia, joissa haettiin yksittäisen soittimen opettajia. Jos musiikkikohteita ei oteta huomioon (yhteensä 13) niin alle vetovoiman 1,0 hakukohteita oli kaikkiaan 123, joista yliopistojen kohteita oli 77 (63%) ja ammattikorkeakoulujen 46 (37%). Viidenkymmenen vetovoimaltaan alhaisimman  hakukohteen joukossa oli pääasiassa yliopistojen koulutuksia, vain 13 (26%) oli ammattikorkeakouluista.

Yhteishaun hakukohteiden vetovoimatilaston kärkipäässä dominoi selkeästi Taideyliopisto ja Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. Jos alle viiden aloituspaikan hakukohteita ei oteta mukaan, viidenkymmenen vetovoimaltaan korkeimman hakukohteen joukossa oli 30 ammattikorkeakoulujen hakukohdetta ja 20 yliopistojen.

Jos tarkastellaan korkeakouluja kokonaisuutena, vetovoimaisin korkeakoulu oli ylivoimasesti Taideyliopisto, hyvänä kakkosena maaliin tulikin sitten Laurea. Viidentoista vetovoimaisimman kärjen muodostivat yliopistot ja ammattikorkeakoulut tasaisesti, seitsemän yliopistoa ja kahdeksan ammattikorkeakoulua. Valtaosan häntäpään valvojista muodostivat ammattikorkeakoulut; viidestätoista vetovoimaltaan heikoimmasta 11 oli ammattikorkeakouluja. SAMK kuului viime mainittuun ryhmään, takanaan kuitenkin neljä yliopistoa.

Johtopäätös yhteishaun tuloksista on selvä, ammattikorkeakoulut pärjäsivät kokonaisuutena hyvin kilpailussa hakijoista. Ne, jotka ovat pärjänneet ennenkin hyvin, pärjäävät tässäkin järjestelmässä. Heikomman vetovoiman kaupungit eivät menettäneet lisää asemiaan. Uuden hakujärjestelmän kanssa voidaan hyvin elää.

Parasta opetusta

Millaista on hyvä opetus? Kysymys saattaa tuntua hankalalta, mutta viimekädessä siihen on hyvin yksinkertainen vastaus. Hyvä opetus on sellaista, jota opiskelijat arvostavat ja jonka he kokevat korkealaatuiseksi.

Opala on jo kahtenatoista vuonna käytössä ollut yhteinen ja yhdenmukainen valtakunnallinen ammattikorkeakoulujen opiskelijapalautejärjestelmä. Opetuksen laatua Opalassa mitataan väittämällä "Opetus ammattikorkeakoulussa on ollut asiantuntevaa ja korkeatasoista", johon valmistuvat opiskelijat vastaavat valitsemalla neljästä vaihtoehdosta yhden. Valinnat voidaan pisteyttää 1 - 4 jolloin ammattikorkeakoulut voidaan laittaa opetuksen laadun mukaiseen paremmuusjärjestykseen.

SAMK on vuoden 2014 juuri valmistuneiden Opala-tulosten mukaan Suomen asiantuntevinta ja korkeatasoisinta opetusta tarjoava ammattikorkeakoulu. Siis yksinkertaisesti - parasta opetusta tarjoava ammattikorkeakoulu. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, SAMK on ykkösenä opetuksen laadussa neljättä kertaa kymmenen vuoden aikana. Kokonaisuutena arvioiden SAMK on viimeisen kymmenen vuoden aikana antanut opiskelijoiden kokemana kiistatta Suomen parasta (ammattikorkeakoulu)opetusta.

Muutamia huomioita kymmenen vuoden tuloksista. Vain viisi ammattikorkeakoulua on kaikkina vuosina ollut kymmenen parhaan joukossa: SAMK, MAMK, OAMK, Seamk ja JAMK. Näistä vain kaksi ensin mainittua, SAMK ja MAMK, ovat olleet kaikkina vuosina kuuden parhaan joukossa. Vain SAMKilla on neljä ykkössijaa, MAMKilla ja Diakilla on kaksi, SeAMKilla, Saimaalla, Kemi-Torniolla, KAMKilla ja Centrialla yksi.  On kohtuullista mainita myös peränpitäjät: vain kolmella nykyisistä ammattikorkeakouluista on sijoitus ollut joka kerta kymmenen huonommalla puolella: TuAMK, KyAMK ja Laurea.

Siteeraan tunnetun suomalaisen MIT:n professorin Bengt Holmströmin sanoja: "Kaikki muut mittarit voidaan unohtaa, jos opiskelijat ovat tyytyväisiä." (HS 8.3.15).

Tässä vaiheessa skeptikko voi väittää, että opiskelijat ovat tyytyväisiä, jos pääsevät läpi helpolla. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Viime syksynä OKM:n vierailun yhteydessä opiskelijoiden edustajat totesivat ministeriön vieraille, että SAMKin kohtuullisen vaatimattomat tulokset 55 op:n saavuttaneiden opiskelijoiden määrissä ovat ennen kaikkea seurausta kovasta vaatimustasosta.  Vaatimustason pitäminen korkealla näyttäytyy opintojen saavuttaessa päätöksensä molemmin puolisena arvostuksena. 

Sanomattakin on selvää, että arvostan suuresti SAMKin opettajien panosta. Heillä on taito ja osaaminen, jota opiskelijat arvostavat. Opiskelijoiden kokemus opetuksen laadusta on kokonaisuus, johon koko ammattikorkeakoulu, opettajien lisäksi koko muu henkilöstö sekä oppimisympäristöt omalta osaltansa antavat panoksensa. Nyt saavutetun ykkössijan tekee erityisen merkitykselliseksi se, että näinä vaikeina aikoina, kun toimintaa on jouduttu sopeuttamaan alenevaan rahoitukseen, opetuksen laatu on kyetty pitämään korkealla.Tästä olen erityisen ylpeä.

Suomen parasta opetusta tarjoavan ammattikorkeakoulun on mielestäni oltava edelläkävijä myös opetuksen kehittämisessä. On katsottava vahvasti tulevaisuuteen. Meidän on nyt yhdessä nähtävä kuinka opetusta tulee kehittää tulevien opiskelijasukupolvien hyväksi. Tästä tutkintouudistuksessa on kysymys.

Kampus VI: Suunnittelua rakennustöiden lomassa

Vaikka työt Porin kampuksen rakennuskohteessa ovat jo alkaneet, suunnittelu ei ole lähelläkään valmista. Tekninen suunnittelu etenee usean erikoissunnittelijan voimin. Pääsuunnittelijan tehtävänä on varmistaa, että suunnittelun kuluessa tarkentuneet lukuisat tekniset ratkaisut sopivat kampuksen kokonaisuuteen.
Meidän oma suunnittelumme jatkuu käyttäjän näkökulmasta aina lähes muuttoon asti. Laajemminkin panostamme myös koko kampusta ympäröivän alueen kehittämiseen. Kirjoitin vastailmestyneessä Agorassa kampuksen vaikuttavuudesta alueen ja kaupungin kehitykselle. Kampusta ympäröivä alue, aseman seutu sekä radan ympäristö, on potentiaalisesti niin merkityksellistä keskustan tonttimaata, että alue on keskeisesti esillä valtion ja Porin kaupunkiseudun välisessä kasvusopimuksessa.

Omassa suunnittelussamme on noussut esille mielenkiintoisia mahdollisuuksia.  Vaikka emme ehkä kykene kaikkia toteuttamaan, kaikki esitetyt ideat ja niiden toteutusmahdollisuudet arvioidaan avoimesti ja perusteellisesti. Seuraavassa muutama esimerkki.

SAMKin Vesi-Instituutti Wanderista on esitetty, että Porin kampukselle asennettaisiin innovatiivinen suljetun kierron vedenkäsittelyjärjestelmä. Järjestelmälle on varattu tilat ja seuraavaksi aloitetaan yhteistyöneuvottelut mahdollisten järjestelmän toimittajien kanssa. Lisäksi kampuksen kaikki vesijärjestelmät on tarkoitus toteuttaa vettä säästävillä laitteistoilla sekä tiiviin mittaroinnin mahdollistavilla seurantalaitteilla.

Porin kampukselle toteutettava 1300 henkeä vetävä monitoimisali on ainoa laatuaan Porin alueella. Salin suunnittelussa käsitelty mahdollisuuksia järjestää eri tyyppisiä tilaisuuksia. Tila soveltuu erinomaisesti kongressikäyttöön, erilaisiin suuriin kokouksiin, banketteihin, gaaloihin, messuihin ja muihin tapahtumiin. Myös kevyitä konsertteja voidaan helposti järjestää. Ainoaksi haasteeksi on muodostunut oikeastaan vain se, että täysimittaiset rock-konsertit vaatisivat aivan oman tyyppisensä ratkaisut: raskaita kuormia kestävän betoni- tai vanerilattian; kattoon tehtävät erittäin vahvat ripustukset; lisä-äänieristykset erityisesti kattoon ja kaupan suuntaan. Lisäinvestoinnit olisivat  huomattavat. Rock-konsettien mahdollistaminen tekisi salista kompromissin, joka ei enää parhaalla mahdollisella tavalla palvelisi SAMKin ydinkäyttöä, eli opetusta sekä urheilu- ja kokoustoimintaa. Näistä syistä on päädytty siihen, että raskaat rock-konsetit jäävät pois järjestettävien tilaisuuksien listasta.

Laboratorioryhmässä on käsitelty mahdollisuutta rakentaa Porin kampuksen noin 1000 neliön laboratoriotilaan parvi laboratoriohenkilökunnan työtiloja varten. Parvi parantaisi laboratorion käytettävyyttä ja tehostaisi tilankäyttöä. Tällä hetkellä selvitetään rakennuttajan kanssa parven kustannuksia ja toteutusmahdollisuuksia. Laboratoriotilan sähköjen asennus on esitetty toteutettavaksi sähkötekniikan koulutuksen ohjattuna opiskelijatyönä. Tässä innovatiivisessa ehdotuksessa tuodaan opiskelijat mukaan suunnitteluun ja toteutukseen, ja ennnen kaikkea varmistetaan oikeanlaiset sähköasennukset oikeisiin paikkoihin joustavasti toteutettuna ilman sidoksia rakentajan tiukkoihin aikatauluihin. Laboratoriokokonaisuudesta päätetään heti kun kaikki selvitykset ovat valmiit.

Kampuksen suunnittelu on jo nyt osoittanut  haastavuutensa, mutta myös mahdollisuutensa ja innostavuutensa.

Määrä vs. laatu

Suomen tiede on jäämässä jälkeen verrokkimaiden tieteellisestä laadusta. Tämä on fakta, joka on osoitettavissa tieteen kansainvälisen näkyvyyden ja laadun osoittavista viittausindekseistä. Kun  tätä argumenttia on käytetty, on noussut vasta-argumentti, joka osoittaa, että Suomessa kuitenkin julkaistaan koko ajan lisääntyvässä määrin. Eli määrissä ollaan hyvällä polulla. Miten tätä pitäisi tulkita?

Opetus- ja kulttuuriministeriö on ottanut erittäin vaikuttavan välineen käyttöön korkeakoulujen ohjauksessa, rahoitusmallin. Ehkä ministeriö on vasta heräämässä siihen miten vaikuttavasta välineestä on kyse. Vanha teesi "sitä saat mitä mittaat" pitää paikkansa. Väitteen voi esittää myös käänteisessä muodossa: jos mittaat väärää asiaa, saat väärää asiaa. Yliopistojen rahoitusmallissa julkaisuindikaattori on tähän asti mitannut vain referee-artikkelien määrää, ei laatua. Yliopistot ovat julkaiseet niissä kanavissa, joista varmimmin saa julkaisun läpi. Jatkossa yliopistojen rahoitusmallin julkaisuosiossa tullaan painottamaan korkean tieteellisen vaikuttavuuden julkaisufoorumeja (erityisesti jufo 2- ja 3-tasoja). Kehittämisen etsikkoaikaa on väärin mittaamalla hukattu vuositolkulla.

Keskustelu sai minut pohtimaan ammattikorkeakoulujen rahoitusmallia, jota myös ollaan uudistamassa. Ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa tutkimus- ja kehittämistoimintaa arvioidaan myös julkaisuilla. Julkaisujen painoarvo on kokonaisuutena pieni, mutta merkittävä (2%). Julkaisuissa mitataan vain määrää, käytännössä kaikki julkaisuluokat kelpaavat. Tottahan ammattikorkeakoulut tekevät kaikkensa maksimoidakseen julkaisumäärät. Erittäin tehokas tapa on tuottaa hankkeista raportteja, joihin eri henkilöt kirjoittavat lyhyitä artikkeleita. Jokaisesta artikkelista saa yhden pisteen. Saman pisteen saa, jos saa julkaisun läpi arvostetussa tieteellisessä julkaisusarjassa. Miksi siis pyrkiä tieteellisen sarjaan, jos siitä ei ole mitään vastaavaa hyötyä. Jälleen saadaan väärää asiaa; paljon julkaisuja, joiden vaikuttavuus on vähäinen.

Yleisemmällä tasolla voidaan kysyä päteekö sama väärin mittaamisen dilemma muihinkin ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin kriteereihin. Vastaus on mielestäni vahva kyllä, nimenomaan kokonaisuutena tarkastellen. Rahoitusmalli ei anna mahdollisuutta kehittää laatua määrän kustannuksella. Esitän tässä hypoteettisen esimerkin. Päätämme profiloitua erittäin korkealaatuisena ammattikorkeakouluna, josta syystä vähennämme sisäänottoa ja panostamme huomattavassa määrin enemmän koulutuksen laatuun ja opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen. Tästä seuraisi vääjäämättä tutkintojen ja 55 op. suorittaneiden määrän pienentyminen, mikä johtaisi siihen, että rahoitusmalli vähentäisi perusrahoitustamme. Seurauksena olisi yt-kierros, jossa joutuisimme vähentämään henkilökuntaa ja koulutuksen laadun kehittäminen jäisi siihen.

Vaihtoehdoksi jää pelkästään määrästä huolehtiminen parhaalla mahdollisella tavalla. Kilpailemme määrällisesti vastassa muut ammattikorkeakoulut, joista yksikään ei todellisuudessa pysty panostamaan koulutuksen laatuun. Näkisin, ettei tämä kehitys voi olla pidemmän päälle korkeakoulutukselle paras mahdollinen tie. Rahoitusmalliin on välttämättä saatava muitakin laatukriteerejä kuin opiskelijapalaute.

Tulevalle hallitukselle ohjelmaa

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry julkaisi viime viikolla hallitusohjelman laatimista ajatellen korkeakoulupoliittiset tavoitteensa. Paperi on tiivis ja pelkistetty. Rivien väleissäkin voi harrastaa pohdintaa.

Arenen linjaus lähtee liikkeelle nykytilan arvostuksesta. Siitä, että ammattikorkeakoulujen näkökulmasta ei ole tarpeen tehdä mitään radikaaleja toimenpiteitä. Ammattikorkeakoulut tekevät nykyisellään juuri sitä mikä on yhteiskunnan kannalta ensiarvoisen tärkeää. "Suomi tarvitsee ammatillisesti profiloitunutta korkeakoulutusta, joka tuottaa uutta osaamista." Amk-uudistuksen ja taloudellisen sopeuttamisen läpikäyneet ammattikorkeakoulut ovat kuitenkin valmiita uudenlaisiin yhteistyömuotoihin.

Arene esittää kirjattavaksi seuraavaan hallitusohjelmaan neljä pointtia:

Ensimmäiseksi, ammattikorkeakoulut ovat tehneet oman osansa Suomen talouden tasapainottamiseksi. Ammattikorkeakoulut ovat toteuttaneet keskimäärin noin 20% perusrahoituksen leikkauksen. Tähän perustuen tulevan hallitusohjelman tulisi tunnustaa uudistuneiden ammattikorkeakoulujen asema ja turvata niiden taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset, erityisesti TKI-toiminnassa.

Toiseksi, Suomen korkeakoulujärjestelmää tulee kehittää ja vahvistaa kokonaisuutena. Kehittämisessä tulee tunnustaa alueelliset tarpeet ja profiloida korkeakoulujärjestelmää sen mukaisesti. Vaikka korkeakoulujen kategorisesta duaalimallista sen nykymuodossa luovuttaisiin, tutkintojen duaaliluonteesta, eli jakaantumisesta ammatillisiin ja akateemisiin tutkintoihin, ei tule luopua. Korkeakoululainsäädäntöä tulee kehittää siten, että se antaa tilaa alueellisesti erilaisille toteutusmalleille ja korkeakouluyhteistyölle, kuten Tampere3- prosessille.

Kolmanneksi, ammattikorkeakoulujen osaamista tulee suunnata enenevässä määrin tukemaan PK-yritysten kasvua ja kilpailukykyä. Tämä tapahtuu hyödyntämällä ammattikorkeakoulujen TKI-osaamista ja ottamalla käyttöön innovaatiosetelit. Kyseiset palvelusetelit ovat uusi rahoituksen muoto, jonka avulla yritykset voivat ostaa liiketoimintansa kehittämiseen tarvittavia palveluja korkeakouluilta. Palvelusetelit varmistavat sen, että korkeakoulujen TKI on  kysyntälähtöistä ja että seteleillä ostettavien palvelujen laatu on muodostuvan kilpailun kautta korkea.

Neljänneksi, korkeakoulujen koulutusvienti tulee mahdollistaa täysimääräisesti. Keskeisin mahdollistava toimenpide on korkeakoulujen oikeus periä maksuja EU ja ETA-alueen ulkopuolelle myytävästä tutkintoon johtavasta koulutuksesta. Nykytilanteen mukainen maksuton tutkintoon johtava koulutus kaikille ei todellisuudessa ole kilpailuvaltti Suomelle. Maksullisuuden mahdollistaminen johtaa tutkintojen kohdennettuun kehittämiseen ja markkinointiin, koulutuksen laadun kasvuun, kansainvälisyyden lisääntymiseen sekä väistämättä myös ulkopuolisen rahoituksen kasvuun.

Minusta tässä ei pyydetä yhtään liikaa.