Huoli korkeakoulujen tulevaisuudesta

En muista koska yliopistot ja korkeakoulut olisivat olleet näin paljon esillä valtakunnan mediassa kuin aivan viime päivinä. Monenlaisia argumentteja on tuotu esille, mm. leikkauksien näkymisestä yliopisto-opetuksen laadussa (HS 6.9.), yliopistoista tehottomina työpaikkoina (HS 6.9.), jäykistä tutkintorakenteista Suomen korkeakoulujärjestelmän suurimpana ongelmana (AL 6.9.), yliopistobyrokratian merkittävästä roolista tutkimuksen pyörittämisessä ja koordinoinnissa (HS 8.9.), ja korkeakoulujen merkityksestä tiedon jalostajina (HS 9.9.).

Yhteistä artikkeleille on aito huoli yliopistojen ja korkeakoulujärjestelmän tulevaisuudesta.Yhteiskunnan pohjavire näyttää hyvinkin alttiilta vastaanottamaan korkeakoulujen kansallisen strategian linjauksia. Ammattikorkeakoulujen oma visio julkaistiin keväällä Rake-raportissa Kohti maailman parasta korkeakoululaitosta. Jatkona visiolle julkaistaan ylihuomenna  ammattikorkeakoulujen ylempiä korkeakoulututkintoja käsittelevä raportti, joka kokoaa yhteen tutkintojen vahvuudet ja ominaispiirteet työelämälähtöisenä maisteritason tutkintona. Viime perjantaina yliopistot ottivat askeleen kohti omaa kansallista visiotaan.

Vuoden 2016 alussa aloitettu Unifin visioprosessi Yliopistot 2025 on erittäin  mielenkiintoinen koko korkeakoulujärjestelmän tarkastelun näkökulmasta. Perjantaina järjestetyn visiotyöpajan lähtöaineistona oli yliopistojen sidosryhmille suunnatun sähköisen kyselyn yhteenveto. Kyselyn tuloksista käy ilmi, että nykyisenkaltaista korkeakoulujärjestelmää kannattaa hyvin harva. Vain 13% vastaajista näki, että yliopistoverkon virtaviivaistamiseen riittää nykyisten yksiköiden yhteistyön lisääminen ja alakohtaisten koulutusmäärien supistaminen. Enemmistön (53 %) mielestä Suomessa tulisi olla 5-6 monialayliopistoa erillään ammattikorkeakouluista. Uudenlaisten korkeakoulujen muodostamista yliopistot ja ammattikorkeakoulut yhdistämällä kannatti 29 % vastaajista. Kummassakin kannatusta saaneessa mallissa yliopistoja olisi nykyistä huomattavasti vähemmän. Tässä todellinen haaste Unifin visiotyölle.

        Lähde:Visiotyöpajassa esitetyt yhteenvetokalvot (löytyvät täältä)

Toinen merkille pantava huomio on se, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen syvenevää yhteistyötä kannattivat käytännössä kaikki. Vaikka duaalimalli jakaa sidosryhmiä, selvä enemmistö (63 %) kantaa ottaneista olisi valmis säilyttämään duaalimallin sisältämät erilliset lakisääteiset tehtävät ja profiilit yliopistoille ja ammattikorkeakouluille. Tämä on yhtenäinen tulos ammattikorkeakoulujen Rake-selvityksen kanssa: on aivan oleellista säilyttää duaalimallin käytännössä osoitetut vahvuudet.

Sidosryhmäkyselyn viesti yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön syventämisestä on selkeä: joustava pitkällekin menevä strateginen yhteistyö on mahdollistettava   - duaalimallin kanssa ja siitä huolimatta.

Takaisin telakalta

Uudistuminen on oleellinen osa strategiaa. Uudistumista edeltää usein vanhan toiminnan korjaustarpeiden sekä uudistamisen "kustannus-hyötysuhteen" arviointi. Joskus vanhasta kannattaa luopua, joskus vanhaa kannattaa kierrättää.

Katsoin omaa blogituotantoani taaksepäin sen 4,5 vuotta, jota olen sitä ylläpitänyt. Kanava puolustaa minusta edelleen paikkaansa. Blogi mahdollistaa suoran ulostulon ja henkilökohtaisten näkemysten  julkaisemisen, nopeasti mutta perusteellisesti. Blogi soveltuukin erityisen hyvin asioiden ja ilmiöiden taustoittamiseen. Nopeaan tiedonvälitykseen ja uutisointiin soveltuu Twitter selvästi paremmin. Useissa yhteyksissä välineet täydentävät toisiaan.
 
Toimarin loki- nimen alla olen julkaissut muutaman yli 100 loki-tekstiä. Lukumäärä tarkoittaa auttamatta sitä, että useita korkeakoulumaailmaan liittyviä asioita olen tullut käsitelleeksi jo moneen kertaan. Tämä ei ehkä ole ongelma niinkään lukijoille, mutta kirjoittajalle rajattu aihepiiri tuo lisähaastetta. Kuinka käsitellä asian kehittymistä ilman että teksti tuntuu tylsältä toistolta. Samojen asioiden pyöriminen lokin aiheissa on varmasti ollut osasyy kirjoitusinnon vähenemiselle.

Rajattu työperäinen aihepiiri on kuitenkin tämän blogin juttu, mihinkään Matti Kemppisen tyyliseen laajaan aiheiden kirjoon en aio mennä. Matti Kemppinen saa muuten kasaan 100 ansiokasta blogipostausta alle kolmen kuukauden välein.

Varmistuakseni blogin voimasta katsoin vielä läpi valtakunnan korkeimpien päättäjien blogeja. Tasavallan hallituksesta jonkunlaista blogia pitävät useimmat ministerit. Jako eri puolueiden välillä on selvä. Keskustan ministerit eivät pääsääntöisesti pidä varsinaista blogia. Juha Sipilä, Olli Rehn ja Kimmo Tiilikainen tarjoavat puheitaan ja sanomalehtikirjoituksiaan blogina. Anu Vehviläiseltä tai Juha Rehulalta en löytänyt blogin tapaistakaan. Kokoomuksen ja perussuomalaisten ministerien blogit sen sijaan ovat pääsääntöisesti kantaa ottavia alkuperäistekstejä.  Perussuomalaisten Jussi Niinistöllä ja Timo Soinilla on kiitetyimmät blogit, jotka arvostettiin viime vuonna Cisionin top-listauksessa Suomen politiikka-blogien sarjassa sijoille 2. ja 4. Erityisen viiltävää luettavaa on Timo Soinin "ploki", jonka sanojen armotonta säilää eivät edes kirjoitusvirheet tylsytä.

Päättävässä asemassa olevalle blogi luo turvaa siitä, että on tarjolla väline, jonka avulla varmasti saa äänensä kuuluviin, tarvittaessa jopa viimeisen sanan. Perinteisen median kautta tämä ei onnistuisi. Tätä blogin piirrettä olen itsekin joissain kohdin kiitellyt, kun keskustelu maakunnassa on käynyt kiivaana.

Kevyen arviointini päätteeksi päädyin kierrättämään vanhaa Toimarin lokia ja annoin sille faceliftin. Synkkä merenkäynti on vaihtunut kevyeen kryssiin. Lokin suuntaan ja sisältöön ottaisin mielelläni vastaan palautetta, näkemyksiä ja toiveita. En lupaa kaikkia toiveita täyttää, mutta otan näkemyksenne varmuudella huomioon.