Julkisuuden vaikeus

Isot päätökset pitää valmistella huolella. Tämä tarkoittaa oman käsitykseni mukaan sitä, että päätöksen kaikki mahdolliset ratkaisuvaihtoehdot ja niihin liittyvät faktat tuodaan avoimesti esille. Päätöksentekijällä on näin kaikki oleellinen tieto käytettävissään.

Vaikka päätös olisi kuinka hyvin valmisteltu, se on harvoin, jos koskaan, kaikkien mielestä hyvä. Isoihin päätöksiin liittyy aina asianosaisia, jotka joutuvat tavalla tai toisella kärsimään päätöksen seurauksista. Erityisen hankalia ovat tässä suhteessa päätökset, jotka joudutaan tekemään tuotannollisten ja taloudellisten perusteiden seurauksena.

Otin kantaa hallitustyöskentelyn valmisteluun jo vuosi sitten aloituspaikkaleikkausten valmistelun yhteydessä. Totesin silloin, että kun päätökseen vaikuttavat eri tahojen intressit, päätös on aidosti auki siihen saakka kunnes intressit on saatu yhteensovitettua ja päätös on kypsä. Näin on edelleen. Päätös koostuu useista komponenteista ja yksittäisiin kohteisiin on vaikea ottaa kantaa matkan varrella niin kauan kun kokonaisuus on auki.

Valmistelun julkisuudesta on keskusteltu vuosien varrella lehdistössä varsin paljon. Matti Vanhanen ohjasi vahvasti ministereitään suljettuun valmisteluun.  Kataisen hallitus on käytännöissään avoimempi. Pääministeri ei ole lähtenyt tuomitsemaan yksittäisten ministereiden irtiottoja. Mutta tuskin hän on niistä iloinen ollut.

On helppo tehdä valmistelukäytännöistä muutama johtopäätös. Julkisen sektorin valmistelu on pääosin suljettua. Vasta asioiden tullessa käsittelyyn asiat julkistetaan ja silloin kaikki esittelyasiakirjat ovat julkisia. Vasta silloin.

Avoimen valmistelun ongelmana on se, että kukin valmistelussa esillä ollut yksittäinen vaihtoehto altistetaan erillistarkasteluun ja kunkin erillistapaus saa taakseen oman kannattajakunnan. Alueellisissa kysymyksissä rintamalinjat muodostuvat luonnollisesti alueellisesti. Vahvoilla ovat ne, joilla on media tai julkisuus muutoin takanaan.

Suljetun ja avoimen valmistelun välimuotoja ei oikeastaan ole. Tai on, tilanteessa että yksi tai useampi vaihtoehto päätöskokonaisuudesta tavalla tai toisella nousee julkiseen keskusteluun. Tässä tilanteessa kokonaisuus ei hahmotu, erillistarkasteluun nousevat vain ne vaihtoehdot, jotka sattuivat tulemaan julkisuuteen. Niitä yleensä puolustetaan sitäkin kiivaammin.

SAMKin toimilupahakemukseen liittyvästä päätöksenteosta on noussut esille kaksi erilliskysymystä, Kankaanpään taidekoulu ja Rauman hoitotyö. Päätöskokonaisuudessa puhutaan luonnollisesti huomattavasti suuremmasta määrästä vaihtoehtoja. Miksei kaikkia vaihtoehtoja käsitellä avoimesti julkisuudessa? Luonnollisesti siksi, että vaihtoehdoilla on henkilöstövaikutuksia. Henkilöstökysymyksiä pitää käsitellä henkilöstön kanssa yhteistoimintamenettelyssä - ei julkisuudessa. SAMKin 5.6. alkavista yt-neuvotteluista tiedotettiin henkilöstölle eilen 28.5.

Päätöksessä on aina kysymys kokonaisuudesta. Mikä on yksittäisen päätöksentekijän näkökulmasta kokonaisuuden kannalta paras vaihtoehto? Se hahmottuu vasta kun kaikki päätökseen liittyvät palaset ovat pöydällä. Ja ne ovat täysimääräisesti pöydällä vasta yt-menettelyn jälkeen. Vaikea, vaikea julkisuus.