Julkaisulla ja julkaisulla on eroa. Ammattikorkeakoulujen julkaisutoimintaa tulee ehdottomasti arvioida laadullisesti, nykyisen puhtaasti määrään perustuvan arvioinnin sijaan.
Julkaisut ovat erittäin merkittävä tieteellisen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden väline. Julkaisun tieteellistä vaikuttavuutta on perinteisesti mitattu julkaisun saamilla viittauksilla, joista pitää tarkkaa kirjaa mm. Google Scholar- palvelu. Viittausten määrää mittarina on kuitenkin kritisoitu, koska julkaisu- ja viittauskäytännöt eri aloilla vaihtelevat voimakkaasti. Yhteiskunnallisilla aloilla julkaiseminen ei painotu tiedelehtiin vaan monografioihin, ja tästä syystä julkaisu- ja viittausmäärät jäävät alalla alhaisiksi.
Myös julkaisujen välillä on yllättävääkin vaihtelua viittausmäärissä. Omasta julkisesta Google Scholar profiilistani voi todeta, että julkaisun otsikosta tai julkaisukanavasta yksistään on vaikea päätellä julkaisun tieteellistä vaikuttavuutta. Sinänsä aivan kelvoltakin näyttäviä julkaisuja on jäänyt ilman ensimmäistäkään viittausta. Julkaisun tulosten tieteellinen merkittävyys ja uutuusarvo, tieteenalan laajuus sekä julkaisukanavan arvostus yhdessä määrittävät julkaisun viittauksilla saaman huomioarvon.
Jotta julkaisutoimintaa voitaisiin arvioida laadullisesti myös tieteenalojen välisesti, kehitettiin tiedeyhteisön omana työnä ns. "julkaisufoorumi (Jufo)". Kiteytetysti julkaisufoorumi on tutkimusjulkaisujen yksinkertainen tasoluokitus. Ensimmäinen luokitus tehtiin vuosina 2010 - 2012, jolloin itsekin otin osaa työhön geotieteiden ja ympäristötieteiden tieteenalakohtaisessa arviointiryhmässä. Nyttemmin julkaisufoorumi on vakiinnuttanut asemansa ja luokitusta on käytetty vuodesta 2015 alkaen yliopistojen rahoitusmallin julkaisujen laatuindikaattorina. Jufo-luokitukseen perustuen jaetaan 13 prosenttia yliopistojen perusrahoituksesta.
Ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa julkaisuista lasketaan vain määrä, jokainen ammattikorkeakoulujen julkaisu vastaa yhtä pistettä.Tämä laskentatapa ohjaa ammattikorkeakouluja julkaisemaan siellä mistä pisteen saa helpoimmalla. Laskentatapa väheksyy laadullisesti korkeatasoista julkaisemista, kuten julkaisuja tieteellisissä julkaisusarjoissa tai laajalevikkisissä ammatillisissa lehdissä, joissa julkaisun yhteiskunnallinen vaikuttavuus on suuri.Tällaisia alansa johtavia ammatillisia lehtiä on usealla alalla, esimerkkeinä Rakennustekniikka, Sairaanhoitaja, Fysioterapia, Ympäristö, Ympäristö ja Terveys, Vesitalous, Suomen merenkulku, Voima ja Käyttö.
En ole ensimmäinen, joka kiinnittää tänä keväänä asiaan huomiota. Ansiokas vieraskynä-kirjoitus Helsingin Sanomissa (HS 16.5.) ehdotti oman julkaisufoorumin kehittämistä ammattikorkeakouluille. Kirjoitus lähti siitä, että ammattikorkeakoulujen tulisi yhteiskunnallisen vaikuttavuuden nimissä julkaista Suomessa suomeksi, ja tätä varten tulisi laatia erillinen julkaisufoorumi. Itse edustan näkemystä, että tieteellinen julkaiseminen ei ole millään muotoa poissuljettu ammattikorkeakoulujen keinovalikoimasta. Tieteellisen laadun osoittamiseksi ja tutkijakoulutuksen edistämiseksi ammattikorkeakoulujen kannattaa julkaista myös tieteellisillä foorumeilla, vaikkei tämä ammattikorkeakoulujen päätehtävä olekaan. CoastAL-liittouman osana toteutettava tohtorikiihdyttämö pyrkii erityisesti henkilöstön osaamisen järjestelmälliseen kehittämiseen.
Mielestäni ei näin ollen tarvittaisi erillistä julkaisufoorumia ammattikorkeakouluille vaan nykyistä julkaisufoorumia täydentävä luokitus, jossa ammattilehdet nousisivat keskeisesti esille. Tämä voitaisiin toteuttaa luokittelemalla nykyinen Jufo-luokka 0 muutamaan ammatilliseen luokkaan, jotka heijastaisivat yhteiskunnallista vaikuttavuutta Suomessa ja laajemminkin. Eri luokkien välinen painotus rahoitusmallissa varmasti poikkeasi yliopistojen vastaavasta, mutta kyllä merkittävästä tieteellisestä julkaisemisesta tulisi myös ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa palkita.
Tässä ei ole kysymys mistään pienestä työstä. Julkaisufoorumin 0-luokassa on yli 7 000 julkaisukanavaa, ja varmasti monia merkittäviä kanavia puuttuu. Mainittakoon, että koko julkaisufoorumin työ on ollut mittasuhteiltaan megaluokkaa, luokassa 1 (perustaso) on listattuna yli 21 000 julkaisukanavaa, luokassa 2 (johtava taso) yli 2 000 ja luokassa 3 (korkein taso) lähes 700 julkaisukanavaa.
Julkaisufoorumin periaatteisiin kuuluu, että luokitus tehdään yhteisön omana työnä. Julkaisufoorumin ammatillinen laajennus kannattaa aivan samoihin periaatteisiin nojaten toteuttaa ammatillisen korkeakouluyhteisön aloitteesta ja toimesta.
Rohkenen heittää tuohon muutaman kommentin:
VastaaPoista1) Jufo-luokittelusta tuli monen lupaavan nuoren tutkijan uran hauta. Jufo-luokittelussa mukana olevat lehdet kun pyrkivät pitämään tasoaan yllä pitkäkestoisilla referee-menettelyillä, joissa arvioijat kuitenkin voivat olla tasoltaan ala-arvoisia joko alan osaamisen tai kielen (englannin) osaamisen osalta. Olen nähnyt monen ja kuullut vielä useamman syntyperäisen englanninkielisen kielenhuollon ammattilaisen läpikäymän paperin palaavan takaisin aivan naurettavilla korjausehdotuksilla varustettuna tai kehoituksella kirjoittaa vastedes parempaa englantia. Näissä tapauksissa palautteen antajan nimi - jos se kerrotaan - viittaa Pakistaniin, Intiaan tai vielä itäisemmille maille. Toki monet arvioijista ovat onneksi asiallisia ja heidän kommenteistaan on joskus jopa apua kirjoittajille. Mutta juuri noiden ensin mainittujen vuoksi miettisin kaksi kertaa, ennen kuin lähtisin laajentamaan Jufo-luokittelua ammattikorkeakoulujen tulospisteisiin vaikuttavaksi.
2) Omat foruminsa ja arviointijärjestelmänsä käytännönläheisille työelämään ja soveltavaan tutkimukseen ja kehitykseen liittyville artikkeleille ja papereille, ehkä jopa opinnäytetöille voisi sensijaan olla myös yliopistojen ja yliopistoissa opiskelevienkin kannalta positiivinen idea. Etenkin jos arviointiperusteissa korostettaisiin määrän sijasta töiden laatua, ja laadun mittarina olisi työ sovellettavuus käytäntöön. Tuollainen voisi innostaa jo perustason opiskelijoita innvoimaan ja kehittämään uutta. Jos nuo pisteet olisivat vielä niin ammattikorkeakoulun kuin yliopistonkin rahoituksessa mukana, voisi koulukin olla motivoituneempi tukemaan myös käytäntöön suuntautuvia opiskelijoita.
Tässä tuli esille kaksi asiaa, jotka kannattaa pitää toisistaan erillään: 1) Jufo-luokittelu, joka on tieteellisten julkaisusarjojen ja kanavien tasoluokitus, ja 2) referee- menettely, joka on tieteellisten julkaisusarjojen käyttämä vertaisarviointikäytäntö (peer review). Jälkimmäinen hyvin toteuttaa tieteen periaatteita (mm. itseään korjaavuus) ja on todettu järkeväksi ennakkotarkastuksen muodoksi. Maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä, ja refereetkin tulevat monenlaisista olosuhteista. Päävastuun tieteellisen sarjan laadusta kantaa lehden päätoimittaja (Editor-in-Chief), jolle kommentit asiattomasta refereestä tai korjausehdotuksista tulee ohjata. Yksittäiset huonot kokemukset referee-menettelystä eivät saisi peittää alleen itse pääasiaa: tutkimus on yksi ammattikorkeakoulujen perustehtävisä ja tutkimuksen laatu osoitetaan tieteellisellä julkaisemisella. Lisäksi kansainvälistyminen edellyttää esiintymistä kansainvälisillä foorumeilla, myös julkaisemisessa. Ammattikorkeakouluille on olemassa hyviä soveltavaan TKI-toimintaa erikoistuneita julkaisusarjoja, kansainvälisiä ja kotimaisia. Näistäkin laadukkailla sarjoilla on käytössä referee-menettely, jota ei pidä suotta pelätä.
PoistaEn tarkoittanut, että referee-menettelyä tulisi pelätä. Se on - kuten jo edellä sanoin, toimiessaan erinomainen apu kokeneillekin kirjoittajille ja antaa onnistuessaan uusia ideoita jopa jatkoartikkeleihin. Halusin vain varoittaa, että kokemattomille nuorille ensi kertaa kirjoittaville osuva huono referoija voi kaataa koko tieteellisen uran. Miksi se sitten liittyy Jufo-lluokitteluun? No, koska en ole vielä tavannut Jufo-luokiteltua forumia, jossa ei olisi referee-menettelyä. Usein se on vielä double-blind eli osapuolet eivät saa tietoonsa toistensa nimiä.
VastaaPoistaToimarin vastineessa on yksi mielenkiintoinen asia, josta moni perinteisen yritysmaailman edustaja voisi repiä pelihousunsa: Kun kirjoitat " tutkimus on yksi ammattikorkeakoulujen perustehtävistä ", lienee syytä muistuttaa, että alunperin opistojen, myöhempien ammattikorkeakoulujen, tehtävä oli tuottaa osaavia väliportaan eli työnjohto- ja päällikkötason ihmisiä, sairaanhoitajia ja virkailijoita tehtaisiin, liikeyrityksiin, virastoihin ja laitoksiin. Tutkijakoulutus on perinteisesti ollut yliopistomaailman tehtävä, ja sitäkin nykyhallituksemme on vahvasti kritisoinut puhumalla mm kaiken maailman dosenteista.
Jos ammattikorkeakoululaitos haluaa voimakkaasti ja äänekkäästi profiloitua tutkijakoulutukseen, on olemassa suuri riski, että se sahaa omaa oksaansa. Kun T3-malli etenee ja alkaa toimia, vaarana on, että ammattikorkeakoulut jatkossa koetaan vain portiksi yliopistomaailmaan, eivätkä bachelor- tasolle jääneet kelpaa enää niihin tehtäviin, joihin heitä tänä päivänä koulutetaan, koska heidät voidaan kokea työelämän asennerikkaassa maailmassa epäonnistuneiksi, epäkelvoiksi loosereiksi. Etenkin, jos valitsemassa on master-tason henkilö.
Kannattaa siis haltijatarinoiden tapaan varoa mitä toivoo.
Tutkijakoulutus on yliopistojen tehtävä. Ammattikorkeakouluissa rooliksemme siinä jää oman henkilöstömme jatkokouluttautumisen tukeminen. Tutkimus sen sijaa on myös ammattikorkeakoulujen tehtävä (cf. ammattikorkeakoululaki). Kun kerran näin on niin ammattikorkeakoulujen tulee mielestämi julkaista myös tieteellisillä foorumeilla. Vuonna 2014 ammattikorkeakouluista julkaistiin Juulin mukaan 501 artikkelia Jufo-luokissa 1-3. Se ei ole paljon, yliopistot julkaisivat samana vuonna 21 516 vastaavan tasoista artikkelia. Ammatilliset julkaisusarjat säilyvät jatkossakin ammattikorkeakoulujen pääasiallisina julkaisukanavina. Ammatillisten julkaisusarjojen tasoluokittelu toisi hyvin lisän julkaisufoorumiin, ohjaten ammattikorkeakoulujen ammatillista julkaisemista vaikuttavuudelta merkittävämpiin julkaisukanaviin.
Poista