Kaikki korkeakoulukaupungin puolesta

Mitä kaupunki ja kaikki muut sen ohella voivat tehdä korkeakoulujen säilymisen ja kehittymisen eteen? Tämä kysymys heitettiin opiskelijoiden puolelta vastattavaksi niin Porin kaupungin edustajille kuin ammattikorkeakoulun ja yliopistokeskuksen johtajille. Kyseessä oli eilinen Satakunnan opiskelija-aktiivien yhteinen ilta "kimppakivat", johon olin nyt toista kertaa kutsuttuna. Paikalla oli SAMKin ja yliopistokeskuksen opiskelijakuntien ja ainejärjestöjen toimihenkilöitä. Erittäin aktiivinen joukko keskustelijoita.

Keskustelussa nousi esille monia opiskelijamarkkinointiin liittyviä ajatuksia ja kehittämisehdotuksia. Jos haluaa vetää yhteen opiskelijoiden ajattelun, niin opiskelijoiden vision voisi tiivistää kahteen sanaan "paras opiskelijakaupunki". Keskustelussa esimerkit olivat pääosin Porista, mutta paikalla oli opiskelijoita muistakin kaupungeista, erityisesti Raumalta, joten johtopäätökset pätevät kaikkiin Satakunnan opiskelijakaupunkeihin. Opiskelijoiden ajattelussa opiskelupaikkakuntien pitäisi selvästi nostaa profiilia ja tavoitetasoa. Kaupungin pitäisi tehdä koko joukko toimenpiteitä, jotka voisimme tuoda esille tuleville opiskelijoille osoituksena opiskelijakaupunkien erinomaisuudesta.

Seuraavassa olen laajentanut opiskelijoilta tulleita kehittämisajatuksia ja näkökulmia omillani:

Opiskelijakaupunki tarjoaa ilmaisen joukkoliikenteen, mielummin kaikille, mutta ainakin opiskelijoille. Joukkoliikenne on opiskelijoiden mukaan Porin lyhyillä matkoilla kalliimpaa kuin Helsingissä moninkertaisesti pidemmillä matkoilla. Opiskelijat eivät nykytilanteessa suosi kalliita joukkoliikennematkoja. Tässä on kaupungeille mahdollisuus täysin realistisin kustannuksin olla suunnannäyttäjänä niin opiskelijapolitiikassa kuin energia- ja ilmastopolitiikassa. Liiketalouden opinnäytetyönä voitaisiin nopeallakin aikataululla tehdä vaihtoehtoiset tarkastelut siitä, miten joukkoliikenteen tariffipolitiikka olisi järjestettävissä ottaen huomioon sekä kunnallisen liikenneyhtiön tulostavoitteet että hiilineutraalisuuden ja opiskelijamyönteisyyden tavoitteet.

Opiskelijakaupunki tarjoaa opiskelijoille edullisia asuntoja joustavasti ja helposti. Opiskelija-asunnot ovat pääsääntöisesti Satakunnassa edullisia. Ongelmana on se, että tarjonta on kirjavaa ja on paljolti opiskelijan omasta aktiivisuudesta kiinni millaisen ja kuinka edullisen asunnon saa hankituksi. Hakijan tai uuden opiskelijan näkökulmasta tämä tuntuu hankalalta. Juuri tähän tarkoitukseen on suuremmissa opiskelijakaupungeissa olemassa opiskelija-asuntosäätiöitä, jotka ylläpitävät ja välittävät  opiskelija-asuntoja. Itse näkisin visiona Satakunnan yhteisen opiskelija-asuntosäätiön (tai vast.) joka tarjoaisi näitä palveluita keskitetysti kaikille opiskelijakaupungeille.

Alueen yritykset tarjoavat opiskelijoille kummipalveluita. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että alueen yritykset ottavat kukin yhden opiskelijan "kummiopiskelijakseen", jolle yritys opiskelun eri vaiheissa tarjoaa tietoa, harjoittelumahdollisuuksia ja viime kädessä jopa opinnäytetyön. Kummisuhde voisi tarkoittaa sitäkin, että vuosittain yritys ottaa yhden kurssin kummikurssikseen ja tarjoaa kurssille vierailuluentoja ja ekskurssion, jonka aikana perehdytään tarkemmin yrityksen toimintaan. Samaan sarjaan kuuluu sekin, että yritykset kollektiivisesti sitoutuisivat tarjoamaan kaikille kaupungin opiskelijoille kesätyöpaikan. Raumalla oli tämänsuuntainen esimerkki konetekniikan opiskelijoille. Tavoitteeksi tulee ehdottomasti asettaa se, että elinkeinoelämän ja opiskelijoiden yhteydet ovat maan kärkitasoa.

Siis kolme perusasiaa: liikkuminen, asuminen ja työelämä. Loppujen lopuksi asiat ovat yksinkertaisia.

Entä miten tätä tietoa tulisi markkinoida. Ylivoimaisesti tärkeimmät kanavat viemään tietoa parhaasta opiskelijakaupungista eteenpäin ovat opiskelijat itse. He ovat uskottavia, koska he ovat jo kokeneet paikan. Tässäkin asiassa uskottavimmat lausunnot tulevat asiakkaiden itsensä suusta. Opiskelijat ovat keskeisimpiä toimijoita opiskelijakaupungin imagon ja vetovoiman rakentamisessa. Heidän eteen tätä työtä tehdään, joten on luonnollista, että heidän sanansa siitä miten hyvin työssä on onnistuttu, on ratkaiseva.

Koulutuksen vienti vetää - vai vetääkö?

Koulutusvienti on ollut yliopistojen ja korkeakoulujen agendalla ainakin vuodesta 2009 lähtien. Useat ammattikorkeakoulut ovat viime vuosina tehneet hartiavoimin töitä koulutusviennin pään avaamiseksi erityisesti ja nimenomaan Saudi-Arabiaan. Tulostakin on saatu. Haaga-Helia on tehnyt pioneerityötä laajan ammatillisen opettajakoulutushankkeen muodossa. Vuonna 2011 Haaga-Helia perusti  tytäryrityksen, joka keskittyy koulutusvientiin.

Takaiskuja on myös tullut. Haaga-Helia yhdessä neljän muun partnerin (mm. JAMK) kanssa voitti noin 30 miljoonan euron arvoisen tarjouskilpailun Riadiin perustettavan hotelli- ja ravintola-alan ammattiopiston hallinnoinnista. Konsortion partnerit kuitenkin vetäytyivät hankkeesta siihen sisältyneiden riskien vuoksi. Hankkeeseen olisi pitänyt perustaa paikallisten lakien ja käytäntöjen mukaan toimiva yhtiö Saudi-Arabiaan, ja tätä hankkeen partnerit pitivät liian vieraana ajatuksena.

Aivan viime aikoina Lahden ammattikorkeakoulu on tehnyt avauksia Kiinaan ja allekirjoittanut sopimuksen kahden kiinalaisille sairaanhoitajille tarkoitetun täydennyskoulutusohjelman toteutuksesta. LAMK on tiettävästi myös vastikään solminut sopimuksen Arabiemiraatteihin ja Qatariin fysioterpiakoulutuksen 15 op laajuisesta kokonaisuudesta. Lahden seudulla ollaan oltu aktiivisia fysioterapiaosaamisen viennistä näihin maihin, mikä on varmasti edistänyt ja tukenut koulutusvientihankkeen toteutumista.

Entä mitä SAMK on tehnyt? SAMK hakee kokemusta koulutusosaamisen viennistä vetämällä Namibian valtion merenkulun korkeakoulutuksen kehittämishanketta, jonka tavoitteena on kehittää Namibian merenkulun koulutus kansainvälisen standardin edellyttämälle tasolle. En pidä hanketta varsinaisena koulutusvientinä, pikemminkin kehitysyhteistyönä, koska rahoitus tulee UM:n korkeakoulujen institutionaaliseen kehittämiseen suunnatusta HEI ICI- ohjelmasta. Vastaavia koulutusvientiä tukevia HEI ICI hankkeita on käynnissä ammattikorkeakouluista JAMKilla (Nepaliin ja Vietnamiin) ja Diakilla (Keniaan ja Palestiinaan).

Suomen koulutusviennin arvo on lienee joitain kymmeniä miljoonia euroja vuodessa. Erillistä koulutusviennin tilastoa ei ole olemassa. Vastaavasti Suomen kokoisessa Uudessa-Seelannissa kansainvälisen koulutuksen arvon todetaan olevan yli 1,5 miljardia euroa. Mukana luvussa on ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksut, joita Uusi-Seelanti kerää n. 500 miljoonaa euroa. Suomella on alalla hyvä maine, osaamista ja potentiaalia, eli kaikki mahdollisuudet lisätä koulutuksen vientiä moninkertaisesti.

Jotta voi viedä, pitää olla tuote. Mikä se tuote on, kysyi Anne Berner ammattikorkeakoulujen rehtorien ja STTK:n johdon tapaamisessa. Tuote on sellainen jota voi markkinoida ja jota voi monistaa. Myytäessä samaa tuotetta useita kertoja tuotteen kehittelykustannuksia saadaan takaisin ja tuotteen kiinnostavuutta lisättyä. Toistaiseksi Suomesta vietyjä koulutustuotteita on ollut kahta päätyyppiä; hallinnon ja prosessin kehittämishankkeita (joita voisi kutsua yleisnimella konsulttihankkeet) sekä räätälöityjä koulutuspaketteja tarjoavia koulutushankkeita. Molemmissa viedään koulutukseen liittyvää osaamista.

Koulutusvienniltä puuttuu toistaiseksi ylivoimaisesti tärkein tuote, siitä yksinkertaisesta syystä, että laki ei sitä salli. Yliopisto- ja korkeakoulututkintojen tai tutkintokoulutuksen myynti ulkomaalaisille opiskelijoille, organisaatioille tai valtioille tulisi viimein mahdollistaa. Voimme myydä koulutusta niin paljon kuin haluamme, mutta heti kun puhumme tutkinnosta, sen pitää lain mukaan olla ilmainen. Päivi Lipposen vetämä selvitysryhmä tunnisti hyvin koulutusviennin esteet ja toimenpiteet koulutusviennin edellytysten parantamiseksi. Nyt ne ehdotukset vain pitää saattaa toimeen, ja kaikkia korkeakouluja koskeviksi. Muuten koulutusvienti jää näpertelyksi.