Neljän kokouksen sarja reilussa kuukaudessa ja OKM:n (5.10.2011) heittämiin ehdotuksiin löytyi tänään vastaukset. Tässä tapauksessa tieto ei lisännyt osakeyhtiön hallituksen tuskaa, päinvastoin. Neuvotteluille on tyypillistä, että asioita jauhetaan joka kantilta, kyse on asioiden avaamisesta, ymmärtämisestä, prosessista, jonka kuluessa selviäää mikä on neuvottelujen osapuolille kaikkein tärkeintä. Kokonaisuutena osapuolet muodostavat Satakunnan (ja Vakka-Suomen) ja siitä lähdetään, että päätös toteuttaa alueen parasta.
Olen jo jonkun aikaa tarjonnut käsitystä, että aloituspaikkojen leikkaukset on määrällisesti helppo saada aikaiseksi. Vaikeampaa on ollut vastata niihin muutamaan muuhun OKM:n palautteessa esitettyyn tavoitteeseen: "ohjelmat suurempina kokonaisuuksina niitä yksikkörakenteen sisällä keskittäen" ja "Porin ja Rauman yksiköiden työnjakoa on edelleen syytä kehittää". Varsinkin viime mainittu on aiheuttanut aivan riittävästi keskustelua sanomalehtien palstoilla viimeisen kuukauden aikana.
Kaksi kysymystä oli auki aivan loppuviimemetreille asti. Toinen oli kysymys siitä missä hoitotyön koulutusta tulisi tarjota, vaihtoehdot olivat Pori ja Rauma - ja Pori. Vastaus tähän kysymykseen lähti ratkeamaan tulevaisuuden hahmottamisesta. Tiedämme, että huoltosuhde heikkenee kovaa vauhtia. Samaan aikaan hoitajien kaarti on eläköitymässä kiihtyvällä vauhdilla. Tähän perustuvat arviot hoitajien työvoimatarpeen kasvusta. Samaan aikaan on lääkäripula, joka pakottaa antamaan vastuullisempia tehtäviä sairaanhoitajille. Tähän taas perustuu se käsitys, että osa lähihoitajista tulisi korvata amk-tasoisilla hoitajilla. Koulutustarve on siis voimakkaasti kasvava samaan aikaan kun ikäluokat pienenevät. Tämän seurauksena syntyy kilpailua opiskelijarekrytoinnissa. Siinä taas onnistutaan vain jos koulutusta on siellä, mistä opiskelijat tulevat. Rauma kerää hoitotyön opiskelijansa 80%:sti lähikunnista ja Vakka-Suomesta. Nämä suuntautuisivat isolta osin Turkuun, jos Rauma lopetettaisiin. Ja viimeiseksi, jos opiskelijarekrytoinnissa onnistutaan niin kasvavalle opiskelijamäärälle tulisi varata paisuntasäiliöitä. Tämän pitkän päättelyketjun johtopäätöksenä, tai ainakin osasyynä, Rauma jäi hoitotyön koulutuspaikkakunnaksi. Sanalla sanoen, kyse on huoltovarmuudesta.
Toinen kysymys koski kone- ja tuotantotekniikan koulutuksen sijaintia, vaihtoehdot olivat Pori ja Rauma - ja Rauma. Pitkään itsekin pohdin ratkaisua, miten keskitetään sellaista koulutusta, joka jo valmiiksi on vetovoimaltaan heikkoa. Ironista kyllä, Satakunnan tärkein tekniikan alan koulutusala on vetovoimaltaan yksi SAMKin kaikkein heikoimmista (yrityksetkin ovat sitä mieltä, että tälle asialle täytyy tehdä jotain). Keskittämisellä menetetään opiskelijapotentiaalia toisesta seutukunnasta. Vanha sanonta kuuluu, ei porilainen Raumalle lähde opiskelemaan. Koulutuksen keskittäminen tässä tapauksessa ei siis tuntunut olevan oikea ratkaisu, kun kerran on kyse koulutusalasta, jolle on muutenkin vaikea saada opiskelijoita. Vähitellen varmistui käsitys, että opiskelijarekrytoinnissa onnistuminen voidaan varmistaa vain laajentamalla haavia ja keskittämällä koulutustarjonta seutukuntien vahvuuksien mukaisesti. Kauppakamaritkin hyväksyivät ajatuksen pienen pohdinnan jälkeen.
Nyt haasteena on kehittää paikkakunnille vetovoimaiset koulutusyksiköt, jotka tukevat seutukuntien yrityselämää. Ehkä vastaus siihen miten se tehdään löytyy kauppakamarien yhteisestä kannanotosta:
"Alueidemme yritykset ovat valmiita avaamaan omia T&K tilojaan Satakunnan ammattikorkeakoululle tarjoten käyttöön joustavat ja modernit oppimisympäristöt." Tarjous, josta ei voi kieltäytyä!
No, raumalaiset yrittäjät tulevat huomaamaan kyllä liiketalouden osaamisen ja työvoiman puutteen tietysti vasta viiveellä, kun Raumalta ei enää valmistukaan tradenomeja, joilla olisi riittävät taloushallinnon ja henkilöstöjohtamisen (tarkennus: johtamis-, rekrytointi-, osaamisen kehittämis- ja työhyvinvointi- jne. HR- ja organisaatio-osaaminen).
VastaaPoistaJohtamis- ja HR-osaaminen on yritysten kannattavuuden ja henkilöstön hyvinvoinnin kannalta maassamme yksi merkittävimmistä osaamisalueista. Siitä saatiin yritysmaailmaltakin kiitosta, kun nykyistä opetussuunnitelmaa on toteutettu.
Näitä edellä mainittuja osaamisia ei onnistuta tuottamaan enää kuin alkeiden osalta, kun opintopistemäärä tippuu ko. ammattiopintojen osalta 50 op:stä (1300 kellotuntia) -> 10 op:seen (267 kellotuntia).
Nimittäin Rauman kaupungin ja rauman ympäristössä toimivan elinkeinoelämän ja erityisesti palvelusektorin tarpeita nämä koulutuslinjaukset eivät tue.
Ja käsittääkseni näiltä muutamilta isoilta ns. veturifirmoilta ei olla saatu minkäänlaisia takeita kansainvälisen liiketoiminnan tradenomien rekrytoimisesta.
Päätökset on usein Suomessa melko nopeita päätöksiä ja jälkikäteen tiedetään taas sitten paremmin. Mutta pahoin pelkään, että raumalaiset yrittäjät ja muut työnantajat eivät suuressa mittakaavassa ole vielä ymmärtäneet mitä käytännössä oikein tulee tapahtumaan paikalliselle osaamistuotannolle. ;)
Voi olla kommenttini menee ohi ja yli, mutta liitän tuon yhteistyökysymyksen myös suhteeseen yliopistokeskuksen kanssa Porissa. Ja sitä kautta suunnitelmiin Porin kampuksen sijainnista. Pidän erittäin tärkeänä, että kampus olisi yhteinen yliopistokeskuksen kanssa. Ylioppilassisäänotto vähenee tai poistuu kokonaan yliopistokeskukselta, jolloin meidän perustutkintomme ovat askelmia yliopisto-opinnoille Satakunnassa. Jos siis halutaan, että sitä Satakunnassa on. Sosiaalialan näkökulmasta yhteistyölle on erittäin hyvät edellytykset Tampereen yliopiston Poroin yksikön sosiaalitieteiden kanssa, ja johtamisen opinnoissa yhteistyö on aika tiivistä Turun yliopiston kanssa. Etäisyys on sosiaalinen haitta yhteistyön syventämiselle ja estää sellaisten mekanismien aktivoitumisen, joita ei voida edes ennustaa meidän ja yliopistokeskuksen yhteistyössä. Voi se paikka olla muuallakin kuin Puuvillassa, mutta sillä on selkeät kaupunkipoliittiset edut puolellaan: se identifioituu hyvin näkyvästi osaksi Poria ja on helposti saavutettavissa muun muassa ulkomaisten vieraiden kannalta. Kansainvälinen yhteistyö tulee lisääntymään, ja on jo kovassa kasvussa. Hannuksen sanoiksi oli SK:ssa kirjoitettu, että tyhjiä oppilaitostiloja (kiitos vain toimittajale, mutta sosiaali- ja terveysalan oppilaitosta ei ollut enää pitkään aikaan!) ei saa jäädä. Kai kyse on enemmänkin siitä, miten tiloja voi uudelleen käyttää. Kun Vähäraumalla on jo Prizztech, jonka nimeen Porin kaupungissa kovasti kohistaan, eikö siinä olisi tiloja jonkilaiselle innovaatiokylälle? Soten tilat hamuaa varmaan jokin yksityinen sairaala tai terveysasema, tai saa siitä vaikka hotellin. Kun lähelle lentoasemaa on jo kaavoitettu alue, jota ei vieläkään aloitettu rakentaa, jonne voisi tehdä ihka uuden kampuksen koko Satakorkeakoululle. Samalla se kytkeytyisi liikenneyhteyksien vuoksi muuhun Suomeen, Eurooppaan ja vaikka maailmaan. Saa sitä unelmoida, vai mitä?
VastaaPoistat. Pasi Kumpulainen, sosalan yliope