Joukkoistamista

Tämän uuden sanan opin Helsingin Sanomista muutama aamu sitten. Joukkoistamisella (engl. crowdsourcing) tarkoitetaan kansanjoukkojen osallistumista esim. päätöksentekoon tavoitteena hyödyntää suuren yleisön tieto-taitoa jonkin ongelman ratkaisussa.  Joukkoistaminen tarkoittanee suunnilleen samaa kuin osallistava suunnittelu, joukkoistamisessa tehtävä vain ulkoistetaan todella suurelle populaatiolle. Päätöksenteko edelleenkin jää päätöksentekijöille.

SAMKin organisaatiouudistus joukkoistettiin torstaina koko henkilökunnan pohdittavaksi. Uudesta organisaatiosta on olemassa vasta matriisin muotoinen rakennemalli. Nyt kysytään mitä sisältöä tähän rakenteeseen pitäisi liittää. Kuinka monta vertikaalia asiantuntijoiden kotipesää, osaamisen kehittämisen klusteria, ja mitkä ne ovat? Kuinka monta poikkileikkaavaa prosessia, ja mitkä ne ovat?

Silloin kun joukkoistetaan, avoimien kysymysten tulee olla aidosti avoimia. Jos on olemassa jokin ratkaisuehdotus, se on reilua tuoda esille. Korviini on kantautunut kommentteja, että uusi organisaatio on jo olemassa, sitä ei vain vielä kerrota. Voin vakuuttaa, että tämä ei tässä tapauksessa pidä paikkaansa. Olen toki itsekin pohtinut kysymyksiä, mutta hyvää ratkaisua en mielestäni ole keksinyt.

Joukkoistaminen olisi sopinut hyvin ammattikorkeakoulujen uuden rahoitusmallin suunnitteluun. OKM järjesti rahoitusmallista joukkoistamiseen verrattuna pienimuotoisen kuulemis- ja keskustelutilaisuuden maaliskuun lopulla Helsingissä. Tilaisuudessa nousi paljon hyviä kehittämisehdotuksia. Nyt kun rahoitusmallin alustava luonnos tuli perjantaina kommenteille, en juurikaan löydä enkä tunnista kuulemistilaisuuden vaikutusta ehdotuksessa.  Esimerkiksi mallin rakenne on uudessa ehdotuksessa täsmälleen sama kuin kuulemistilaisuudessa, vaikka tähänkin tuli jopa käytännössä yksimielisiä muutosehdotuksia.  

No toisaalta, rahoitusmallihan tuli vasta kommenteille, joten nyt sitä täytyy ryhtyä kommentoimaan. Palaan kommentteihin erikseen.

AMKt ja TKI

Tällä viikolla pidetyillä AMK-päivillä julkistettiin ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan kansainvälinen arviointi. Oslon yliopiston kasvatustieteiden professori Peter Maassenin johtaman arviointiryhmän raportti otettiin yleisesti ilolla vastaan. Ammattikorkeakouluväki löysi raportista mitä halusikin löytää – voimakkaita kannanottoja rahoituksen lisäämisen puolesta. Itse olen hiukan hämilläni.

Ehkä tutkijan taustastani johtuen minun täytyy hämmästellä raportin ammattikorkeakoulujen ohjausta, rahoitusta ja tukimekanismeja koskevia kannanottoja. Arviointiryhmän näkemyksen mukaan ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan ohjausta ja rahoitusta on vahvistettava huomattavasti. Perusteena tähän esitetään sitä, että avoin kilpailu rahoituksesta on epäreilua, ellei ammattikorkeakouluja ensin vahvisteta erillisellä ammattikorkeakouluille suunnatulla rahoitusmekanismilla. Arviointiryhmä näkee ammattikorkeakoulut eräänlaisina TKI:n ”kehitysmaina”, joita täytyy ensin tukea ”kehitysavulla”, jotta ne pärjäisivät omillaan. En mitenkään voi allekirjoittaa tällaista käsitystä. Perusrahoituksensa puitteissa ammattikorkeakoulut ovat saaneet kehittää omaa TKI-toimintaansa, aivan kuten yliopistotkin. Käytettävissä niillä on ollut huomattavat alueelliset rahoituslähteet, jotka raportissa kyllä mainitaan, mutta niiden merkitys jää noteeraamatta.

Ohjauksen lisäämisen tarve nähdään raportissa siten, että TKI-toiminnan tullessa ammattikorkeakoulujen tavoitteisiin, toiminnalle ei osoitettu kunnollista ohjausmekanismia. Ennen kaikkea poliittinen ohjaus siitä, mitä ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnalta odotetaan, on raportin mukaan puuttunut. Seurauksena tästä TKI on ammattikorkeakouluissa kehittynyt raportin mukaan ”bottom up”. Voisi kysyä, että haittaaks se. ”Bottom up” minulle tarkoittaa alue-, tarve- tai käyttäjälähtöisyyttä, erotuksena keskitetystä ohjauksesta, jota raportissa selvästi haetaan. TKI-toiminnan soveltava ja elinkeinoelämää suoraan palveleva rooli erottaa ammattikorkeakoulut yliopistoista, joten poliittinenkin niche on ollut olemassa.

Ehdotus ammattikorkeakoulujen tukemisesta menee melko pitkälle kansainvälistymistä koskevissa ehdotuksissa. Arviointiryhmä esittää kansallisen tukimekanismin perustamista kansainvälisten TKI-rahoitushakemuksien kehittämiseksi. Erillinen kansallinen tukimekanismi suunnattuna pelkästään yhden toimijaryhmän käyttöön olisi selkeästi kilpailua vääristävää, ja mielestäni jopa resurssien haaskausta.

Samaa mieltä arviointiryhmän kanssa olen mennen tullen lukiessani osiota, jossa käsitellään indikaattoreita. Arviointi on huolissaan siitä, että indikaattoreita käytetään väärin. Olen huolissani täsmälleen samasta asiasta. Itse olen ollut kehittämässä indikaattoreita sektoritutkimuslaitoksille. Voin vakuuttaa, että yhteismitallisten laitoksia koskevien tietojen muodostaminen ei ole helppo tehtävä, ja näin todetaan myös raportissa. Tämä on selkeä viesti OKM:lle siitä, että uuden rahoitusmallin kehittämisessä tulisi laittaa jäitä hattuun.  Varsinaista käyttöönottoa tulisi edeltää perusteellinen indikaattorien kehittäminen, aineiston hankinta ja testaus.  

Ruotsin kieli hanskaan!

Kiitoksia kaikille kommenteista edelliseen lokipäivitykseeni. Sain kommentteja myös suoraan sähköpostiini. Kommentit koskivat valtaosaltaan kirjoitukseni sivujuonnetta, eli kieltenopetusta, ja siitäkin lähinnä ruotsin kielen asemaa korkeakoulututkinnossa.

Ruotsin kieli selvästi on kuuma aihe joka suhteessa. On syytä ottaa tässäkin asiassa rauhallisesti. Ruotsin kieli ei ole katoamassa tutkintovaatimuksista mihinkään. Toki voidaan keskustella siitä onko välttämätöntä, että ruotsin kielen melko vaativa koe on tutkintovaatimusten osa. Mutta tämä keskustelu ei saisi hämärtää sitä, että kaikki voitava on tehtävä tässä ja nyt tutkintojen läpäisyn eteen, ja myös  ruotsin kielen läpäisyn eteen.

Kielten opetuksen koordinaattori Tuija toi aivan oikeutetusti esille sen, että ruotsin kielikoe ei ole ylitse pääsemätön este valmistumiselle. Suurin osa niistä, joilla on pakollinen ruotsi suorittamatta, eivät ole osallistuneet valmentaviin opintoihin, tai ovat osallistuneet niihin tekemättä todellista työtä opintojen eteen. "Jos opiskelija ei käy valmentavia opintoja sitä voi verrata tilanteeseen, jossa peruskoulun oppimäärällä mennään yo-kirjoituksiin." Allekirjoitan tämän ja toivon, että opiskelijat suhtautuvat vakavasti opintoihinsa myös näiltä osin.

Vaatimustason laskeminen ei ole ratkaisu meille eikä muille korkeakouluille.

Arviointi enste

Nyt on käynnistetty aloituspaikkojen jälkeinen elämä. Aloituspaikat ovat pitkälti määritelleet SAMK Oy:n alkuajan ajankäyttöä. Vaikka tulokset ulospäin saattavat näyttää vähäisiltä, minusta on erittäin tärkeää, että on opittu hyvä päätöksenteon prosessi. Koulutuspaikkakuntien perusteellinen profilointi ja koulutustarpeen analyysi on tuonut keskusteluun syvyyttä ja on pakotettu esiin perustellut argumentit. Samalla hitaalla päätöksentekotavalla kannattaa jatkaa.

Osakeyhtiön loppuvuoden salkku on raskas ja vaikutuksiltaan kauaskantoinen. Uusi tavoitesopimus valmistellaan, strategia uudistetaan, organisaatio- ja johtamismalli määrittellään, kampusratkaisut konkretisoidaan ja suunnittelu aloitetaan, henkilöstösuunnitelma laaditaan ja sitä lähdetään toteuttamaan. Yhteistä näille kaikille prosesseille on, että päätöksiä ei ennakoida eikä niihin rynnätä suinpäin - vaan että valmistelu aloitetaan systemaattisella arvioinnilla. Arviointi pitää sisällään erilaisten tavoitteiden tarkastelun eri näkökulmista.

Eilen Oy-hallituksessa käynnistettiin nykyisen organisaatiomallin kriittinen tarkastelu, joka johtanee jonkun asteiseen organisaatiomuutokseen vuoden 2013 alusta. Arvioitavia tavoitteita on toista kymmentä, jokaisen kohdalla pyritään pohtimaan sitä miten organisaation ja toiminnan organisoinnin avulla voidaan edistää tavoitteen toteutumista. Joidenkin tavoitteiden kannalta on aivan sama minkälainen organisaatiorakenne laitoksessa on, näissä tapauksissa toiminnan kehittyminen riippuu muista tekijöistä kuin organisaatiomallista. Keskeistä arvioinnissa on tunnistaa asiat joihin voidaan vaikuttaa ja vaikuttaa niihin, jotta organisaatio parhaalla mahdollisella tavalla tukee tavoitteiden toteutumista.

Yksi esimerkki arvioinnista:
Tavoite:  Kieliopetusta tehostettava
Nykymallin arviointi: Kieliopetus toteutetaan toimialoittain, siinä on päällekkäisyyttä ja tehostamisen varaa.

Mahdollisia toimenpiteitä: Perustetaan koko organisaatiota palveleva kielikeskus (voi nousta esille muitakin mahdollisia toimenpiteitä).

Arviointi tehdään nopealla aikataululla, tavoitteena tunnistaa alustavia keskeisiä toimenpiteitä jo toukokuun puoliväliin mennessä. Tämän jälkeen alkaa 'Road Show' eli henkilöstön kuuleminen sarjalla keskustelutilaisuuksia. Perästä kuuluu.


PS. Toimarin Lokilla meni 10 000 katselun raja rikki. Olen otettu tästä mielenkiinnosta. Tervetuloa uudelleen, myös kommentoimaan.

Kankaanpään taidekoulu säilyy - uutisanalyysi

Kankaanpää oli jälleen pääosassa, kun OKM:n aloituspaikkoja koskevia päätöksiä uutisoitiin. Mutta milloin niitä uutisoitiin? Torstaina iltapäivällä minulle soitti toimittaja, joka halusi vahvistuksen saamilleen tiedoille aloituspaikoista. Hänen tietojensa mukaan rehtorit olivat saaneet aloituspaikoista ennakkotiedon. Soitin rehtorille, joka oli perheensä kanssa lomamatkalla. Hän oli toden totta saanut sähköpostiinsa muutamaa minuuttia aiemmin OKM:n tiedotteen ja aloituspaikkojen ammattikorkeakoulukohtaisen jakotaulukon. Ennakkotiedossa todettiin OKM:n päätöksen olevan julkinen seuraavana aamuna klo 9.30. Rehtori ei ilmeisesti ollut huomannut julkistusajankohtaa lukiessaan tiedotetta kännykästään. Hän antoi SK:lle haastattelun, joka julkaistiin torstaina klo 19 aikaan. Ei Satakunta ollut ainoa, uutisseurantaan sateli aloituspaikkoja koskevia tietoja eri puolilta Suomea pitkin torstai-iltaa.

Perjantaiaamuna, kun uutinen lopulta virallisesti julkaistiin, se oli jo ikivanhaa tietoa. Hyvä esimerkki reaaliaikaisuuteen pyrkivästä nykyviestinnästä - lähes kaikki saivat tiedon tasapuolisesti median välityksellä. SAMKin viestintäpäällikkö lähetti OKM:n aloituspaikkoja koskevan tiedotteen ja aloituspaikkojen jakotaulukon kokoväelle perjantaiaamuna. Tämä oli hyvä, koska tämän enempää en minäkään ole tietoa saanut.

OKM:n päätös tuli muuten virallisesti SAMKin kirjaamoon perjantaina klo 13.55.

Kerrataan nyt kuitenkin mitä siinä päätöksessä seisoo. OKM:n omaan 5.10.2011 ehdotukseen verrattuna kokonaisvähennys on sama eli 142 aloituspaikkaa. SAMK Oy:n esitti vastauksessaan 17.2.2012 hyväksyvänsä kaikki muut esitetyt vähennykset paitsi kuvataiteen 22 aloituspaikkaa, joita esitettiin jatkettavaksi. Eli kokonaisvähennykseksi tässä vastauksessa muodostui 120. Nyt tehdyssä päätöksessä OKM päätti vähentää tekniikan aloituspaikkoja ylimääräisellä 10 aloituspaikalla (tekniikan kokonaisvähennys 75 aloituspaikkaa), liiketoiminnan aloituspaikkoja ylimääräisellä 10 aloituspaikalla (liiketoiminnan kokonaisvähennys 35 aloituspaikkaa) ja kulttuurin eli kuvataiteen aloituspaikkoja 2 aloituspaikalla (kulttuurin kokonaisvähennys 32 aloituspaikkaa). Tekniikan ja liiketoiminnan aloituspaikkojen ylimääräisiä vähennyksiä ei ole toistaiseksi kohdennettu mihinkään. Osakeyhtiön hallitus käsittelee vähennysten kohdentamista kokouksessaan 18.4.

Uusi rahoitusmalli ammattikorkeakouluille

Nykyinen pääosin opiskelijamääriin perustuva rahoitusjärjestelmä on tarkoitus vuodesta 2014 alkaen uudistaa suorite- ja laatuperustaiseksi. Uuden AMK-rahoitusmallin luonnos muistuttaa hyvin paljon ehdotusta yliopistojen rahoitusmalliksi vuodesta 2013 alkaen. Ehdotetussa rahoitusmallissa rahoitus määräytyisi sekä koulutuksen että TKI-toiminnan tunnuslukujen perusteella, näiden heijastaessa sekä aluevaikuttavuutta ja työelämäyhteistyötä että laatua ja kansainvälisyyttä. Eilen OKM järjesti työpajan, jossa rahoitusmallin kehittämisestä keskusteltiin.

Rahoitusmalliin liittyy huomattava joukko selvitettäviä kysymyksiä.

Esimerkiksi koulutukseen liittyvä kriteeri "työllistyminen" ei ole itsestään selvä tunnusluku. OKM:n ehdotuksessa työllistyminen mitattaisiin ammattikorkeakoulusta valmistuneiden työllisten määränä. Heti nousee kysymys siitä mitä käsite "työlliset"  sisältää. Se ei sisällä ulkomaille siirtyneitä eli järjestelmästä poistuneita (suuri osa valmistuneista merikapteeneista jää laskematta), se ei sisällä jatko-opintoja tekeviä (eikö tämä ole järjestelmämme perusoikeus), se ei sisällä suoraan äitiyslomalle siirtyviä (tavoitteena ei voi olla rangaista ammattikorkeakouluja sukupuoleen liittyvillä painotuksilla), eikä myöskään kaikkia itsensä työllistäjiä (tässä jätetään suuri osa mm. kuvataiteesta valmistuneita laskematta). Onko tämä oikein? Itse pitäisin työttömien määrää parempana indikaattorina. Se on yksiselitteisempi tunnusluku, joka sisältää työministeriön työnhakijarekisterin työttömät työnhakijat.

Toisena esimerkkinä TKI-toimintaan liittyvä kriteeri "kilpailtu TK-toiminnan rahoitus" on nykymuodossaan ongelmallinen. Kilpailluksi kansalliseksi tutkimusrahoitukseksi lasketaan indikaattoriin vain Suomen Akatemian ja Tekesin rahoitus. Itse Akatemian toimikunnan jäsenenä toimineena tiedän, että ammattikorkeakoulujen hakemukset jäävät käytännössä kokonaan rahoituksen ulkopuolelle. Suomen Akatemia rahoittaa vain korkealaatuista tieteellistä tutkimusta, joka ei ole ammattikorkeakoulujen perustehtävä. Miksi siis mitata sellaista? Satunnaisen Akatemian rahoituksen voisi jättää kokonaan pois, ja tilalle sopisi TKI-toiminnan yritysrahoitus, sekä kv-rahoitus nykyistä ehdotusta laajempana.

Kolmantena esimerkkinä käy työelämäyhteistyö, ammattikorkeakoulujen yksi peruspilareista, joka käytännössä puuttuu kokonaan mittaristosta. Työelämäyhteistyölle kaivataan kipeästi hyvää uutta mittaria. Sellaiseksi ei riitä maksullisen palvelutoiminnan määrä, joka aivan liiaksi ohjaa ammattikorkeakouluja konsulttitoimistojen reviirille.Uuden mittarin tulisi lähteä TKI-hankevolyymistä, josta tähän laskettaisiin vain suoraan yrityselämää hyödyntävä osuus. Olen innolla mukana kehittämässä mittaria.

Ajatus uudesta rahoitusmallista ja rahoitusta määräävistä tunnusluvuista on hyvä. Ehdotus perusrakenteeksikin on kelpo. Nyt vain tulee jokainen mittari perata huolellisesti läpi varmistaen, että ohjaava vaikutus on oikean suuntainen ja lopputulos ammattikorkeakouluja kohtaan oikeudenmukainen. Tämä edellyttää perusteellisen kehitystyön jälkeen mittariston huolellista testausta.