Eilisessä eduskunnan täysistunnon lähetekeskustelussa käsiteltiin ammattikorkeakoulu-uudistuksen toisen vaiheen lakiesitystä. Keskustelussa kävi selkeästi ilmi mitkä ovat eduskunnan kipupisteet hallituksen esityksessä. Lähetekeskustelu on antoisaa seurattavaa. Eduskunnan välittömästi taltioimat ja julkaisemat puheenvuorot armottomasti paljastavat kaikki helmet ja sammakot, tarkasti sanasta sanaan.
Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo (kok.) nosti keskustelun avatessaan esille kaksi ylevää periaatetta: tutkimuksen laadun sekä yhdistymisvapauden. Molemmissa kohdin hän toi selkeästi esille omat kantansa, mutta avatessaan asiaa enemmälti kompastui pahemman kerran itse rakentamiinsa perusteluihin.
Edustaja Vahasaloa "nikotutti" ammattikorkeakouluille pykälään 4 kirjattu tehtävä, jonka toisen momentin tutkimus‐ ja kehitystyötä koskevasta kohdasta on poistettu määre "soveltava".
Vahasalon mielestä yliopistoissa tehdään tieteellistä tutkimusta,
ammattikorkeakouluissa tehdään soveltavaa tutkimusta. Jos nämä sotketaan
keskenään, siitä ei Vahasalon mukaan hyvää seuraa,
hän pelkää että tutkimuksen
tasomme laskee. Vahasalo ei selvästi ole sisäistänyt tutkimuksen olemusta. Tutkimuksen tulee aina perustua hyvään tieteelliseen käytäntöön. Tiede ja tieteellinen tutkimus on avointa, itseään korjaavaa eikä sitä tule rajata minkään tahon erityisoikeudeksi.
Lähes kaikki ammattikorkeakoulut, SAMK mukaan lukien, ovat yliopistojen ja muiden tutkimusorganisaatioiden ohella sitoutuneet tutkimus- ja kehittämistoiminnassaan noudattamaan Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjetta ”Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa”. Ammattikorkeakoulujen tutkimus noudattaa siten tieteellisiä periaatteita, riippumatta siitä onko tutkimus luokiteltavissa perustutkimukseksi, soveltavaksi tutkimukseksi tai jonkin muun tutkimuskäsitteen alle. Kaikki luokittelut ovat keinotekoisia ja siitä syystä turhista luokittelevista määreistä on lakitekstissäkin haluttu päästä eroon. Aivan hyvin riittää kun laissa todetaan ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan olevan työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa.
Toinen Vahasaloa nikotuttanut kohta hallituksen esityksessä oli opiskelijakunnan pakkojäsenyysasia. Vahasalon mukaan yliopisto on se ainoa taho, jolla se perustuslain mukaan voi olla. Anteeksi kuinka? Eihän missään ole näin säädetty. Totta on, että yliopistolaissa on ylioppilaskunnan pakkojäsenyys, mutta ei sitä siellä, saatikka perustuslaissa, ole millään tavalla rajattu yliopistojen erityisoikeudeksi.
Perustuslakivaliokunta katsoi yliopistolakia käsitellessään, että ne erityiset tehtävät, joita ylioppilaskunta
hoitaa suhteessa yliopiston hallintoon sekä opintososiaalisista
etuuksista päättäviin ja opiskelijan
perusterveydenhuollosta vastaaviin tahoihin nähden
muodostavat riittävän perusteen ylioppilaskunnan
pakkojäsenyydelle.Nyt täsmälleen vastaavat tehtävät on hallituksen esityksessä sisällytetty ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnille. Jos perustuslakivaliokunta evää opiskelijakuntien pakkojäsenyyden, tulee se poistaa myös yliopistojen ylioppilaskunnilta.
Evästävän lähetekeskustelun jälkeen asia lähetettiin sivistysvaliokuntaan, jolle perustuslakivaliokunnan
on annettava lausunto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti