Koulutuksen vienti vetää - vai vetääkö?

Koulutusvienti on ollut yliopistojen ja korkeakoulujen agendalla ainakin vuodesta 2009 lähtien. Useat ammattikorkeakoulut ovat viime vuosina tehneet hartiavoimin töitä koulutusviennin pään avaamiseksi erityisesti ja nimenomaan Saudi-Arabiaan. Tulostakin on saatu. Haaga-Helia on tehnyt pioneerityötä laajan ammatillisen opettajakoulutushankkeen muodossa. Vuonna 2011 Haaga-Helia perusti  tytäryrityksen, joka keskittyy koulutusvientiin.

Takaiskuja on myös tullut. Haaga-Helia yhdessä neljän muun partnerin (mm. JAMK) kanssa voitti noin 30 miljoonan euron arvoisen tarjouskilpailun Riadiin perustettavan hotelli- ja ravintola-alan ammattiopiston hallinnoinnista. Konsortion partnerit kuitenkin vetäytyivät hankkeesta siihen sisältyneiden riskien vuoksi. Hankkeeseen olisi pitänyt perustaa paikallisten lakien ja käytäntöjen mukaan toimiva yhtiö Saudi-Arabiaan, ja tätä hankkeen partnerit pitivät liian vieraana ajatuksena.

Aivan viime aikoina Lahden ammattikorkeakoulu on tehnyt avauksia Kiinaan ja allekirjoittanut sopimuksen kahden kiinalaisille sairaanhoitajille tarkoitetun täydennyskoulutusohjelman toteutuksesta. LAMK on tiettävästi myös vastikään solminut sopimuksen Arabiemiraatteihin ja Qatariin fysioterpiakoulutuksen 15 op laajuisesta kokonaisuudesta. Lahden seudulla ollaan oltu aktiivisia fysioterapiaosaamisen viennistä näihin maihin, mikä on varmasti edistänyt ja tukenut koulutusvientihankkeen toteutumista.

Entä mitä SAMK on tehnyt? SAMK hakee kokemusta koulutusosaamisen viennistä vetämällä Namibian valtion merenkulun korkeakoulutuksen kehittämishanketta, jonka tavoitteena on kehittää Namibian merenkulun koulutus kansainvälisen standardin edellyttämälle tasolle. En pidä hanketta varsinaisena koulutusvientinä, pikemminkin kehitysyhteistyönä, koska rahoitus tulee UM:n korkeakoulujen institutionaaliseen kehittämiseen suunnatusta HEI ICI- ohjelmasta. Vastaavia koulutusvientiä tukevia HEI ICI hankkeita on käynnissä ammattikorkeakouluista JAMKilla (Nepaliin ja Vietnamiin) ja Diakilla (Keniaan ja Palestiinaan).

Suomen koulutusviennin arvo on lienee joitain kymmeniä miljoonia euroja vuodessa. Erillistä koulutusviennin tilastoa ei ole olemassa. Vastaavasti Suomen kokoisessa Uudessa-Seelannissa kansainvälisen koulutuksen arvon todetaan olevan yli 1,5 miljardia euroa. Mukana luvussa on ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksut, joita Uusi-Seelanti kerää n. 500 miljoonaa euroa. Suomella on alalla hyvä maine, osaamista ja potentiaalia, eli kaikki mahdollisuudet lisätä koulutuksen vientiä moninkertaisesti.

Jotta voi viedä, pitää olla tuote. Mikä se tuote on, kysyi Anne Berner ammattikorkeakoulujen rehtorien ja STTK:n johdon tapaamisessa. Tuote on sellainen jota voi markkinoida ja jota voi monistaa. Myytäessä samaa tuotetta useita kertoja tuotteen kehittelykustannuksia saadaan takaisin ja tuotteen kiinnostavuutta lisättyä. Toistaiseksi Suomesta vietyjä koulutustuotteita on ollut kahta päätyyppiä; hallinnon ja prosessin kehittämishankkeita (joita voisi kutsua yleisnimella konsulttihankkeet) sekä räätälöityjä koulutuspaketteja tarjoavia koulutushankkeita. Molemmissa viedään koulutukseen liittyvää osaamista.

Koulutusvienniltä puuttuu toistaiseksi ylivoimaisesti tärkein tuote, siitä yksinkertaisesta syystä, että laki ei sitä salli. Yliopisto- ja korkeakoulututkintojen tai tutkintokoulutuksen myynti ulkomaalaisille opiskelijoille, organisaatioille tai valtioille tulisi viimein mahdollistaa. Voimme myydä koulutusta niin paljon kuin haluamme, mutta heti kun puhumme tutkinnosta, sen pitää lain mukaan olla ilmainen. Päivi Lipposen vetämä selvitysryhmä tunnisti hyvin koulutusviennin esteet ja toimenpiteet koulutusviennin edellytysten parantamiseksi. Nyt ne ehdotukset vain pitää saattaa toimeen, ja kaikkia korkeakouluja koskeviksi. Muuten koulutusvienti jää näpertelyksi.