Rakennetta rakentamaan

Viime viikon lopulla luovutettiin ministeri Gustafssonille ns. rakennetyöryhmän muistio. Työryhmän tehtävänä oli lyhyesti sanottuna tarkastella koulutuksen järjestämistapoja ja tutkintorakenteita työelämän kehittämiseksi ja koulutuksellisen tasa-arvon lisäämiseksi.

Keskustelu työryhmän työn aikana sekä muistion julkistamisen jälkeen on lähes yksinomaan käsitellyt lyhyttutkintoja ja niiden mahdollista tarvetta. Työryhmän mietinnössä lyhyttutkinnot esitetään kokeiluna ja ne ovat saaneet "korkeakouludiplomin" nimen. Korkeakouludiplomit olisivat:

"...enintään 120 opintopisteen kokonaisuuksia korkeakoulutarjonnan monipuolistamiseksi..."; "...jotka palvelevat sekä vailla aiempaa korkeakoulutusta olevia että niitä, jotka haluavat täydentää tai uudelleen suunnata osaamistaan."

Korkeakoulujen edustajien kannat hajaantuivat työryhmässä näiden diplomien osalta totaalisesti. Jorma Niemelä Arenen edustajana päätyi kannattamaan diplomeja, ja hän on perustellut ratkaisuaan hyvin blogissaan. Unifin edustaja Riitta Pyykkö jätti ehdotuksesta lausuman, jonka pääasiallinen sisältö on, että

"Lyhytkestoiset, tutkinnon kaltaiset, nykyisiä korkeakoulututkintoja suppeammat kokonaisuudet eivät sovi nykyiseen Suomen kansainvälisesti vertailukelpoiseen tutkintorakenteeseen."

Työryhmän jäsenistä kaikki viisi työelämän järjestöjen edustajaa, niin työnantaja- kuin työntekijäpuolelta, sekä Esa Rahiala SAMKista ja Leena Leskinen Itä-Suomen yliopistosta taas päätyivät jättämään asiasta eriävän mielipiteen. He näkevät,

"...ettei uutta diplomia/välitutkintoa ole syytä kokeiluna käynnistää. Erityisen ongelmallisen esityksestä tekee sen kohdentaminen nuoriin, toiselta asteelta korkea-asteelle siirtyviin."

Ajankohta kokeilulle on kerta kaikkiaan huono. Ammattikorkeakouluilta leikataan merkittävä siivu rahoituksesta ja juuri ollaan ajamassa sisään uutta rahoitusmallia, jossa pärjäämiseen kaikki ammattikorkeakoulut tekevät kaiken voitavansa. Erityisen huonosti uusi kokeilu sopii tähän ajankohtaan siitäkin syystä, että juuri tänä vuonna astuivat voimaan aloituspaikkojen leikkaukset, joita perusteltiin ennakoinneilla. Pitäisikö diplomien täyttää aloituspaikkojen leikkauksen synnyttämää aukkoa. En usko, että tämä oli tarkoituksena.

Olen omassa ajattelussani päätynyt samaan kuin Jorma Niemelä jo taannoin - aloituspaikkojen leikkaaminen oli virhe. Aloituspaikkojen vähentäminen perustuu Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) toimialojen arvonlisää ja työllisyyden kehitystä kuvaavaan tavoiteskenaarioon. Opetushallitus on sen pohjalta ennakoinut ammattirakenteen tavoitekehitystä, poistumaa sekä aloittajatarvetta. Ennakoinnista vastaavilta on jäänyt huomaamatta se mistä työllisyyden aleneva kehitys maakunnissa johtuu. VATTin maakuntia käsittelevässä raportissa todetaan esimerkiksi Satakunnan osalta:

"Työpaikkojen määrä pienenee Satakunnassa vuosien 2008 ja 2025 välillä lähes 5 prosentilla. Yksi tärkeimmistä tekijöistä työllisten määrän vähenemisen taustalla on maakunnan supistuva työvoiman tarjonta."

Mutta hetkinen. Kerrataanpa vielä:
1. Ennakointi perustuu VATTin malliin, jonka mukaan työpaikkojen määrä pienenee Satakunnassa 5%:lla
2. OPH tekee mallin tulosten perusteella ennakoinnin aloittajatarpeesta
3. OKM päättää aloituspaikkojen leikkaamisesta Satakunnassa 14%:lla 
4. Työvoiman tarjonta maakunnassa supistuu, koska SAMKin valmistuneista 60-70% sijoittuu omaan maakuntaan
5. Työpaikkojen määrä pienenee, koska työvoiman tarjonta supistuu.

VATT on päässyt siihen mitä jokainen mallintamisen parissa työskentelevä tavoittelee: malli toteuttaa oman tuloksensa. Aloituspaikkojen leikkaaminen oli virhe. Sillä on haitallinen vaikutus koko maakunnan talouskasvuun.