Kun jotain sellaista tapahtuu, joka ei kuulu käsikirjoitukseen, tulee miettineeksi mikä on olleellista ja tärkeää ja mikä on vain kohinaa tässä olemisen avaruudessa. Pieni ja mitätön asia oli se, että matkalla Namibiaan satuimme koneeseen, jonka toinen moottori nousuvaiheessa paukahteli ja löi tulta. Ei luonnollisestikaan mukava tunne, mutta kaikessa maailmanlaajuisen väkivallan ja kurjuuden mittakaavassa vähäinen tapahtuma. Miksi sitten mainitsen siitä. Sen takia, että tällaisten tapahtumien kautta ihminen edes hetkeksi pysähtyy ja miettii asioiden tärkeysjärjestystä.
Enää ei ole kiire Namibiaan, eikä oikeastaan minnekään muuallekaan. Moottorin irtisanoutuminen pysäytti meidät yli vuorokaudeksi. Ja aiheutti myös 24h suunnittelematonta aikaa. Se on mielenkiintoinen tilanne, johon ei voinut valmistautua eikä varautua. Aikaa ajatella. Tässä yhteydessä mietin myös sitä, että yleensä asiat tulevat meille yllättäen ja pyytämättä. Ihmisen kuolema tulee aina yllättäen, vaikka kuinka olisimme siihen valmistautuneita. Muutokset työympäristössä tulevat aina yllättäen. Negatiiviset asiat ylipäänsä ovat aina ikäviä yllätyksiä, vaikka ne kuinka olisivat olleet nähtävissä.
Kyse on varmaankin siitä, että pitäisi osata nähdä ja ymmärtää käynnissä olevan muutoksen merkit. Näemmekö ne, vai uskottelemmeko itsellemme, että mitään pahaa ei meille voi tapahtua. Kyllä, ja vieläpä niin, että muutoksen tunnistamisen jälkeen taistelemme muutosta vastaan kaikin mahdollisin keinoin.
Jaa, oma 24h on ohi, kone näyttää ottavan matkustajia sisään. Kovin lyhyt oli tuo aika ajatella. Tai ei se ajan vika ollut. Käyttäkäämme aika viisaasti.
Olipa hieno ja poikkeuksellinen kirjoitus blogissasi. Näinhän se menee, että monet asiat tapahtuvat yllättäen, joka on myös rikkaus elämässä. Iloa kevääseen! Jonn Seppälä
VastaaPoista