perjantai 20. tammikuuta 2012

Ministeriön viestejä


Kuuntelimme keskipäivällä korvat höröllä miten OKM:n virkamiehet näkevät viimeaikaiset muutokset ammattikorkeakoulu-uudistuksessa. Paljoakaan uutta ei tullut. Keskustelu kävi paljolti sen ympärillä kannattaako tehdä mitään, kun uudistus kerran lykkääntyy, onko ylipäänsä yhtiöittäminen se oikea tie, kun se kerran maksaa.

Ammattikorkeakoulu-uudistus sisältää paljon hyvää, suorastaan ylevää. Uudistuksella kehitetään ennen kaikkea laatua ja vaikuttavuutta.  Aluekehitystä ja työelämän kehittämistä korostetaan. Rakenteellisesta kehittämisestä todetaan, että se ei ole itsetarkoitus, mutta se luo liikkumavaraa ja mahdollisuuksia tehostaa toimintaa. Työnjako, profiloituminen ja yhteistyörakenteet - näistä haetaan voimavaroja, kun rahat pienenevät. Olemassa olevia resursseja käännetään ja väännetään parempaan asentoon ja toimimaan taloudellisemmin. Hienoa, kaikki tuo on kannatettavaa. Mutta mitä tapahtuu käytännössä.

OKM korostaa, että vaikka varsinainen uudistus korkeakoulujen muuttamiseksi itsenäisiksi oikeushenkilöiksi lykkääntyy, niin valtaosa sisällöllisistä uudistuksista toteutetaan alkuperäisessä aikataulussa. Koulutusvastuut määritellään 2014 alkaen uudella tavalla. Säätely väljentyy siten, että yksityiskohtaisesta koulutusohjelmien määrittelystä luovutaan ja ainoastaan määritetään se mitä tutkintoja ja tutkintonimikkeitä ammattikorkeakoulu kullakin aihealueella voi antaa. Sama pätisi niin nuorten amk-tutkintoihin kuin ylempiin amk-tutkintoihin. Tutkintonimikkeet vahvistetaan suomen, ruotsin ja englanninkielisenä, ja sen jälkeen ei tarvitse erikseen päättää jokaisesta englanninkielisestä koulutusohjelmasta. Tässäkin asiassa ollaan menossa samaa latua kuin yliopistomaailmassa.

Myös uusi rahoitusmalli on tarkoitus toteuttaa alkamaan vuoden 2014 alusta. Rahoituksen määräytymisperusteissa otetaan huomioon ammattikorkeakoulujen koko lakisääteinen toiminta. Korkeakoulukohtainen rahoitus määräytyy erityisesti suoritettujen tutkintojen ja opintoprosessien laadun ja tehokkuuden sekä työllistymisen perusteella. Käytännössä se, että rahoitus määräytyisi merkittävässä määrin suoritettujen opintopisteiden perusteella, tulee olemaan SAMKille hankala paikka. Tutkintoja kyllä syntyy hyvin, mutta opintopisteitä liian hitaasti ja opinnot kestävät liian kauan. Tähän paneudutaan SAMKissa lähitulevaisuudessa täydellä sydämellä.

Mitä muuta kannattaa itse tehdä. Paljonkin, laadukkaimmat korkeakoulut ovat vetovoimaisimpia ja kiinnostavimpia yhteistyökumppaneita, joihin ulkopuoliset rahoittajat ovat valmiita satsaamaan. Viesti oli ”kaikkia järkeviä kehityskulkuja tulisi viedä eteenpäin”. Suunta on selvä, nyt tärkeintä on liike. Edelleen pyritään kohti osakeyhtiöpohjaisia itsenäisiä ammattikorkeakouluja.  Osakkaat eivät saisi tehdä kahlehtivia osakassopimuksia, joilla sidotaan yhtiön hallituksen käsiä merkittävien päätösten valmistelussa (!). OKM korostaa tätä edelleen voimakkaasti, mutta ei nähtävästi ole tekemässä mitään pakottaakseen tai neuvoakseen olemassa olevia osakeyhtiöitä muuttamaan nykyisiä osakassopimuksiaan. Tai ehkä onkin, sen me kuulemme sitten kun saamme päätökset koulutustarjonnan vähentämistä koskevista ehdotuksista. Päätöksiä OKM on luvannut pääsiäiseen mennessä.

Lopuksi, rakenteellinen kehittäminen tarkoittaa myös sitä, että kaikkien ammattikorkeakoulujen toimintojen tulee olla korkeakoulumaisia ja jokaisen yksikön jokaisella paikkakunnalla tulee tarjota tarvittavat korkeakoululle ominaiset fasiliteetit ja opiskelijapalvelut. Toiminnon tulee muodostaa keskeinen osa korkeakoulua. Ihan tuntui kuin Anita Lehikoinen olisi katsonut meihin SAMKilaisiin päin näitä asioita ladellessaan.

5 kommenttia:

  1. Pari asiaa jää epäselväksi, sillä blogissasi käytät aika laajoja käsitteitä, jotka eivät avaudu kontekstin kautta:
    1 mikä tilanne opintopistemäärien kertymisessä on meillä eri koulutusohjelmissa ja kuinka pitkään valmistuminen vie?
    2 onko millään muulla väliä kuin ajalla? Mitä tarkoittaa laatu, kun sitä mitataan vain tyytyväisyyskyselynä opintojen lopussa?
    3 onko sukupuolella mitään merkitystä tutkintojen venymiselle, entä kv-vaihdoilla?
    4 mitä blogissa tarkoitetaan ”korkeakoulumaisuudella” (jossa ylijohtaja oli ikään kuin katsonut toimitusjohtajaa; millä silmällä?)

    Pasi Kumpulainen
    sosiaalialan yliopettaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ministeriö käyttää laajoja käsitteitä, ja minullekin käsitteet avautuvat usein vain selitysten kera.
      1. Tarkkaan en tiedä kertymistä. Olen ymmärtänyt esim. rehtoria kuunnellessani, että olemme tällä hetkellä häviäjiä opintopisteiden kertymisessä. Olisi hyvä saada käsiin aineistoa asiasta.
      2. Aika tuntuu olevan se juttu. Liittynee huoleen työurien pituudesta.
      3. En tiedä. Ei ainakaan saisi olla - kummallakaan.
      4. Itse tulkitsen korkeakoulumaisuuden vastakohtana opistomaisuudelle. Opistot olivat paikallisia, erillisiä yhden alan opinahjoja. Korkeakoulut ovat monialaisia osaamiskeskittymiä, jotka pystyvät tarjoamaan monipuoliset opiskelijapalvelut. En tiedä katsoiko ylijohtaja minua, mutta siltä tuntui, onhan meillä kahdeksan erillistä kampusta ja SAMK ilmeisesti rakenteellisen kehittämisen kriteereillä tällä hetkellä häntäpäässä.

      Poista
    2. Okei. Vaikka sukupuolella ei pitäisi olla merkitystä, niin kyllä sillä on. Aika moni naisopiskelija haluaa lapsen opiskeluaikana. Meillä sote-alalla tämä näkyy ainakin jossain määrin. Korkeakoulumaisuus taas tulee keskusteluun, kun pohditaan esim. sosionomien siirtymiä yliopisto-opintoihin, kun ylioppilasvalinta hyytyy yliopistokeskuskuksessa. Silloin keskustellaan mm. siitä, mitä on ammattitaito: tutkijavalmiudet vai käytännön ammattilaisuus vaikkapa sosiaalipalveluissa. Tämä amk vs. akateemisuus on aika lailla yliopistovetoista keskustelua, ja taitaa korostua juuri sosiaalitieteen/alan kulttuurissa. PK

      Poista
  2. Mietityttää kovasti, miten koulutuksen laatu ja kiireesti valmistuminen oikeasti sopivat yhteen. Erityisesti yamk-tutkintokoulutuksessa toimivana olen huolissani, että on pakko laskea hyväksyttyjen suoritusten rimaa, jotta töissä käyvien perheellisten opinnot siis saadaan juostua läpi 1,5 vuodessa. Mitähän oppimista tästä jää opiskelijalle käteen? Ehkä selviytymisstrategioita ja plagiointitaitoja ainakin, luulisin. Eikö laatu ennemminkin pitäisi näkyä arvosanoissa tms?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Houkutus riman laskuun on varmasti suuri. Laadun varmentamiseen tulisi kehittää menetelmiä ja menettelyjä. Arvonsanatkin voivat vaihdella kouluittain jos rima on eri korkeudella.

      Poista