sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Joukkoistamista

Tämän uuden sanan opin Helsingin Sanomista muutama aamu sitten. Joukkoistamisella (engl. crowdsourcing) tarkoitetaan kansanjoukkojen osallistumista esim. päätöksentekoon tavoitteena hyödyntää suuren yleisön tieto-taitoa jonkin ongelman ratkaisussa.  Joukkoistaminen tarkoittanee suunnilleen samaa kuin osallistava suunnittelu, joukkoistamisessa tehtävä vain ulkoistetaan todella suurelle populaatiolle. Päätöksenteko edelleenkin jää päätöksentekijöille.

SAMKin organisaatiouudistus joukkoistettiin torstaina koko henkilökunnan pohdittavaksi. Uudesta organisaatiosta on olemassa vasta matriisin muotoinen rakennemalli. Nyt kysytään mitä sisältöä tähän rakenteeseen pitäisi liittää. Kuinka monta vertikaalia asiantuntijoiden kotipesää, osaamisen kehittämisen klusteria, ja mitkä ne ovat? Kuinka monta poikkileikkaavaa prosessia, ja mitkä ne ovat?

Silloin kun joukkoistetaan, avoimien kysymysten tulee olla aidosti avoimia. Jos on olemassa jokin ratkaisuehdotus, se on reilua tuoda esille. Korviini on kantautunut kommentteja, että uusi organisaatio on jo olemassa, sitä ei vain vielä kerrota. Voin vakuuttaa, että tämä ei tässä tapauksessa pidä paikkaansa. Olen toki itsekin pohtinut kysymyksiä, mutta hyvää ratkaisua en mielestäni ole keksinyt.

Joukkoistaminen olisi sopinut hyvin ammattikorkeakoulujen uuden rahoitusmallin suunnitteluun. OKM järjesti rahoitusmallista joukkoistamiseen verrattuna pienimuotoisen kuulemis- ja keskustelutilaisuuden maaliskuun lopulla Helsingissä. Tilaisuudessa nousi paljon hyviä kehittämisehdotuksia. Nyt kun rahoitusmallin alustava luonnos tuli perjantaina kommenteille, en juurikaan löydä enkä tunnista kuulemistilaisuuden vaikutusta ehdotuksessa.  Esimerkiksi mallin rakenne on uudessa ehdotuksessa täsmälleen sama kuin kuulemistilaisuudessa, vaikka tähänkin tuli jopa käytännössä yksimielisiä muutosehdotuksia.  

No toisaalta, rahoitusmallihan tuli vasta kommenteille, joten nyt sitä täytyy ryhtyä kommentoimaan. Palaan kommentteihin erikseen.

2 kommenttia:

  1. Kävin juuri antamassa oman panokseni tähän joukkoistamiseen, ja ainakin itse uskon, että nyt kannattaa yrittää vaikuttaa. On kyllä mielenkiintoista nähdä, mihin organisaatiomalliin päädytään, koska on olemassa monia mahdollisia malleja hyvään lopputulokseen. Aikataulun kiireisyys on kyllä uhka lopputuloksen innovatiivisuudelle.

    Mikään johtamismalli ei sinänsä ratkaise asioita, kaikkia rakenteita voidaan myös toteuttaa huonosti. Tehtyjä ratkaisuja pitää uskaltaa arvioida kriittisesti ja jos joku tehty ratkaisu todetaan toimimattomaksi, se pitää uskaltaa myös muuttaa.

    VastaaPoista
  2. Itse en pidä tuosta termistä joukkoistaminen. Samaa konsulttijargongia kuin osallistaminen, joissa molemmissa ytimessä piilee ajatus delegoinnin toiseksi matalimmasta tasosta, ts. pyydetään mielipidettä jota ei tarvitse ottaa huomioon. Toisin sanoen se on enimmäkseen mielikuvan luomista vaikuttamisen illuusiosta.
    Näiden edellä mainittujen tilalle suosittelen supisuomalaista ja aitoa dialogiin perustuvaa käsitetta yhteistyö. Se lähtee tasavertaisuuden periaatteesta, jolloin kumpikaan osapuoli ei ole asettautunut paremmintietävän rooliin.
    Se mitä organisaatiorakenteeseen tulee, on matriisirakenne prosessiorganisaation periaatteita noudattaen oikein hyvä ratkaisu. Silloin täytyy vain ydinprosessien omistajat ja heidän valtuutensa määritellä tarkkaan sekä priorisoida ne selkeästi suhteessa hallinnollisten yksiköiden päälliköiden toimivaltaa kohtaan. Täten varmistetaan aina, että tukiprosessit palvelevat ydinprosessien tarpeita. Muuten tulee perinteisen matriisiorganisaation ongelmat toistumaan niinkuin isien virheet pojilla laulussa.
    Petteri Teppola

    VastaaPoista