Uudistukset vaativat rohkeutta

"Uudistusten täytäntöönpano vaatii rohkeutta" - otsikko sanomalehti Länsi-Suomen pääkirjoituksesta 29.8.2013. Kyse ei ollut SAMKin hallituksen samana päivänä tekemistä linjauksista vaan maan hallituksen tekemistä kivuliaista ratkaisuista budjettiriihessä. Termit rakenteellinen uudistus, sopeuttaminen ja säästöt vilahtelevat niin SAMKin kuin maan hallituksenkin pohdinnoissa. Pohdinnoissa on dekadiero, maan hallitus tavoittelee n. 10 miljardin kestävyysvajeen umpeen kuromista, SAMKin vaje on kokonaisuudessaan 10 miljoonaa euroa, josta jo on sopeutettu noin 4 miljoonan siivu.

Uudistusten toimeenpano vaatii rohkeutta, koska on pyrittävä kokonaisuuden kannalta parhaaseen ratkaisuun. Yksittäiset intressit on otettava huomioon, mutta niitä on punnittava kokonaisetua vastaan. Osakeyhtiömaailmassa tämä tarkoittaa sitä, että yksittäisen osakkaan etu ei välttämättä ole yhtiön kokonaisetu. Näin kävi SAMKin talouden sopeuttamisen linjauksissa, Rauman kaupunki SAMKin toiseksi suurimpana osakkaana kokee SAMK Oy:n hallituksen linjauksen epäreiluna ja jopa vääränä. "Raumalla kysymys on koulutuksesta, joka tuottaa tutkintoa, johon on kova kysyntä työmarkkinoilla. Kankaanpäässä tämä on ihan toisinpäin." toteaa Rauman kaupunginjohtaja Kari Koski Ylen nettisivulla. Erona näissä kahdessa on se, että sairaanhoitajakoulutusta ei Satakunnassa vähennetä, se vain keskitetään Poriin. Kankaanpään tapauksessa koulutus olisi lakannut kokonaan.

Koski kysyy Ylen haastattelussa edelleen miksei tarjottu raha kelpaa. Hän toteaa Rauman kaupungin tarjonneen 250 000 euroa vuodessa, koska kyse on taloudellisesta ongelmasta.Vahvistan, että kyllä mahdollisuudesta kompensoida tämä sopeuttamistoimenpide rahalla keskusteltiin. Yhtiön puolelta esitimme vastakysymyksen, että aikooko Rauman kaupunki todella maksaa suuren summan rahaa SAMKille maailman tappiin saakka. Tähän kysymykseen emme saaneet selkeää vastausta. Ja eihän se ikuinen maksatus järkevää Rauman kaupungin kannalta olisikaan. Itse tulkitsin, että tarjous oli Rauman kannalta keino ostaa aikaa  muiden keinojen selvittämiseksi. Lopullisten päätösten lykkääminen ei missään nimessä ole järkevää. Ja pysyvän toimiluvan saamisen kannalta päätösten lykkääminen voisi olla jopa tuhoisaa. 

Toimilupa ei nimittäin odota. Ammattikorkeakoulun toimilupahakemus on tehtävä syyskuun loppuun mennessä, ja päätökset toimiluvasta tehdään joulukuun alkupuolella. Toimilupahakemuksessa on selvitettävä yhtiön talouden kehitys vuoteen 2018 asti ja tehtävät talouden sopeuttamisen toimenpiteet. Vain rakenteelliset uudistukset ovat pysyviä toimenpiteitä kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi. Rahan pumppauksessa kestävyysvaje jäisi pumppaajan puolelle. Ja kun pumppaus loppuisi se vaje olisikin yhtäkkiä pumpattavan puolella.

"Tekee hallitus niin tai näin , kiitosta se ei saa", näin ennusti Länsi-Suomi ja oli harvinaisen oikeassa. Rakenteelliset uudistukset nähdään lopullisina toimenpiteinä, joista aina joku kärsii. Ja myös valittaa.

Niin katkeralta kuin häviö tuntuukin, mieleeni tulee näissä tilanteissa aina valtiomies Johannes Virolaisen upea toteamus oman häviönsä jälkeen "Kansa on puhunut, pulinat pois". Tällä toteamuksella hän ei niinkään käskenyt olla hiljaa vaan osoitti kunnioittavansa voimassa olevan järjestelmän tekemiä päätöksiä.

Tarkistetut tulokset

Yleisurheilussa palkinnot jaetaan nykyään useampaan kertaan. Suomi on saamassa moukarin mitaleita kahdeksan vuotta kilpailun jälkeen. Onko oikein, että kilpailun voittajalta otetaan mitali pois ja että mitalit jaetaan jälkikäteen uudestaan? On oikein, koska mitalit on jaettu ehdollisena. Ehtona on ollut se, että voittanut urheilija on noudattanut voimassa olevia sääntöjä.

Tänään oli Satakunnan Kansassa näyttävästi analoginen tapaus kilpailusta opiskelupaikoista. Maaliskuussa henkilö haki Satakunnan ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Kesäkuun lopussa valintakokeiden jälkeen hänet hyväksyttiin opiskelijaksi. Elokuun alussa opiskelupaikka evättiin. Mitä tapahtui?

Satakunnan Kansa antaa ymmärtää, että hakijat toimittaisivat maaliskuussa jonkinlaiset väliaikaiset päättötodistukset, joista hakijoiden tiedot olisi poimittu. Todellisuudessa hakuvaiheessa opiskelijat itse täyttävät sähköiset hakulomakkeet ja antavat hakulomakkeissa edellytetyt tiedot, mm. päättötodistuksen keskiarvosta. Kukaan ei tässä vaiheessa tarkista tietoja. On täysin hakijan vastuulla, että tiedot ovat oikein. Jos tiedot muuttuvat, on hakijan vastuulla toimittaa muuttuneet tiedot ensisijaisen hakukohteen hakutoimistoon. Totuudenmukainen ilmoittaminen, tietojen tarkistaminen ja mahdollinen korjaaminen luonnollisesti edellyttää hakijalta vastuullisuutta, juuri sitä vastuullisuutta ja tarkkuutta, jota ammattikorkeakoulussa ja työelämässä edellytetään.

Satakunnan Kansan esille nostamassa tapauksessa hakijan päättötodistuksen keskiarvo poikkesi hänen maaliskuussa ilmoittamastaan keskiarvosta siinä määrin merkittävästi, että hänen tarkistetut pisteensä eivät enää riittäneetkään opiskelupaikkaan. Opiskelijavalinta on ehdollinen, kunnes opiskelijan hakutoimistoon toimittamat todistukset on tarkistettu.Tarkistuksia tehdään kuumeisesti parhaaseen loma-aikaan. Jos koulumenestyksestä olisi kansallinen tietokanta, kesäistä tarkistusrumbaa tai myöhäistä opiskelupaikan eväämistä ei kenenkään tarvitsisi kokea.

Satakunnan Kansan printtiversio tuo edes jossain määrin esille tapahtumien todellisen kulun. Nettiversio tuo esille vain hakijan näkökulman tehden hänestä järjestelmän uhrin. Kun tiedetään, että nuoret lukevat ensisijaisesti uutisensa verkosta, herää kysymys haluaako SK tietoisesti johtaa nuoria harhaan. En jaksa uskoa, että tästä olisi kysymys. Sehän olisi epäeettistä journalismia.

Maakunnan kilpailukyky

Timo Aron tekemä analyysi Suomen maakuntien kilpailukyvystä julkaistiin eilen Helsingin Sanomissa. Tai oikeastaan aineisto julkaistiin pari päivää sitten Timo Aron nettisivuilla, mutta eilen HS julkaisi artikkelin asiasta. Kukin maakunta ja maakuntien eri toimijat selaavat parhaillaan aineistoa tarkastellen sitä omalta kannaltaan. Niin minäkin.

Satakunnan yleiskehitys 2000-luvulla on ollut erittäin positiivinen. Satakunnan kokonaissijoitus on noussut eniten kaikista maakunnista, yhteensä viidellä pykälällä saavuttaen sijaluvun kuusi.  Satakunnan nousu perustuu vahvaan ja monipuoliseen teolliseen perustaan, joka heijastuu myönteisesti etenkin alue- ja kuntatalouteen sekä työllisyyskehitykseen. Timo Aro toteaa Satakunnan selvinneen hyvin teollisesta rakennemuutoksesta, päinvastoin kuin Kymenlaakso, joka on vastaavana aikana menettänyt sijoitustaan yhdeksän pykälää.

Koulutus ja osaaminen on yksi keskeinen tekijä kilpailukyvyssä. Aron analyysissä yliopistomaakunnat erottautuvat koulutusmuuttujien suhteen selvästi. Maakunnat, joissa ei ole omaa yliopistoa, nojaavat osaamisen ja toimihenkilöiden tarjonnan suhteen ammattikorkeakoulujen koulutustarjontaan. Valitettavasti ammattikorkeakoulujen tuottamat tutkinnot eivät selkeästi heijastu kummastakaan Aron valitsemasta koulutusmuuttujasta (tutkinnon suorittaneiden osuus sisältää kaikki perusasteen jälkeiset tutkinnot ja "akateemisten" osuus sisältää vain ylemmät korkeakoulututkinnot ja tutkijakoulutetut). Jos katsottaisiin vähintään alemman korkeakoulututkinnon omaavia, Satakunta olisi jonkun verran paremmin sijoittunut koulutusdynamiikan suhteen. Muuttujien valinnalla on siten vaikutus lopputulokseen.

Mielenkiintoista Aron analyysissä on se, että rakennetukipolitiikka ei selvästikään ole toiminut. Itä- ja Pohjois-Suomeen on syydetty rakennerahastojen tukia, mutta se ei näytä kaventaneen eroja idän ja lännen kilpailukyvyssä. Satakunta on pärjännyt ilman merkittäviä rakennetukiakin. Aro heittää kysymyksen ilmaan kuinka suuri kasvupiikki edes osalla idän ja pohjoisen erityistuista saataisiin kasvun oraalla oleville muun Suomen alueille. Itse heitän ilmaan toisen kysymyksen: kuinka vaikuttavaa on ollut rakennerahoitus, jota on kanavoitu Itä- ja Pohjois-Suomen ammattikorkeakoulujen kautta. Koska ko. hankerahoitus lasketaan ammattikorkeakouluille ulkopuoliseksi TKI- rahoitukseksi, alueen ammattikorkeakoulut saavat tästä syystä miljoonaluokan lisärahoituksen ammattikorkeakoulujen uuden rahoitusmallin perusteella. Tuleeko tämä palkitseminen nyt siis tyhjästä?

Kilpailukyky on epämääräinen käsite, sen Timo Arokin tunnustaa. Se pyrkii kuvaamaan "alueen kykyä ylläpitää ja synnyttää kasvua sekä parantaa alueen houkuttelevuutta ja muuntautumiskykyä toimintaympäristön muutosten yhteydessä". Joka tapauksessa juuri tätä kykyä ammattikorkeakoulut pyrkivät kehittämään.

Online kurssit ovat ihan MOOC

Kampuksen kilpailutusta valmistelevan työryhmän kokous heinäkuussa sai yllättävän uuden sisällön, kun puheenjohtaja toi kokoukseen kaksi uudenlaisen oppimisen johtavaa asiantuntijaa. Jari Multisilta on TTY:n professori Porissa, Helsingin yliopiston ylläpitämän CICERO learning -verkoston johtaja ja säännöllisesti vieraileva tutkija Stanford yliopistossa. Harri Ketamo on yrittäjä, koulutuspelien kehittäjä ja pieneltä osin myös SAMKin tutkija ja opettaja. Viesti näiltä herroilta oli selvä, yliopistomaailma ja korkeakoulutus on voimakkaassa muutoksessa. Muutoksen suunta on ollut nähtävissä jo jonkin aikaa. Nyt muutos on saanut selkeän kasvualustan.

MOOC (Massive Open Online Course) on akronyymi, jota en tuntenut vuosi sitten. Nyt tämä amerikasta lähtenyt käsite kokoaa yhteen satojatuhansia opinhaluisia eri puolilta maailmaa. Viime vuotta on sanottu MOOCin vuodeksi. Useimmat amerikkalaiset huippuyliopistot ovat lähteneet mukaan MOOC-maailmaan. Kurssitarjonta tulee yliopistoista,  kurssinjärjestäjinä toimivat yksityiset "kustantajatalot" kuten Coursera, edEx ja Udacity.

Mitä tämä muutos sitten tarkoittaa? Luento-opetus ei välttämättä enää jatkossa kiinnosta, kun verkosta saa saman tiedon paljon helpommin ja paremmin. Yliopistoille tämä merkitsee suurta mahdollisuutta, jonka koko merkitystä ei vielä täysin ymmärretä. Varmaa on se, että verkkokurssien avulla järjestäjät saavat arvokasta tietoa opiskelijoista, mahdollisista todellisista osaajista. Se on arvokasta tietoa rekrytoinnin kannalta, se on rahanarvoista tietoa.

Miten tämä kehitys sitten kehittyy? Hyväksyttävästi suoritetut MOOC-kurssit tullaan hyväksymään laajalti eri maiden korkeakouluissa. Kaliforniassa on tiettävästi jo laki, joka velvoittaa hyväksymään MOOC-kursseja. Täydennyskoulutus tulee suuntautumaan vahvasti MOOC-pohjalle. Opettajien työaikaa vapautuu pienryhmien ja harjoitustöiden ohjaukseen. Niihin asioihin, joita ei voi verkkokursseilla opettaa.

Alan osaamista on keskittynyt Satakuntaan ja tätä meidän tulisi hyödyntää. MOOC on myös markkinointi-ikkuna ulos maailmaan, vetovoiman kannalta erittäin tärkeä näkökulma. Sellaisia kursseja, joita on jo maailma väärällään ei kannata tarjota. Alueita, joilla kurssitarjonnassa ei juurikaan ole kilpailua ovat Ketamon ja Multisillan mukaan esim. terveydenhuolto, ympäristöteknologia ja matkailu.

Niin, mehän olimme kampustyöryhmän kokouksessa. Mitä tämä kehitys merkitsee uuden yhteiskampuksen kannalta? Varmasti se merkitsee luento-opetustilojen hallittua vähentämistä ja vuorovaikutustilojen lisäämistä. Kahvilakulttuuria luentosalien sijaan, muuntojoustavia tiloja. Kampus on viihtyisä kokoontumispaikka. 

Korkeakouluyhteistyö - pakko-, järki- vai rakkausliitto?

Otsikon mukainen SuomiAreena-keskustelu käytiin tänään Puuvillan puistossa. Otsikon kysymykseen saatiin selkeä vastaus jo 15 minuutissa, yhteistyö on ennen kaikkea järkevää. Yhteistyöstä osapuolet saavat varmasti enemmän kuin siihen laittavat. Puheenvuoroissa koettiin, että yhteistyölle on myös selvää työntöä, joten pakkoliittokin voisi tulla kysymykseen. Rakkausliittokaan ei tulevaisuudessa ole joidenkin mielestä poissuljettu.

Tampereen yliopiston rehtori Kaija Holli toi esille paitsi yliopistojen profiloitumisen ongelmat myös sen, että yhteistyö ei ole itsetarkoitus. Olen kuullut tämän viestin yliopistokeskuksen emoyliopistojen johdon suusta ennenkin. Vieläkään en ymmärrä mitä se tarkoittaa. On itsestään selvää, ettei yhteistyö ole itsetarkoitus, kaikella mitä teemme on tarkoitus. Otetaanko sanavalinnalla etäisyyttä jollain tavalla, en tiedä. Täytyy muistaa, että teemme jo nyt monella alueella ja monella tasolla erittäin tuloksellista yhteistyötä yliopistokeskuksen yliopistojen asiantuntijoiden kanssa.

Keskustelu ajautui alkupuheenvuorojen jälkeen yleisökysymysten siivittämämänä yksityiskohtiin, jotka välttämättä eivät käsitelleet yhteistyötä. Yleisössä oli ainakin kolmen ammattikorkeakoulun johtoa, kahden ammattikorkeakoulun hallituksen jäseniä, yhden pääluottamusmies ja useamman ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Yliopistojen edustajat olivat hiljaisempia. Useita näkökulmia nousi esille, yhteistä niille oli yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erot ja mahdolliset "hajuraot".

Eniten aikaa käytettiin nimikkeisiin, erityisesti siihen miksei ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta voisi käyttää maisteri-nimikkeen jotain muotoa, esimerkkinä mainittiin maisteri (AMK). Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo totesi, ettei tutkintoja ja nimikkeitä pitäisi sekottaa. Samaa toisti Kaija Holli. Hyvää perustelua en kuullut. Yhteisymmärrys oli siitä, että tutkinnot ovat erilaisia ja että molemmille tutkintotyypeille on kysyntää. Yleisöstä tuotiin esille sekin, että yritykset tietävät tutkintojen eron, joten nimikkeistä vouhkaaminen ei ole mielekästä. Tämä oli ainoa kohta, jossa yleisö antoi aplodeja.

Mielestäni nimikkeistä vouhkaaminen ei olekaan mielekästä. Kunhan joku keksisi ylemmälle ammattikorkeakoulututkinnolle jonkun järkevän nimikkeen. Tällä hetkellä sairaanhoitaja (AMK), joka tekee kolmen vuoden työkokemuksen ja n. kahden vuoden opiskelun ja opinnäytetyön jälkeen ylemmän ammattkorkeakoulututkinnon, saa nimikkeeksi sairaanhoitaja (ylempi AMK). Minusta tuo on kaikkea muuta kuin hyvä ja palkitseva tutkintonimike. Mutta ongelmaa ei ole, voimme antaa pyydettäessä todistuksen englanniksi nimikkeellä Master of Health Care.

Keskustelu on hyväksi. Keskustelussa tuotiin esille sekin, että aika hoitaa ongelmat. Olen itsekin varma siitä.

Viis Inkasta

Innovatiiviset kaupungit ohjelman ensimmäisestä kierroksesta tehtiin päätös virallisesti maanantaina, tulokset tulivat julkisiksi jo viime viikolla. TEM valitsi viisi teemaa ja viisi kaupunkia, yhden kaupungin kunkin teeman vetovastuuseen:
· Tulevaisuuden terveys (Oulu)
· Kestävät energiaratkaisut (Vaasa)
· Biotalous (Joensuu)
· Älykäs kaupunki ja uudistuva teollisuus (Tampere)
· Kyberturvallisuus (Jyväskylä)

Päätös on juuri sellainen, johon perusteellisen arvioinnin tuloksena voi päätyä. Teemat ovat kansallisesti merkittäviä ja omaavat merkittävän kasvupotentiaalin. Jokaisessa on vahva uudistumisen ja tulevaisuuteen panostamisen meininki. Tiivistäen teemat vastaavat hyvin ohjelmaan alunperin esitettyihin kriteereihin. Teemoja on hyvä tarkastella valtiovallan näkemyksenä siitä, millä alueilla Suomella on selkeä mahdollisuus saavuttaa merkittävä asema kansainvälisillä markkinoilla ja keihin uskotaan kehityksen veturina.

Arvostan valintoja erityisesti siitä, että tällä kertaa ei katsottu pelkästään olemassa olevaa tilannetta ja nykyisiä vahvuuksia eikä aluekehitystavoitteita. Tähtäin asetettiin aidosti tulevaisuuteen ja liiketoimintapotentiaaliin tulevaisuudessa. Arviointi oli ilmeisen tiukka mutta reilu.  

Kuten helmikuussa kirjoitin, olin valmistelun jälkeen toiveikas. Uskoin siihen, että Porin esittämistä teemoista voitaisiin suodattaa ehdotus, jossa olisi riittävästi liiketoimintapotentiaalia kansallisen vastuun saamiseksi. Nyt nähtiin, että tavoitetta ei saavutettu.

Porin lopullinen teemavalinta Offshore-ympäristöt ei missään nimessä ollut huono, mutta aikakin on pelannut tätä teemaa vastaan. Huonot uutiset kuten epävarmuus telakoista, STX:n offshore-alusten tilauskannan kuivuminen sekä Technipin merkittävän tilauksen menettäminen huhtikuussa ovat nakertaneet alan uskottavuutta liiketoimintapotentiaalin luomisessa. Tällä hetkellä suomalaisten telakoiden suhteellisen osuuden toimialan liikevaihdosta odotetaan pienentyvän. Olisinkohan itsekään tässä tilanteessa valinnut offshorea viiden kärkiteeman joukkoon.

Inkassa on toinen kierros ja totta kai siihen kannattaa panostaa (Pori on hakeutumassa mukaan Tampereen ja Vaasan vetämiin kokonaisuuksiin). Mutta kuitenkin, Inka on loppujen lopuksi pieni rahoitus, eikä missään nimessä ole lopullinen ratkaisu. Paljon Inkaa tärkeämpää on itse hahmottaa iso kuva, muutos ja uusiutuminen, ja toimia sen mukaisesti. Teollisuuden palvelujen kehittäminen luo vähitellen palveluteollisuutta, jonka markkina-alueena ei ole vain Satakunnan teollisuus vaan koko maailma. Se on Suomen suuri mahdollisuus.

Kampus kaupunginvaltuustossa

Ensimmäinen vierailuni Porin kaupunginvaltuustossa oli tänään. Mieleenpainuva kokemus. Valtuustosalissa olen toki vieraillut aiemminkin. Valtuustosali on tyylikäs, mutta toiminnallinen se ei nimenomaisessa käyttötarkoituksessaan ole. Salissa ei ole lainkaan paikkoja asiantuntijoille tai yleisölle. Yleisön ilmeisesti odotetaan seuraavan istuntoa salin ulkopuolelta tai viereisestä ryhmähuoneesta. Itsekin seurasin kokousta salin ulkopuolelta. Valtuuston kokoukset ovat julkisia, joten käytännön demokratian kannalta tämä on outo tilanne.

Asiana valtuustossa oli kampushanke ja siitä saadut lisäselvitykset. Kaupunginhallitus esitti, että kaupunginvaltuusto käy lähete- ja evästyskeskustelun, jossa kampushankkeen vaikutuksiin kaupungin korkeakoulutukseen, koulutuksen tilajärjestelyihin ja kaupunkirakenteeseen otetaan laajasti kantaa. Laajasti todellakin otettiin kantaa. Tilaisuus alkoi korkeakoulujen lyhyillä kannanotoilla, jotka hyvin tulivat esille nettireferaateissa.

Perussuomalaiset avasivat keskustelun toteamalla, ettei mitään muuttoa tarvittaisi. Laura Huhtasaari totesi sen riittävän, että organisaatiot (hallinnot?) yhdistetään ja käytännössä muu toiminta voisi pysyä aloillaan. Näin säästettäisiin vuokratulot kaupungille. Myös Ari Jalonen korosti, että Tekunkorpea pitäisi tarkastella todellisena vaihtoehtona.

Monta asiaa unohtui perussuomalaisilta. Esimerkiksi se, että eihän mitään hallintoja erikseen ole olemassa (paitsi rehtorit).  Tai se korkeakoulupoliittinen paine, joka ohjaa meitä yhteiselle kampukselle. Tai kaikki ne kiistattomat synergiahyödyt toiminnalle, yhteistyölle, kaupunkirakenteelle ja vetovoimalle. Unohtuiko siis koko suuren hankkeen peruslähtökohdat muutaman vuokraeuron takia. Niin, montaakaan euroa vuokrissa ei tappiota tule sen jälkeen kun koko kiinteistöruletti on katsottu loppuun.

Rulettihan menee jokseenkin näin. SAMK muuttaa Porissa pääosin uusiin tiloihin. SAMKin tiloihin tulee Winnova, jolle ratkaisu merkitseen kaiken Porin toiminnan keskittämista samalle kampukselle. Erinomainen ratkaisu Winnovalle! Winnovalta keskustasta vapautuviin tiloihin muuttaa niin paljon kuin mahdollista Porin kaupungin nykyisin vuokratiloissa olevia yksiköitä. Hyvin vähän neliöitä jäisi tyhjilleen. Ainakin siihen verrattuna, mikä hyöty yhteiskampuksesta on saatavissa vetovoimalle ja kaupunkirakenteen kehittämiselle.

Vihreät ja demarit olivat hyvin positiivisia yhteiskampukselle ja jäivät pohdiskelevalle kannalle kampuksen sijainnin suhteen. Useat valtuutetut ottivat kantaa kampuksen sijainnin puolesta. Selkeimmin Asema-aukion kannalla oli kokoomuksen Helvi Walli, joka kommentoi laajaa valmistelumateriaalia ja hyväksyi niissä esitetyt periaatteet. Selkeimmin Puuvillan kannalla oli vasemmistoliitto, erityisesti Aki Nummelin ja Tapio Furuholm. Puuvillan puolesta puhuneiden sanastossa vilahteli perusteluna aseman alueen näivettyneisyys.

Furuholm esitti puheenvuorossaan minulle kysymyksen, onko SAMKilla henkisiä esteitä sijoittua Puuvillaan. Vastasin, että vaihtoehdoista sitoudutaan siihen, joka arvioinnissa osoittautuu (kriteereiden perusteella) parhaimmaksi. Kun kerran puheenvuoron sain, ihmettelin sitä, että useat valtuutetut korostivat aseman alueen näivettyneisyyttä esteenä sinne sijoittumiselle. Kaikki kuitenkin ovat yhtä mieltä siitä, että kyseessä on Porin kaupungin kaupunkirakenteen kannalta yksi historian merkittävimmistä päätöksistä. Eikö siis päätöksen pitäisi nimenomaan kehittää kaupunkia niin, että se ei olisi niin näivettynyt. Koska sitä se nimenomaan tulee tekemään. Tulemme näkemään, että yhteiskampuksen alueesta muodostuu merkittävä kasvualusta uudelle liiketoiminnalle.