Parempi (tapa) valita opiskelijat

Suomeen syntyi viime viikolla todella tervetullut keskustelu korkeakouluopiskelijoiden valintatavoista. Kysymys on siitä mitä olen tässä blogissa aiemminkin pohtinut, eli miten oikeat opiskelijat saadaan oikeille paikoille ja tarvitaanko tässä välttämättä lainkaan valintakokeita.

Keskustelun käynnisti VATT:n tutkijoiden esittämä Policy Brief, jossa on ansiokkaasti tuotu esille nykyjärjestelmän hyvät ja huonot puolet. Valintajärjestelmää puoltavina seikkoina on listattu valinnan vapaus ja uusimisen vapaus sekä korkeakoulujen esittämä peruste, että valintakokeet auttavat valitsemaan paremmin motivoituneita ja alalle soveltuvia opiskelijoita. Nykyjärjestelmän heikkouksina on perinteisesti pidetty kalleutta ja tehottomuutta. VATT:n tutkijat tuovat esille myös merkittäviä uusia näkökulmia esittäen, että nykyjärjestelmä itse asiassa rajoittaa opiskelijoiden valinnanvapautta rajoittamalla mahdollisuuksia osallistua valintakokeisiin ja on lisäksi epätasarvoinen suosien varakkaita kaupunkilaisia.

Syntyneessä keskustelussa on vallinnut yhteisymmärrys siitä, että valintajärjestelmää pitää uudistaa. Myös ministeri Grahn-Laasonen kiirehti lähes ensimmäisenä kannattamaan uudistusta. VATT:n aloitteen suurin ansio on siinä, että se ensimmäistä kertaa tarjoaa konkreettisen mallin jakaa opiskelupaikat yhtäältä opiskelijoiden antamien preferenssien ja toisaalta korkeakoulujen antamien kriteerien perusteella. Valinta tehtäisiin optimointimenetelmällä lähinnä ylioppilaskokeen tulosten perusteella ilman valintakokeita. VATT:n aloitteen suurin puute on siinä, että se ei millään tavalla ota huomioon ammatillista väylää tulevia eikä muitakaan hakukelpoisia ryhmiä, jotka eivät ole suorittaneet ylioppilastutkintoa.

Yllättävän vähälle yleiselle huomiolle on jäänyt se, että Suomessa voi korkeakoulutukseen hakea hyvin monenlaisista lähtökohdista. Kysymys kuuluu miten tasapuolisella tavalla otetaan huomioon sellaiset hakijat, jotka ovat suorittaneet esimerkiksi International Baccalaureate -tutkinnon (IB), Eurooppalaisen ylioppilastutkinnon (EB), Reifeprüfung-tutkinnon (RP), 120 opintoviikon tai 180 osaamispisteen laajuisen ammatillisen perustutkinnon taikka näyttötutkintona ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon. Nämä kaikki ovat sekä ammattikorkeakoululain että yliopistolain perusteella korkeakoulutukseen hakukelpoisia. SAMKissa  kirjoilla olevista nuorista opiskelijoista yli 25 % ja aikuisopiskelijoista yli 30 % on suorittanut peruskoulupohjaisen ammatillisen tutkinnon. 

Yksi malli on muodostaa kullekin ryhmälle oma kiintiönsä vastaavalla tavalla kuin ammattikorkeakoululaki edellyttää varaamaan kiintiöt ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakeville. Kiintiöiden ongelma on se, että ne tulee määritellä etukäteen ilman, että varmuudella tiedetään hakijoiden määrää tai laatua.  Jokin ryhmä tulee helposti yliedustetuksi. Kunkin ryhmän sisällä tulee erikseen päättää valintakriteereistä, jollei sitten päädytä siihen, että joukko ryhmiä alistetaan sittenkin valintakokeille. Valintakokeet voisivat kuitenkin mitata enemmän edellytyksiä kuin kirjatietoa.

Olen sillä kannalla, että valintakokeista tulisi niin pitkälti kuin mahdollista luopua. VATT:n aloite osoittaa, että ylioppilaiden kohdalla valintakokeista luopuminen on mahdollista ja jopa suositeltavaa. Muita väyliä pitkin tulevien hakeutumista korkeakoulutukseen emme saa vaikeuttaa. Koko järjestelmän tulee olla läpinäkyvä, tasapuolinen ja reilu. Näyttää siltä, että haasteita tässä vielä jossain määrin riittää.

Laatua, tiedettä, taidetta vai totuutta

Korkeakoulumme laatujärjestelmä auditoitiin viime syksynä Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) toimesta. Viime viikolla auditoinnin tuloksena julkistettiin, että olemme saaneet Karvin laatuleiman, joka on voimassa kuusi vuotta. Erityishuomiona tuotiin esille se, että opiskelijat ovat hyvin mukana laatutyössä. Auditointiryhmän mukaan pitkäjänteinen laatujärjestelmän kehittäminen on luonut vahvan laadunhallinnan perustan ja koko korkeakoulun kattavat toimintaperiaatteet sekä menettelytavat.

Laadun auditoinnissa tarkastellaan nimenomaan laatujärjestelmää, eli käytännössä laadun hallinnan ja laadun varmistuksen prosesseja ja toimintaperiaatteita. Auditoinnissa ei siis tarkastella  laatua sinänsä.

Tällä viikolla julkisuudessa on käsitelty laajalti yhtä SAMKin kuvataiteen opinnäytetyötä, josta Ylen ja Iltalehden artikkelien pääpointtina on ollut se, että (kaiken maailman) salaliittoteorioilla pääsee läpi ammattikorkeakoulusta. Työstä artikkelien mukaan puuttuu lähdeviitteet eikä esitettyjä väitteitä arvioida kriittisesti.  Työn on annettu ymmärtää osoittavan jotain korkeakoulun laadusta, jopa siinä määrin, että Iltalehden toimittaja haastatteli Karvin johtajaa asiasta.

Ottamatta enää liiemmälti kantaa tähän yksittäiseen opinnäytetyöhön, asiaa on kuitenkin syytä tarkastella yleiseltä kannalta.

Opinnäytetyö on suuritöinen ponnistus. Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyön laajuus on 15 op, eli työ vastaa yhden puolikkaan lukukauden mittaista täysipäiväistä opiskelua. Koska työ on näinkin suuritöinen, sen on syytä kehittää opiskelijan valmiuksia soveltaa tietojaan ja taitojaan kyseiseen ammattiin valmistumisessa ja valmistautumisessa parhaalla mahdollisella tavalla.

Kuvataiteen opinnäytetyön on syytä palvella nimenomaan kuvataiteilijan työn edellyttämiä tarpeita. Kuvataiteen ja kuvataiteijan työn näkökulmasta hajanaiset mielipiteet uudesta maailmanjärjestyksestä ovat paitsi epäoleellisia myös hyödyttömiä.

On selvää, että taiteen opinnäytetyöt edustavat erilaista traditiota ja käsittelytapaa verrattuna moniin muihin ammattkorkeakoulun aloihin, kuten esim. tekniikka, liiketalous tai sosiaali- ja terveysala. Kuvataiteen opinnäytetyössä etusijalla on ilman muuta taiteellinen teos tai kokonaisuus. Teoksen merkitystä on oman tulkintani mukaan pidetty opinnäytetyössä täysin määräävänä. Opinnäytetyön kirjallisen osion rooli on jäänyt jäsentymättömäksi eikä niiden laatuun ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Kirjallinen osio ei voi olla vain suomen kielen osaamisen mittari. Tätä varten on ammattikorkeakoulututkinnossa asetuksen vaatima kypsyysnäyte, joka osoittaa perehtyneisyyttä alaan ja suomen tai ruotsin kielen taitoa.

Millainen kuvataiteen opinnäytetyön sitten pitäisi olla? Kaikkien korkeakoulun tutkintojen edellytyksenä on kirjallinen opinnäytetyö. On tärkeää, että opiskelija ja ohjaaja yhteisesti määrittelevät mistä ja miten opinnäytetyö muodostuu. Ei kuvataiteen tarvitse olla minkäänlainen poikkeus tai erikoisuus ammattikorkeakoulukentässä. Monella alalla voidaan rakentaa opinnäytetyönä teos tai tuote, joka opinnäytetyössä kirjallisesti ja kuvallisesti dokumentoidaan. Aivan samalla tavalla kuvataiteessa teoksen ja kirjallisen osion tulisi opinnäytetyössä muodostaa saumaton kokonaisuus, jossa teos dokumentoidaan taiteen tekijän omista lähtökohdista.

Kuvataide ei ole tiede, joten tieteen toimintamalleja tai traditioita ei voi edellyttää sellaisenaan noudatettaviksi. On kuitenkin taidetta tuntevan yleisön aliarvioimista todeta, ettei laajalla yleisöllä olisi ymmärrystä taidealan opinnäytetöille ja koulutuksen luonteelle. En voi hyväksyä sitä, että tämäntyyppiseen argumentointiin vedoten annetaan vapauksia laatia minkälaisia kirjallisia tuotoksia tahansa. Kuvataiteen opinnäytöille tulee olla samat laatuvaatimukset kuin muillekin opinnäytetöille, niin sisällöllisesti kuin kielellisesti.

Opinnäytetyö on nimensä mukaisesti työnäyte. Työnäytteen julkisuus on mielestäni äärimmäisen tärkeä periaate, eihän tätäkään keskustelua ja kehittämistyötä olisi syntynyt ilman julkisuuden kautta tulevaa itseään korjaavaa painetta. Tässä mielessä tieteen avoimuuden periaate on todistanut merkityksensä myös kuvataiteen osalta.

Iltalehden haastattelussa totesin, että olin järkyttynyt opinnäytetyöstä. Eniten työssä järkytti painettuun tekstiin asti päässyt täydellinen tietämättömyys tai piittaamattomuus tieteen filosofian periaatteista. Tieteen perustehtävä on tosiasioita koskevan tiedon hankkiminen. Se, että opinnäytetyössä kerrotaan "länsimaisessa maailmassa pimentoon jääneestä totuudesta" osoittaa, ettei tieteen perusperiaatteista ole vähäisintäkään käsitystä.

Korkeakoulukenttä murroksessa

Viimeistään nyt on selvää, että Suomen koko korkeakoulukenttä hakee muotoaan. Eilen julkistettiin Lappeenrannan yliopiston ja Saimaan ammattikorkeakoulun yhdistymisen kuviot. Lappeenranta ehti ensimmäisenä julkistamaan konkreettisen suunnitelman siitä kuinka yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhdistyminen on tarkoitus toteuttaa. Ilman, että yhdistyminen tässä vaiheessa edellyttää vähäisintäkään lakimuutosta.

Lappeenrannan mallissa koulutus ja tutkimus toteutetaan Schooleissa ja schooleihin rinnastettavassa Saimia Collegessa, jonka muodostaa yliopiston yhteydessä toimiva "ammattikorkeakoulun tyyppinen oppilaitos".  Se miksi ammattikorkeakoulusta käytetään tällaista määritteleyä ei tiedotteiden perusteella avaudu. Hallinnot on tarkoitus joka tapauksessa yhdistää ja median saamien tietojen mukaan kokonaisuudesta vastaa yksi rehtori, joka siis toimisi sekä ammattikorkeakoululain että yliopistolain mukaisena rehtorina.

Yhteistyön tiivistämisen ja yhdistymisen suunnitelmia on jossain muodoissa vireillä Tampereen lisäksi ainakin Lapissa, Vaasassa ja Oulussa.  Lappia ja Vaasaa yhdistävät Lappeenrantaan yliopistojen pienuus ja tähän perustuen alueen tarve turvata yliopistojen tulevaisuus suuremmalla volyymillä. Alueen ammattikorkeakoulut palvelevat tätä tarkoitusta hyvin. Ammattikorkeakoulujen omistajien intressit vähitellen yhtyvät  yliopistojen intresseihin. On nähtävissä, että jollain aikavälillä kaikki alueyliopistot jossain muodossa seuraavat Tampereen aloittamaa kehitystä.

Koko korkeakoulukentän murros ei ole sitä mitä hallitusohjelmassa on peräänkuulutettu, mutta Tampere3-aloite ja korkeakoulujen massiiviset rahoitusleikkaukset ovat loogisena jatkumona johtaneet tähän.  Syksyn aikana on julkistettu korkeakoulujen suunnitelmista varsin niukasti. Selvästi itse kukin korkeakoulu on keskittynyt omaan strategiseen asemointiinsa. Samaa olemme luonnollisesti pyrkineet tekemään SAMKissa.

Korkeakoulut ovat tilanteesta hyvästä syystä huolissaan. Jokainen korkeakoulu joutuu OKM:n ohjeiden mukaisesti hahmottamaan omaa tulevaisuuttaan. Kukaan ei tässä murroksen tilanteessa näytä pitävän huolta korkeakoululaitoksen tulevaisuudesta kokonaisuutena. Tämän huoli käy hyvin ilmi Arenen, Unifin ja Sivistystyönantajien yhteisestä tämän viikkoisesta tiedotteesta. Tiedotteessa hyvin todetaan, että visio siitä mitä tavoitellaan puuttuu ja että yliopistot ja ammattikorkeakoulut tarjoutuvat laatimaan sellaisen vision yhdessä, laajapohjaiseen vuoropuheluun perustuen.

Opiskelijavalinnat hakevat muotoaan

Ammattikorkeakoululakia korjattiin heti keväällä muutama kuukausi sen voimaan tulon jälkeen opiskelijavalintoja koskevilta osilta. Lakimuutoksen perusteella ammattikorkeakoulun on yhteishaussa varattava osa ammattikorkeakoulututkintoon johtavista opiskelupaikoista ensimmäistä opiskelupaikkaansa suomalaisessa korkeakoulussa hakeville. Jo ensi kevään yhteishaussa tulee olla käytössä kiintiöt kaikille koulutuksille, joihin laki ei anna mahdollisuutta poikkeukseen.

Nyt on päätösten aika. Ammattikorkeakoulut määrittelevät itse opiskelijavalintojensa perusteet, mutta hyvää pohjaa perusteille on tehty ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen piirissä määrittelemällä opiskelijavalintoja koskevat yhteiset suositukset.

Ammattikorkeakoululaki ei kerro kuinka suuret kiintiöt tulee varata ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakeville. Turku AMK:n journalistiopiskelijoiden lehti Tutka on selvittänyt, että ammattikorkeakoulujen suunnittelemat kiintiöt ensikertalaisille päiväopiskelijoille vaihtelevat yleisesti välillä 70-80%, monimuotototeutuksissa 50% on yleinen linja. SAMKissa ensikertalaisten kiintiö tulee olemaan noin 70% paikoista, liiketalouden monimuotokoulutuksissa noin 60% paikoista.

Kiintiöillä vaikutetaan ennen kaikkea opiskelupaikkaa hakevien ajatteluun. Ammattikorkeakoulut puolestaan pyrkivät siihen, että kiintiöt järkyttäisivät opiskelijavalintojen markkinoita mahdollisimman vähän. Ammattikorkeakoulut haluavat ennen muuta motivoituneita ja valintaansa sitoutuneita opiskelijoita.

SAMK poikkeaa Arenen laatimista suosituksista ainoastaan kahden hakukohteen valinnoissa; tekniikan alan hakukohteissa käytetään lisäksi matematiikan ylioppilasarvosanaan perustuvaa todistusvalintaa ja merenkulkualan insinöörin hakukohteissa matematiikan ja englannin ylioppilasarvosanoihin perustuvaa todistusvalintaa. Kaikki tekniikan hakukohteisiin ensimmäisellä hakusijalla hakevat, joilla on vähintään C pitkän matematiikan tai E lyhyen matematiikan ylioppilaskokeesta, toivotetaan suoraan tervetulleeksi opiskelemaan ilman valintakokeita.

Todistusvalinta oli tekniikan hakukohteissa koekäytössä jo tämän vuoden yhteishaussa ja siitä saatiin hyvät kokemukset. Hakijoiden määrää suoravalinta kasvatti, mutta mitään hakijoiden vyöryä ei tullut, vaikka suorahakua sovellettiin kaikkin hakutoivesijoihin. Ensi vuonna suoravalinta rajataan kummassakin ym. tapauksessa koskemaan vain ensimmäisellä hakutoivesijalla ensimmäistä korkeakoulun opiskelupaikkaansa hakevia. Näin pyritään varmistamaan, että todistuksen perusteella suoraan valittavat ovat valitsemaansa alaan sekä motivoituneita että sitoutuneita.

Aivan viime hetkiin on Arenen keskuudessa keskusteluttanut Sote-alan esivalintakoe, jolla karsitaan varsinaiseen valintakokeeseen kutsuttavat. Aiemmin karsinta on toteutettu todistusten keskiarvojen perusteella. Nyt katsottiin, että ammatillisten oppilaitosten todistusuudistuksen vuoksi ei keskiarvoja enää voi tässä mielessä käyttää ja päädyttiin esivalintakokeeseen, joka luo uuden työlään vaiheen valintaprosessiin. Onneksi Metropolia tarjoutui auttamaan tässä asiassa ja järjestää esivalintakokeen sähköisesti myös muiden ammattikorkeakoulujen puolesta.

Opiskelijavalinnat ovat äärimmäisen monimutkainen prosessi ja erityisesti valintakokeet tekevät niistä kalliita toteuttaa. Esivalintakokeet ovat tässä mielessä selvästi askel väärään suuntaan. Ensi vuotta ajatellen useat ammattikorkeakoulut, TurkuAMK, TAMK ja SAMK etunenässä, ovat ilmaisseet tahtonsa käynnistää opiskelijavalintojen suunnittelu aivan uudelta pohjalta. Tulee pohtia puhtaalta pöydältä, miten oikeat opiskelijat saadaan oikeille paikoille ja tarvitaanko tässä välttämättä lainkaan valintakokeita. 

Askelia Tampere3:n suuntaan

Duaalimallin säilyttäminen lienee ollut johtavana ajatuksena, kun Sipilän hallitus on linjannut, ettei Tampere3-malli etenesi ainakaan päätepisteeseensä tämän hallituskauden aikana. Nyt näyttää siltä, että ministeriö olisi tulossa vastaan ja kannustamassa ainakin ottamaan askelia Tampere3:n viitoittamaan suuntaan.

Tämän suuntaiset viestit nousivat esille eilisessä Porin yliopistokeskuksen rehtorikokouksessa.Vielä kevään aikana OKM:stä olisi tulossa eduskunnalle lakiesitys, joka mahdollistaisi tutkinnon osien suorittamisen ristiin ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä. Varsinainen kannustus tulisi siitä, että ristiinopiskelun opintopisteet lisättäisiin sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen rahoitusmalleihin avoimen pisteiden tapaan. Lakiuudistus mahdollistaisi kustannustehokkaat tavat järjestää opetus, mutta rahoitusmallin kautta tuleva kannustin varmistaisi, että mahdollisuuksiin myös tartuttaisiin.

Nämä ovat merkityksellisiä viestejä kaikille korkeakouluille. Selvää on ollut, että Tampere3:n tyyppisellä prosessilla on laaja kannatus Suomessa. Yliopistojen rehtorineuvosto Unifi on yksissä tuumin nostanut Tampere3- prosessin Suomen korkeakoululaitoksen uudistamisen edelläkävijäksi. Tampereen kaupunki tukee Tampere3- prosessia vahvasti. Symbolinen merkityksensä silläkin, että TY:n johtajuussymposiumin paneeliyleisöstä 76,9% kannatti Tampere3:n perustamista. Tampere3:n tyyppinen prosessi on käynnissä ainakin Oulussa, Lappeenrannassa ja Porissa.

Niin miten Porissa ollaan edetty? Porin yliopistokeskuksen yliopistojen ja SAMKin opintojen yhdistämisen selvittämiseksi perustettiin keväällä kolme alakohtaista työryhmää, joiden tehtävänä oli laatia suunnitelmat kandidaatin ja amk-opintojen yhdistämiseksi. Toissapäivänä työryhmien välitulokset esiteltiin SAMKin hallitukselle ja eilen yliopistokeskuksen rehtorikokoukselle. Työryhmien mukaan yhteistoteutuksia olisi heti järjestettävissä sosiaalialalla 65 op:n edestä, tietotekniikassa 80 op. ja kauppatieteissä 85 op.

Rehtorikokouksen viesti työryhmien tuotoksesta oli selvä: tuloksia on pidettävä hyvänä alkuna ja lähtökohtana varsinaisten yhteisten opintojen suunnittelulle. Nyt saadun esiselvityksen perusteella voitaisiin valita pilotit, joiden opetus suunniteltaisiin niin yhteiseksi kuin mahdollista. Tampere3:ssa edetään pilottien kautta ja pilotointiin onkin Tampere3:ssa ilmennyt suuri kiinnostus. Pilotteja piti alunperin olla neljä, mutta nyt piloteiksi on ilmoittautunut jo seitsemän opetusalaa.

Tampere3 on minustakin selkeä edelläkävijä. Kehittämisessä on oikeaa asennetta, kun Tampere3 nähdään osana normienpurkutalkoita, joissa itse luoduista rajoitteista vähitellen päästäisiin eroon.

Fuusioista rakeen

Fuusio on riskialtis operaatio. Noin joka toinen yritysfuusio epäonnistuu, jos tarkastellaan fuusioiden tuloksia suhteessa niille asetettuihin ennakko-odotuksiin. Korkeakoulujen fuusioilla on yrityksistä poikkeavat tavoitteet, joten mitään yhtäläisyysmerkkiä yritysten ja korkeakoulujen fuusioiden välille ei kannata vetää. Korkeakoulujen tavoitteet fuusioista ovat enemmän laadullisia ja asetettu pitkälle aikavälille. Tavoitteet voivat olla strategisia korkeakoulun hakiessa synergioita akateemisissa ja hallinnollisissa toiminnoissa - tai poliittisia - julkinen vallan pyrkiessä vaikuttamaan koulutuspoliittisiin rakenteisiin.

Ulkomailta on olemassa korkeakoulujen fuusioista julkaistua tutkimustietoa, josta Jarkko Tirronen on kymmenisen vuotta sitten tehnyt ansiokkaan katsauksen. Yhden arvion mukaan, perustuen tietoihin noin 500 korkeakoulufuusiosta, yli 80% voitiin pitää onnistuneina. Toisen arvion mukaan, perustuen 30 Iso-Britannian korkeakoulufuusioon, yhdistyminen oli ensisijaisesti korkeakoulujen strategisen uudistamisen väline ja peräti 90% yhdistymisistä pidettiin onnistuneina.

Korkeakoulujen fuusioihin ollaan Suomessa oltu ainakin päällisin puolin tyytyväisiä. Alunperin 29:stä OKM:n alaisesta ammattikorkeakoulusta on matkan varrella 10 ammattikorkeakoulua yhdistynyt viideksi uudeksi ammattikorkeakouluksi. Kuudennen yhdistyneen ammattikorkeakoulun on tarkoitus käynnistyä vuoden 2017 alusta. Yliopistotasoisia putiikkeja on sulautunut kahdeksan muodostaen kolme uutta yliopistoa.

Miten tästä eteenpäin? Ennen nykyisen hallituksen aloittamista käytiin mm. toukokuun ammattikorkeakoulupäivillä vilkasta keskustelua Tampere3- prosessista ja siitä kuinka kolmen tamperelaisen korkeakoulun yhdistyminen mahdollisesti toteutetaan. Sipilän hallituksen ohjelmaa luettiin tarkkaan, mutta mainintaa Tampere3:sta ei löytynyt. Ministeri Grahn-Laasonen ja ministeriön virkamiehet ovat antaneet ymmärtää, ettei Tampere3 etenisi hallituskaudella. Hallituspuolueista ainakin kokoomus pitää tiukasti kiinni duaalimallin rakenteista ja näkee Tampere3-prosessin toteutuessaan rapauttavan näitä pilareita. Kirjoittelu ja keskustelu Tampere3:sta on hallitusohjelman julkistamisen jälkeen loppunut kuin seinään. 

Kesän aikana on Tampereelta kantautunut tietoa, ettei työ ja optimismi Tampere3:n etenemisen eteen ole sammunut. Tampereen korkeakoulujen sitoutuminen heidän keskenään sopimiin tavoitteisiinsa ansaitsee arvostuksen. Kesän aikana ovat myös keskustelut ruotsinkielisten ammattikorkeakoulujen Arcadan ja Novian fuusiosta virinneet uudelleen.

Sipilän hallituksen ohjelmassa on lause, jonka on ajateltu viittaavan Tampere3- prosessiin: "Korkeakoulut voivat päästä vastaaviin kustannussäästöihin mm. vahvistamalla korkeakoulujen erikoistumista ja keskittymistä sekä rationalisoimalla korkeakouluverkkoa." Korkeakoulujen johdon seminaarissa kysyttiin, mitä lause tarkoittaa. Kansliapäällikkö Lehikoisen mielestä lause oli hallitusohjelman kaikkein selvin lause: se tarkoittaa juuri sitä mitä siinä sanotaan. Näinhän se on!

Samalla kun fuusiot ovat poistuneet poliittiselta agendalta, rakenteellinen kehittäminen on tehnyt vahvan paluun. Ministeriöstä on korostettu valintoja ja poisvalintoja, erikoistumista sekä yhteistyötä ja työnjakoa. Ammattikorkeakouluilta pyydetään tulevien sopimusneuvottelujen pohjaksi kevääseen mennessä selkeitä päätöksiä siitä millaisiin rakenteellisen kehittämisen linjauksiin ne ovat valmiita sitoutumaan. Ministeriöstä kantautuneiden tietojen mukaan OKM odottaa korkeakouluilta kunnianhimoisia esityksiä  työnjaosta ja profilaatiosta ja on valmis tukemaan toimenpiteitä myös rahallisesti.

Ammattikorkeakoulujen odotetaan omaa strategiaa pohtiessaan ottavan (jälleen kerran) kantaa siihen missä ja mitä koulutusta tarjotaan. Rakenteellinen kehittäminen ymmärretään nyttemmin korostetusti korkeakoulujen sisäistä kehittämistyötä laajempana toimintana. Tähtäimessä ovat ennen kaikkea korkeakoulujen väliset rakenteelliset muutokset, jossa avainsanoja ovat erikoistuminen ja työnjako.

Meidän kampus myytiin

Mielenkiintoinen päivä tämäkin. Lukuvuoden päättävän publiikin aikana klo 10:20 sain viestin Cityconilta: Porin kampuksemme on myyty. Ensireaktioni oli hämmästynyt - nyt jo? Tiedossa on ollut, etteivät oppilaitoskiinteistöt ole Cityconin ydinliiketoimintaa, he keskittyvät kauppakeskuskiinteistöihin. Odotin kuitenkin ilmoitusta myynnistä vasta myöhemmin, lähempänä kampuksen luovutusta toukokuussa 2017.

Porin kampuksen työmaa 2.6.2015

Kampuksen osti ruotsalainen Hemsö Fastighets AB, joka ollakseni rehellinen oli minulle täysin tuntematon ennen tätä päivää. Puhelimesta kaivoin joitain tietoja Hemsöstä heti tiedon saatuani. Kävi ilmi, että firma on tullut Suomen markkinoille vasta vuonna 2013 ostamalla Turun AMK:n käytössä olevan Lemminkäisenkadun kiinteistön noin 35 miljoonalla eurolla. Eli CoastAL-liittouman partnerit yhdistyvät tätäkin kautta.

Hemsötä kannattaa tarkastella hiukan tarkemmin. Yhtiö on perustettu vuonna 2001 ja nykyisin sen omistavat Ruotsin kolmas kansallinen eläkerahasto AP3 (85%) ja  AB Sagax (15%). Ruotsissa on eläkerahastojen suhteen useaan erilliseen rahastoon hajautettu järjestelmä.

Hemsön strategia on selkeä ja kirkas, tarkoituksena on sijoittaa yhteiskunnan palveluja tuottaviin kiinteistöihin. Tällaisia kiinteistöjä ovat esimerkiksi vanhainkodit, oppilaitokset, hoitolaitokset ja julkisen hallinnon tilat. Hemsö omistaa hiukan yli 300 kiinteistöä joiden yhteisarvo on vajaat 3 miljardia euroa. Hemsö toimii Ruotsissa, Suomessa ja Saksassa.

Hemsön visio on olla paras yhteiskunnallisten palvelujen kiinteistöyhtiö. Tämä pitää sisällään lisäarvon tuottamisen asiakkaille sekä aseman itsestään selvänä kiinteistökumppanina julkisyhteisöille ja yksityisille alan operaattoreille.

Hemsön liiketoimintamalli tähtää pitkäaikaisiin asiakassuhteisiin, jotka perustuvat vuokralaisten tarpeiden ymmärtämiseen. Hemsön tavoitteena on tuottaa olosuhteet, jotka mahdollistavat menestyksellisen toiminnan ja joustavat muuntuvien tarpeiden mukaisesti

Kaikki yllämainittu vaikuttaa siltä, että Citycon on löytänyt meille lähes ihannekumppanin. Hemsön kanssa intressit selkeästi yhtyvät. Olemme juuri heidän strategiansa mukainen asiakas, ja me puolestaan toivomme omistajalta juuri sitä mitä he strategiassaan tuovat esille; sitoutumista pitkäaikaiseen vuokrasuhteeseen sekä vastaamista muuttuviin tarpeisiin.

Ainoastaan yksi asia jäi mietityttämään: miksei Suomeen ole syntynyt Hemsön kaltaista yhtiötä?