Seminaarin avaukseksi OKM:n kansliapäällikkö Anita Lehikoinen loi katsauksen osaamisen tilaan ja tasoon Suomessa. Ilman johtopäätöksiäkin katsaus on karua luettavaa. Katsaus lähtee positiivisesti liikkeelle, Suomi on innovaatiojohtaja. Mutta samassa yhteydessä todetaan, että indikaattorit katsovat taaksepäin. Tosiasiassa lähes kaikki kehityksen trendit ovat menossa huonompaan suuntaan.
PISA-vertailu on ollut perinteinen ylpeyden aiheemme. Tuoreimman vuoden 2012 vertailun perusteella osaamisen taso on matematiikassa laskenut niin meillä kuin yleisesti muissakin länsimaissa. Hälyttävää on kuitenkin se, että vuoden 2003 tutkimukseen verrattuna osaamisen taso on laskenut eniten Suomessa ja Ruotsissa. OECD:n keskiarvon yläpuolella olleista maista Saksa, Sveitsi ja Liechtenstein sekä Kaukoidän maat ovat kyenneet jopa parantamaan tuloksiaan.
Suomessa koulutustaso on kansainvälisesti ottaen korkea, noin 40% työikäisestä väestöstä on suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Koulutustason kasvu on Suomessa kuitenkin pysähtynyt, samaan aikaan kun useimmissa muissa vertailumaissa koulutustaso jatkaa kasvuaan. Useat maat, kuten Irlanti, UK, Norja, Luxemburg, Uusi-Seelanti, Australia, Ranska, Ruotsi, Belgia, Chile, Sveitsi ja Alankomaat, ovat ohittaneet Suomen koulutustasossa 25-34 vuotiaiden ikäryhmässä. Jos kehitys jatkuu nykyisenkaltaisena, Suomi tulee putoamaan koulutustasomittarin perusteella selvästi alemmas.
Entä tutkijakouluksen kehitys? Tutkijakoulutuksen suorittaneiden määrän kasvu on hidastunut tälle vuosikymmenelle siirryttäessä. Tieteellisen vaikuttavuuden mittareissa Suomi on säilyttänyt asemansa hiukan maailman keskitason yläpuolella. Useat maat, kuten Irlanti ja Itävalta, ovat kuitenkin viime vuosikymmenellä ohittaneet Suomen etenkin huippujulkaisuissa. Suomi on Pohjoismaista huippujulkaisujen tuotannossa peränpitäjä, Tanskan johtaessa kaikilla aihealueilla.
Ehkä vaikeimmin ymmärrettävissä oleva tieto on se, että Suomi ei hyödynnä digitaalisuuden mahdollisuuksia opetuksessa. Kaikki edellytykset digitaalisuuden edellekävijyydelle ovat olemassa. Kuitenkin Suomi rämpii viimeisenä tietokoneiden käytössä kouluopetuksessa (vertailut 8. ja 11. luokilta) kaikista EU-maista. EU-maissa käytetään keskimäärin tuplasti Suomeen verrattuna tietokoneita opetuksessa, Tanskassa jopa kolminkertaisesti.
Tänään sain kutsun 6.6. tilaisuuteen, jossa käynnistetään pääministerin johdolla hanke, jonka tavoitteena on tehdä Suomesta maailmanluokan koulutuksen ja osaamisen huippumaa. Kaiken edellä esitetyn jälkeen, miten ihmeessä se temppu tehdään? Ottaen huomioon, että OKM:n mukaan koulutuksesta leikataan vielä noin 500 miljoonaa vuoteen 2018 mennessä. Sen haluan kuulla itsensä pääministerin suusta.
Suomi tiedekasvatuksessa maailman kärkeen 2020! Tiedefoorumilla Heurekassa 27.5.2014 julkaistiin Tiedekasvatuksen strategia, jonka tavoitteena on tiedeosaamisen kehittyminen Suomessa.
VastaaPoistaTiedekasvatuksen tahtotilaksi määritellään, että Suomi on tiedekasvatuksessa maailman kärjessä vuonna 2020. Esityksessä todetaan, että tiedekasvatus on tuolloin luonteva osa kaikkien lasten ja nuorten oppimista niin kouluissa kuin koulun ulkopuolellakin edistäen merkittävästi luovaa ongelmanratkaisukykyä, mahdollisuutta ymmärtää ja seurata tieteen kehitystä ja tukea Suomen osaamisperusteista kasvua.
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2014/liitteet/tr17_ehdotukset.pdf?lang=fi
Korkeakoulut eivät siis ole yksin vastuussa suomalaisten tiedeosaamisen kehittymisestä vaan vastuu on koko koulutusjärjestelmällä ja yhteiskunnalla. Raporttiin voi tutustua täällä
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2014/liitteet/tr17.pdf?lang=fi
Tiedefoorumilla Heurekassa opettajakoulutuksen ja opettajien vastuuta korostettiin, sillä tiedekasvatus on tiedeosaamisen vahvistamista ja mahdollistamista. ”Tiedeosaaminen on koulutuksen avulla hankittua tiedollista ja taidollista perusosaamista. Se on myös kykyä ja kiinnostusta hankkia, käsitellä sekä arvioida uutta tietoa ja seurata tieteellistä kehitystä. Keskeistä on tieteenaloihin liittyvä tietämys sekä ajattelun ja oppimisen taidot. Tiedekasvatuksen avulla varmistetaan väestön osaamisen kannalta tärkeä kyky ymmärtää tieteen ja tutkimuksen prosesseja ja niistä saatavia tuloksia. Tiedekasvatus käsittää kaikki tieteenalat. Kaikkien lasten ja nuorten innostaminen tieteeseen on oleellista niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin. Tiedekasvatuksella tuetaan myös elinikäisen oppimisen taitoja ja tavoitteita.” (OPM 2014:17)
Tiedekasvatus ei siis rajoitu vain korkeakouluihin vaan on osa kaikkea oppimista: fysiikkaa voi opetella liikunnassa, ohjelmointia voi tehdä leikkien avulla, digitaalista viestintää voi oppia tekemällä julkaisuja, omaa elinympäristöä voi tutkia jo varhaiskasvatuksessa ja jatkaa toimintaa läpi elämänkaaren. Kaikki edellä mainittu tiedekasvatukseen liittyvä toiminta on mahdollista osana oppimista korkeakouluissakin, vain mielikuvuksemme on rajana. Tiedon määrän lisääntyminen jatkuvasti johtaa väistämättä siihen, että vastuu on annettava tiedon käyttäjille ja tiedeosaamisen kehittymisen avulla voidaan odottaa Suomen olevan koulutuksessa ja tutkimuksessa arvostettuja sekä osaavia tulevaisuudessakin.
Työryhmä esittää viisi toimenpidettä tavoitteen saavuttamiseksi (OKM 2014:17):
1.Tiedekasvatus osana opetussuunnitelman mukaista koulutyötä
2.Tiedekasvatus opettajankoulutuksessa
3.Tiedekilpailut, -kerhot ja – tapahtumat
4.Tiedekasvatus koulun ulkopuolella
5.Tiedekasvatus ja viestintä
Lisäksi Opetus- ja kulttuuriministeriö luo ehdotusten toimeenpanon seurantaan indikaattorit, jotka ovat osa koulutus- ja tutkimusjärjestelmän kehittämistä. Toimenpide-esitysten toteutumista ja uudelleen suuntaamista arvioidaan vuonna 2018.
Toivon, että ammattikorkeakoulut vaikuttavat ja osallistuvat tämän toimenpideohjelman toteutukseen ja näkyvät kehittyvine oppimis- ja T&K&I - ympäristöineen alueellisesti ja valtakunnallisesti.
Anne Kärki