Päivittäin julkisuudessa pohditaan miten Suomi saisi uusia eväitä talouskasvulle. Vuoden viimeisen päivän HS:n talouskatsauksessa todetaan, että Suomen talous toipuu hitaasti. Odotukset kasvusta lähivuosina perustuvat viennin vetämiseen, joka taas perustuu oletuksiin euroalueen toipumisesta kriiseistä.
Mielenkiintoisinta antia artikkelissa ovat kansantaloustieteen professori Matti Pohjolan huomiot. Hän toteaa HS:ssa "Kaikki indikaattorit näyttävät, että nyt ollaan aallonpohjassa. Mitään
käännettä nousuun ei vielä näy." Huolestuttavaa on Pohjolan huomio, että "Viennin
rakenne on muuttunut hirveän paljon takaisin väli- ja bulkkituotteisiin
pois korkean jalostusarvon tuotteista." Teollisuuden ja tietotekniikan
välimaastossa tapahtuu kuitenkin Pohjolan mukaan paljon kiinnostavia asioita. Teollisen internetin kasvupotentiaali on hänen mukaansa suuri.
Ylijohtaja Juhana Vartiainen toteaa puheenvuorossaan VATTin verkkosivuilla, ettei vienti riitä talouden kääntämiseen nousuun vaan tulisi huolehtia myös tarjontatekijöistä. Erityisesti tulee varmistaa työvoiman tarjonta, työikäisen väestön kasvu. Iso osa työvoiman lisätarjonnasta on ulkomailta lähtöisin olevan työvoiman hyödyntämistä, jossa Ruotsi on onnistunut Suomea huomattavasti paremmin. Suomessa työvoima Vartiaisen mukaan supistuu. Omiin havaintoihinsa perustuen hän väittää, että Suomessa on työvoimapulaa, joka aikaansaa yrityksiä siirtämään toimintaansa muualle.
Valtio on toistaiseksi ollut melko kyvytön aktiivisiin talouden kasvua ja työllisyyttä edistäviin toimiin. Valtiolta on puuttunut visio siitä mistä kasvu syntyy ja mitä sen eteen pitäisi tehdä. Viimeisimpänä toimenaan valtio heittää vastuuta Suomen talouskasvun ruokkimisesta 12 suurimmalle kaupunkiseudulle, jotka tuottavat yli 2/3 Suomen bkt:stä. On laadittu kasvusopimus kunkin kaupunkiseudun kanssa. Positiivista sopimusmenettelyssä on se, että ensimmäistä
kertaa seutukuntien toimijat yhdessä ovat pohtineet kasvun eväitä, ja korkeakoulut ovat olleet keskeisesti mukana näissä kaupunkien vetämissä prosesseissa. SAMK yhtenä sopimuskumppanina sitoutuu sopimuksessa tunnistettuihin kasvun elementteihin yhdessä kuuden ministeriön, kahden ely-keskuksen, maakuntaliiton, Porin kaupungin ja kaupunkiseudun kuntien, yliopistokeskuksen, Diakin ja Prizztech Oy:n kanssa. Kasvusopimukset allekirjoitettiin 20.12.2013 Helsingissä.
Kasvusopimuksilta odotetaan paljon. Ministeri Jan Vapaavuoren mukaan sopimuksiin on onnistuneesti priorisoitu kaupunkien
keskeisimmät osaamiskärjet ja ne vahvistavat suurten kaupunkiseutujen
roolia alueidensa ja Suomen talouden vetureina. Kasvusopimuksien perimmäisinä tavoitteina ovat merkittävät kasvuhyppäykset, uudistuminen ja kansainvälistyminen kestävällä
tavalla. Näin korkealle asetetun riman täytyy merkitä oikein kohdennettuja voimavaroja myös valtion puolelta.
Mielestäni olemme Satakunnassa ja SAMKissa oikealla tiellä. Olemme tunnistaneet kasvusopimuksessa kasvun edellytyksiä ja toteutamme ne sovitusti, panostamme ely-keskuksen tuella Digitaalinen Satakunta- hankkeeseen ja tavoittelemme juuri sitä mitä prof. Pohjola peräänkuuluttaa, sekä ennen kaikkea, panostamme oikein kohdennettuun vetovoimaiseen koulutukseen, joka luo alueelle elintärkeää työvoiman tarjontaa.
YT-neuvotteluissa olleiden henkilöstön edustajien yllätykseksi toimitusjohtaja Kämärin blogissa väitetään seuraavaa:
VastaaPoista”Ilmapiiri neuvotteluissa luottamushenkilöiden kanssa oli rakentava. Työntekijäpuolen neuvottelijat olisivat aivan hyvin voineet haastaa työnantajaa selvästi enem-mänkin. Haastamisella tarkoitan omien reunaehtojen esille tuomista, omien vaihtoehtojen, analyysien ja nä-kökulmien tarjoamista.”
Missään tapauksessa YT-neuvotteluita ei käyty näin, vaan aivan eri hengessä. Monet henkilöstön kannalta "pehmeämmät" ratkaisut kuten osa-aikaistamiset ja lomautukset torjuttiin työnantajan taholta liian hitaina tai puutteellisina ratkaisuina. Väkisinkin henkilöstön edustajille jäi vaikutelma, että kaikki asiat oli jo päätetty kauan sitten, ja YT:t käytiin vain velvoitteen vuoksi.
Monet neuvottelujen jälkeen toteutetut toimenpiteet (mm. lomautusten kohdentuminen ja laajuus) tulivat henkilöstön edustajille yllätyksinä. Vapaaehtoisiin sopeutustoimenpiteisiin ilmoittautuneille on lisäksi tarjottu erilaista kohtelua kuin mikä oli neuvotteluiden henki. Irtisanotuille on lisäksi esimieshaastattelussa ilmoitettu, että johtoryhmä otti kielteisen kannan kaikkiin osa-aikaistamisiin.
Toisaalta nyt neuvottelujen jälkeen on se hetki, jossa päätettyjäkin toimenpiteitä pitää purkaa erityisesti, jos talous antaa siihen mahdollisuuden. Kuten monta kertaa neuvottelujen aikana tuli ilmi, tarpeettomia säästöjä tulee välttää, jotta koko ammattikorkeakoulun toiminta kärsii mahdollisimman vähän.
YT-neuvotteluiden OAJ:laiset edustajat
Harry Niskanen Kirsti Santamäki Ari Ekholm
Plm Vplm Tekniikan lm
Olen edelleen sillä kannalla, kuten totesin neuvottelujen päätteeksikin, että henki neuvotteluissa oli hyvin rakentava. Tarkoitukseni ei millään muotoa ollut vähätellä työntekijäpuolen tekemiä avauksia. Päinvastoin, minusta lopputulos on olosuhteisiin nähden vähintäänkin tyydyttävä. Irtisanonottujen määrää pystyttiin vähentämään merkittävästi ottamalla käyttöön laaja paletti toimenpiteitä. Kaksi kirjoituksessanne mainittua toimenpidettä ansaitsevat lyhyet kommentit.
PoistaOn totta, että osa-aikaistamista ei otettu laajalti käyttöön. Osa-aikaistamista koskevia vapaaehtoisratkaisuja ei juurikaan esitetty. Johtoryhmässä todettiin, että osa-aikaistamisen myötä osaaminen sirpaloituu eikä toimenpide edes välttämättä ole henkilöiden kannalta edullinen. Nyt jälkikäteen esitettyjä osa-aikaistamistoiveita on harkittu tarkkaan ja ainakin kahdessa tapauksessa on tarjottu henkilölle myös osa-aikaistaminen vaihtoehdoksi.
Kun henkilöstön edustajat esittivät neuvotteluissa vaihtoehtona lomautusta, tarkoitettiin koko henkilöstöä koskevaa määräaikaista lomautusta. Tälläista vaihtoehtoa pidettiin työnantajan näkökulmasta tehottomana ja suurelta osin väärin kohdentuvana. Ei pidetty tarkoituksenmukaisena lomauttaa edes lyhyeksi aikaa suurta massaa henkilöitä, joilla on kädet täynnä töitä. Työnantajan päättämässä mallissa lomautus kohdistuu 12 henkilöön, joiden tehtävät on järjesteltävissä sisäisin ratkaisuin.