lauantai 21. syyskuuta 2013

Kuka on paras?

Harvennus alkaa. Näin otsikoi liitutaululle kirjoitettuna Talouselämä-lehti tutkimustaan ammattikorkeakoulujen paremmuudesta. Voiton vei pieni ja tehokas Mikkeli. Niin vei, mutta mistä kilpailtiin? Miten paras määriteltiin?

Mikkelin ammattikorkeakoulussa on artikkelin mukaan tuuletettu voittoa, ja alueen media on tehnyt uutisen asiaan kuuluvan näkyväksi. Tarkoitukseni ei ole vähätellä voittoa eikä selitellä SAMKin sijoitusta. Onnitteluni MAMKille. Varmasti siellä on tehty paljon asioita oikein.

Kaikissa vertailuissa vertailun lopputulos riippuu kriteereistä ja valituista inidaattoreista. Talouselämä-lehti valitsi vertailuun kymmenen kriteeriä (lehti kutsuu näitä mittareiksi), joista kukin sisältää yhdestä kolmeen mittaria (lehti kutsuu näitä tunnusluvuiksi). Suuri osa mittareista on samoja kuin ammattikorkeakoulujen vuoden 2014 alusta voimaan tulevassa uudessa rahoitusmallissa. Osa ei ole samoja.

Heti ensimmäisen kriteerin, koulun vetovoima, kohdalla ihmettelin miten se heijastaa parhautta. Kautta historian on tiedetty, että parhailla paikoilla sijaitsevat koulut ovat vetovoimaisimpia. Metropolialueiden (Helsinki, Tampere, Turku) ammattikorkeakoulut saivat tässä kriteerissä selkeät kympit. Päivänselvää, että näin on, koska näillä alueilla asuu moninkertainen määrä potentiaalisia hakijoita esimerkiksi Satakuntaan verrattuna.

Edellisen perusteella tulin siihen johtopäätökseen, että parhaan määrittelyssä sijaintiin perustuvat tai siihen sidoksissa olevat kriteerit tulisi rajata pois.

Vertailun kolmannen kriteerin, tutkinnon hinta, kohdalla samaten ihmettelin miten se heijastaa paremmuutta. Se että jotain tehdään halvalla tarkoittaa luultavasti, että tuotanto on tehokasta, mutta kovin harvoin se on laadukasta. Kansainväliset yliopistovertailut ovat osoittaneet, että parhaissa kansainvälisissä yliopistoissa on Suomeen verrattuna selkeästi suuremmat resurssit opiskelijaa kohti. Eniten rahaa opiskelijaa kohti käyttävät yliopistot (Caltech, ETH) pesevät laadullisilla mittareilla suomalaiset yliopistot mennen tullen. Caltech on THE-rankingissä sijalla 1. ja ETH 12. ja Aalto yliopisto sijalla 251. Kriteereinä THE-rankingissä ovat opetus,tutkimus, tiedon siirto ja kansainvälisyys.

Johtopäätöksenä totean, että käytetyn rahan määrä, tai sen vähäisyys, opiskelijaa tai tutkintoa kohti ei voi olla paremmuuden mittari.

Kolmantena esimerkkinä ongelmallisesta kriteeristä  paremmuuden mittaamisessa nostaisin esille ulkopuolisen T&K-rahoituksen. Kaksi edellistä mittaria eivät ole mukana uuden rahoitusmallin mittareissa. Ulkopuolinen T&K-rahoitus sen sijaan on. Ulkopuolinen T&K-rahoitus heijastaa menestymistä kilpaillun tutkimusrahoituksen hankinnassa. Vai heijastaako?

Ammattikorkeakoulut toimivat rakennerahastojen T&K-rahoituksen merkittävinä toteuttajina ja rahoitusta kanavoidaan osin ammattikorkeakoulujen kautta. Itä- ja Pohjois-Suomen ammattikorkeakouluille virtaa vertailun perusteella "tutkimusrahaa" yli nelinkertainen määrä kokonaisrahoitukseen suhteutettuna metropolialueiden ammattikorkeakouluihin verrattuna. Tämä on päivänselvää, koska Itä- ja Pohjois-Suomeen kohdennetaan EU:n alue- ja rakennerahastotukia asukasta kohden moninkertaisesti Etelä- ja Länsi-Suomeen verrattuna. Aluetutkija Timo Aron analyysin mukaan  korkeiden EU-tukien piirissä olevien Itä- ja Pohjois-Suomen alueiden kilpailukyky ei ole parantunut kolmen alue- ja rakennerahastokauden aikana.

Johtopäätöksenä voi todeta, että pelkkä ulkopuolisen rahoituksen määrä ei ole kestävä paremmuuden mittari. Tulisi mitata myös rahoituksen vaikuttavuutta. Aivan saman kommentin voisi esittää esim. julkaisujen määrästä - määrän lisäksi tai sen sijaan pitäisi mitata niiden vaikuttavuutta.

Määrälliset mittarit ovat helpoimpia toteuttaa. Määrä harvoin kuitenkaan kertoo laadusta tai vaikuttavuudesta. Ammattikorkeakoulujen mittaamista pitää ilman muuta kehittää nykyisestä määrän ja tehokkuuden mittaamisesta laadun ja vaikuttavuuden suuntaan. Edellä sanottu ei millään muotoa kiistä sitä, että Talouselämä-lehden valitsemilla kriteereillä MAMK oli selkeä voittaja.

8 kommenttia:

  1. Vaikka opiskelijamäärä ei ollut vaikuttava tekijä tässä tutkimuksessa, ihmetytti se että siinä mainittiin SAMKissa olevan n. 4100 opiskelijaa, toisen tiedon mukaan niitä olisi 6300?

    Tämä herättää kysymyksen, onko muutkaan tiedot oikeassa, jos opiskelijamääräkin heittää noin paljon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin opiskelijamäärissä pitää aina tietää mitä tarkoitetaan. Viime vuoden syyskuussa SAMKissa opiskeluoikeiden haltijoita oli 6097. SAMKin ja OKM:n välisessä sopimuksessa on vuodelle 2013 opiskelijamääräksi määritelty 4535. Se on laskennallinen opiskelijamäärä, joka vastaa aloituspaikoista normiopiskeluajalla saatua lukumäärää.Talouselämä-lehdessä 4100 oli laskennallinen määrä, mutta mukana oli vain läsnäolijat nuorten koulutuksessa.

      Poista
  2. Totta kai korkeakoulun vetovoimalla on todellista merkitystä korkeakoulun opetuksen ja tutkimuksen tasolle, koska se kertoo suoraan kuinka laajasta hakija-aineksesta opiskelijat voidaan valita. Huono vetovoima kertoo siitä, että keskimääräinen opiskelja on heikompi kuin hyvän vetovoiman korkeakoululla. Helsingin yliopiston opiskelijoista otetaan sisään vain 6-10 %, Samkissa jollain aloilla kaikki. Varmasti eräs syy tilanteeseen on suurempi väestömäärä alueella. Toisaalta voi kysyä, onko niitä opiskelupaikkoja liikaa joillain alueilla kun hakijoita ei riitä? Onko oikein, että helsinkiläinen nuori joutuu kilpailemaan paikastaan kovemmin omassa maakunnassa?

    "Se että jotain tehdään halvalla tarkoittaa luultavasti, että tuotanto on tehokasta, mutta kovin harvoin se on laadukasta". Tämä on todella pelottava kommentti. Se paljastaa että kirjoittajalla ei ole uskoa toisten amkin laatujärjestelmiin ja toiminnan laatuun. Mitä takeita kenelläkään on sitten siitä, että Samk ei samalla lailla polje laatua ja vielä kalliilla? Hyvä kysymys on myös, onko halvinkaan amk-tutkinto halpa vai pitäisikö silläkin kyetä laatuun koko joukossa?

    Tietäen amkien tutkimuksen tason ja määrän, kyllä pelkkä julkaisujen määräkin kertoo jo ainakin siitä onko tutkimussektoria ylipäätään organisoitu näinä 20 vuotena mikä amkeilla on ollut käytettävissä. Henkilökunnasta harva on tohtori, useat opettajat eivät tee tutkimusta lainkaan.

    Onko Samkissa erityisen paljon "kuolleita sieluja" kun luvut eivät ole vertailukelpoisia? Eikö sekin kerro jostakin?

    White wash - pesua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko liikaa pyydetty, että esittäisi näin asiantuntevan kommentin omalla nimellään.

      Totta kai vetovoimalla merkitystä. Eihän sitä kukaan kiistä. Mutta mikä merkitys, ja miten korkeakoulu voi siihen vaikuttaa. Tampereella on korkea vetovoima ja Kajaanilla alhainen. Kuinka paljon Kajaanin AMK:n alhaisesta vetovoimasta voi laittaa Kajaanin AMK:n piikkiin. Tästä samasta asiasta on keskusteltu paljon lukioiden vertailujen yhteydessä. Yksi tapa arvioida lukioiden opetuksen laatua on vertailla ulostulo- ja sisääntulotodistusten erotusta - eikä pelkästään ylioppilaskirjoitusten arvosanoja. Silloin mielestäni päästään lähelle sitä, mitä tässä haetaan, eli oppilaitoksen toiminnan laadun mittaria.

      En oikein ymmärrä kommenttiasi halpuuden suhteesta laatuun. Kyllähän hinnalla on väliä. Ei kyse ole pelkästään laatujärjestelmästä vaan siitä kuinka paljon opiskelijoihin satsataan, paljonko opetusta on opintopistettä kohti, paljonko investoidaan oppimisympäristöihin jne. En arvostele kirjoituksessani muita amkeja enkä todellakaan halua sanoa mitään muiden laatujärjestelmistä. Halvalla ei saa huippulaadukasta kun vertailee oppilaitoksia globaalissa kontekstissa. Uskon, että sama pätee Suomessakin.

      Tutkimus ei ole alusta saakka edes kuulunut amkien tehtäviin. Viime vuosina siihen on panostettu, ja panostukset näkyvät vaihtelevasti. Julkaisujen määrää mitataan ja hyväksyn sen. SAMKilla on 70 jatkotutkinnon suorittanutta, ja olet oikeassa, useat opettajat eivät tee tutkimusta lainkaan.

      Lukujen vertailukelpoisuutta en ole epäillyt. Sen sijaan haluaisin keskusteluttaa sitä, mitä tällä vertailulla mitataan ja antaako se mittaus aihetta käyttää ilmaisua "paras amk". Voittaja oli ilman muuta Mikkeli, mutta mikä oli kilpailu?

      Poista
  3. Suurin osa opettajista eivät ole koskaan olleet tutkimuslaitoksissa töissä, eikä heidän ammattihaaveisiin ole tutkimus kuullutkaan. Edelleen: suurin osa nykyisistä amk:n on palkattu opettajiksi, ei tutkijoiksi. On ålyllistä epärehellisyyttä kuvitella, että virkamiespäätöksellä yhtäkkiä suuri opettajakunta onkin tutkijakaartia vertaansa vailla. Opettajaksi identiteettisensä "myynyt" ei voi nykyisillä opetusvelvollisuuksilla TOIMIA VAKAVASTI OTETTAVANA TUTKIJANA. On ihme, jos tätä ei ymmärretä. Suomessa lienee tutkijapotentiaalia ilman amk:n "tutkijapanosta" aivan riittävästi jaossa oleviin rahoihin nähden!

    VastaaPoista
  4. 23.54 anonyymille: Missä se tittelissä oleva "korkeakoulu" sitten näkyy ellei omassa tutkimuksessa ja sitä kautta uusiutuvassa opetuksessa? Tukeudutte siis pääosin yliopistoissa suorittavaan tutkimukseen? Eikö tämä tee amkeista aivan toisen luokan korkeakouluja yliopistoihin nähden? Nytkö se into ja uho jo lopahti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpö höpö. Asioita tunteva tietää, että ammattikorkeakouluja luotaessa esim. tekniikassa resurssit vähenivät, tätä nimitettiin tason nostoksi. Uhoa ei ainakaan tekniikan puolella ole koskaan ollut, vaan pikemminkin tuska siitä, että ammattikorkeakoulu tuhoaa hyväksi tunnetun suomalaisen insinöörikoulutuksen. Teknikkokoulutuksen se tuhosi jo alkumetreillä.

      Poista
  5. Anonyymille: Ilmeisesti tiedossanne ei ole, että opetusvelvollisuudet ovat sitä luokkaa, että ns. tutkimukselle ei juurikaan ole sijaa. Opetusalueissa useat ovat varsin voimakkaasti uusiutuvia. Jotta opettaja kehtaa mennä luokan eteen vakavasti otettavana asiantuntijana, vaatii tämä jatkuvaa tietojen päivittämistä omalla ajalla. Jos tätä ei katsota tutkimukseksi, niin m itä sitten? Ns. AMK-uho on ollut ja on varmaan yhä edelleenkin korkeakoulunimikkeestä orkun saaneiden horinaa!

    VastaaPoista