Toimiluvista toimeen

Opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiehet ovat viime viikot kuumeisesti käsitelleet ajallaan jätettyjä 24:ää ammattikorkeakoulun toimilupahakemusta. Itse hakemuksissa ei ollut yllätyksiä. Mikään yllättävä taho ei hakenut ammattikorkeakoulun toimilupaa, eikä mikään odotettu taho jättänyt hakematta.

Myöskään hakemusten sisällössä ei ollut yllätyksiä. Melko vähän oli esitetty koulutusvastuista luopumisia, ja tuskin lainkaan uusia koulutusvastuita. Jotain kuitenkin. Seuraavassa niin lyhyesti kuin mahdollista esitetyt muutokset:

OKM on lähtenyt käsittelemään hakemuksia arvioimalla ensin hakijoiden taloudelliset edellytykset. Yhteensä 14 ammattikorkeakoulua, näiden joukossa myös SAMK, sai kutsun lisäneuvotteluihin lähinnä taloudellisten kysymysten käsittelemiseksi. OKM:n virkamiesten mukaan taloudelliset edellytykset joko ovat tai sitten eivät, eli kyse on ON/OFF-tilanteesta. SAMKin neuvottelussa tarkennettiin taloudellisten riskejä, erityisesti kiinteistökustannusten ja ulkopuolisen rahoituksen sisältämien riskien kannalta. Loppupäätelmänä oli, että SAMKin taloudelliset riskit ovat hyvin hallinnassa.

Viime viikon keskiviikkona oli sitten kaikille ammattikorkeakouluille suunnattu keskustelutilaisuus toimilupien käsittelyn tilanteesta. Ministeri Kiuru toi tilaisuudessa varsin selväsanaisesti esille sen, että kaikki hakijat tulevat saamaan toimiluvan (edellyttäen luonnollisesti että täyttävät toimiluvan myöntämisen edellytykset, lisätty 31.10.2013), ja ilmeisesti jopa pysyvän sellaisen. Perusteluna hän toi esille hallitusohjelman kirjauksen, jonka mukaan jokaisessa maakunnassa tulee olla korkeakoulu. Hän ei nähnyt perusteita tai roolia myöskään väliaikaisille toimiluville.

Keskustelutilaisuudessa tuotiin esille se, että seuraavassa vaiheessa toimilupien käsittely siirtyy poliittiseen ja sisällölliseen valmisteluun. Monelle jäi mieleen kysymys mitä tuo voi tarkoittaa, jos kaikki kuitenkin saavat pysyvän toimiluvan. Varmasti ministeriö näkee tarpeita koordinoida ja järjestellä koulutusvastuita tarkoituksenmukaisemmalla tavalla. Esimerkkinä keskustelutilaisuudessa tuotiin esille sosiaali- ja terveysalan koulutusvastuut, jotka vaatisivat kokonaisvaltaisen uudistuksen. Esimerkkinä mainittiin fysioterapeutin ja terveydenhoitajan koulutusvastuut. Fysioterapeutteja koulutetaan liikaa ja terveydenhoitajien koulutusta voitaisiin keskittää. Terveydenhoitajan koulutusvastuuta haki 20 ammattikorkeakoulua niistä 22:sta, jotka hakivat myös sairaanhoitajan koulutusvastuuta.Toimilupaprosessin aikana kokonaisvaltaista uudistusta ei saada aikaiseksi, mutta keskustelu on mahdollista näiltä osin aloittaa.

Jos uutta kutsua lisäneuvotteluun ministeriöön ei lähiviikkoina kuulu, ammattikorkeakoulut voivat kuulemma olla rauhallisin mielin. Olemme rauhallisin mielin joka tapauksessa.

Kilpailuttamisen sietämätön vaikeus

Porin kaupunginvaltuusto hyväksyi tänään SAMKin Porin kampuksen kilpailuttamisen asiakirjat. Tämä on erittäin hyvä uutinen ja käytännössä tarkoittaa sitä, että monta mutkaa kokenut kampushanke etenee maaliin. On syytä vilkaista tarjousasiakirjoja ja arvioida mitä olemme saamassa.

Kilpailuttaminen on vaikea laji. Sen ovat todistaneet useat pieleen menneet kilpailutukset. Ongelma on siinä, että pitäisi etukäteen osata määritellä rajausten ja kriteerien kautta mitä halutaan, räätälöimättä hanketta mitenkään tai kenellekään erityisesti. Määrittely tapahtuu siis epäsuorasti rajaten kaikista mahdollisista vaihtoehdoista ne, jotka ovat hyväksyttäviä ja määritellen näille hyväksyttäville vaihtoehdoille kriteerit, joiden mukaan tarjoukset pisteytetään. Ja joiden mukaan valinta viime kädessä tehdään.

Rajaukset kertovat ennen kaikkea sen mitä ei haluta. SAMKin kampuskilpailun tarjouspyynnössä asetetut rajaukset koskevat tarjoajille ja tarjottavalle tontille asetettavia vähimmäisvaatimuksia. Kampuskilpailutuksessa hyväksyttäviä tajouksia ovat vain  keskustan alueelle kohdistuvat tarjoukset. Keskusta on määritelty luettelemalla hyväksyttävät kaupunginosat. Muita rajauksia ovat toimitilon kerrosluku (korkeintaan kuusi) ja kampuksen autopaikkojen määrä (vähintään 600).

Kriteerit perinteisesti jakaantuvat kahteen pääosioon, hinta ja laatu. Hinta on aina varmasti tärkeä kriteeri, mutta ainoana kriteerinä se johtaisi huonoon tai jopa kelvottomaan lopputulokseen. Laadullisten kriteerien painoarvo on yleensä 40-60% kokonaisarviosta. Alkuperäisessä ehdotuksessa laatua ja toiminnallisuutta painottavat kriteerit olivat 60%, mutta kaupunginvaltuusto päätöksellään muutti painotuksen toisin päin, eli hinnan painoarvo on lopullisissa kilpailutusasiakirjoissa 60%.

Se mitä tarjoajien sitten pitäisi tarjota on määritelty hankesuunnitelmassa, joka on SAMKin tahdonilmaus. Hankesuunnitelma sisältää tilaohjelman, jonka mukainen rakennus tulisi tarjota.

Erityinen harkinta jätetään tarjoajille Tiilimäellä sijaitsevien sosiaali- ja terveysalan (Sote) erityistilojen suhteen. Tarjoajille on annettu mahdollisuus esittää näiden erikseen määriteltyjen Soten erikoistilojen jättämistä rakentamatta, sikäli mikäli tarjottu tontti sijaitsee alueilla 9 tai 11 (siis lähellä Tiilimäkeä). Kaikki tarjoajat eivät siis lähde tarjouskilpailuun samalta viivalta. Lähellä Tiilimäkeä sijaitsevilla tonteilla on yksi optio enemmän.

Kilpailutuksen riskit liittyvät siihen, ettei tarjousasiakirjoissa ole osattu ottaa huomioon kaikkia mahdollisia tilanteita. Kaikki voitava tässä suhteessa on yritetty tehdä. SAMKin Porin kampuksen kilpailutusasiakirjat edustavat erittäin korkeaa asiantuntemusta.

Aivan erityinen hienous minusta kampuskilpailutuksessa piilee siinä, että hintakriteerin perusteeksi on otettu kokonaisvuokra, joka sisältää kaikki kustannukset, mm. hoito- ja energiakustannukset. Tarjoajien ja loppukäyttäjän intressit on saatu näin kauniilla tavalla yhtymään. Mitä energiatehokkaampaa rakennusta tarjoaja esittää, sitä paremmat pisteet saa hintakriteerin perusteella. Ja sitä pienemmillä kustannuksilla SAMK selviää.

Jos minä olisin tarjoaja, asettaisin tavoitteet energiatehokkuudessa erittäin korkealle, jopa nollaenergiatalon tasolle. Energiatehokkaat ratkaisut ovat toteutettavissa lähes "tavallisen" rakennuksen hinnalla. Jos tarjoukset muutoin ovat tasavahvoja, energiakustannuksista löytyy se ratkaiseva ero.

Lupa toimia

Tänään on se päivä, jolloin viimeisenkin ammattikorkeakoulutoimintaa aikovan tulee jättää toimilupahakemuksensa opetus- ja kulttuuriministeriölle. SAMK jätti oman hakemuksensa jo perjantaina ja siitä tiedotettiin.

Toimilupamalli hallinnollisella päätöksellä on yksi tapa valtuuttaa asianomainen toimintaan. Se ei ollut ainoa esillä ollut toiminnan valtuutuksen muoto silloin kun vuoden 2014 alusta voimaan tulevaa ammattikorkeakoululakia valmisteltiin. Ammattikorkeakoulut itse kannattivat yliopistolain mukaista mallia, jossa korkeakoulutusta antavat organisaatiot olisi kirjattu lakiin. Myös sitä mallia kannatettiin, että pysyvän toimiluvan saajat kirjattaisiin lakiin.

No, ammattikorkeakoululakiin päätynyt toimilupamalli antaa valtioneuvostolle joustavamman mahdollisuuden peruuttaa myönnetty toimilupa kokonaan tai osittain, jos koulutustarve olennaisesti muuttuu tai jos ammattikorkeakoulun toiminta ei täytä sille asetettuja vaatimuksia ja velvoitteita. Toisaalta ammattikorkeakoulun näkökulmasta toimiluvan muutokseen riittää niinikään valtioneuvoston päätös. Toimilupamalliin on sopeuduttu hyvin ja toimilupia on valmisteltu positiivisessa hengessä.

Ammattikorkeakoulujen toimilupahakemuksista on jo tihkunut jonkun verran tietoa. Ammattikorkeakoulut kukin omista lähtökohdistaan säätävät ja sopeuttavat toimintaansa tulevaisuuden olosuhteisiin. Sanat "profiili", "terävöittää" ja "fokusoida" toistuvat ammattikorkeakoulujen tiedotteissa. Jokainen ammattikorkeakoulu on pyrkinyt kehittämään ja uudistamaan toimintojaan ja toimintarakennettaan, profiloimaan osaamistaan ja fokusoimaan koulutustarjontaansa tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi.

Mikä sitten oikeasti muuttuu. Varsinaisia suunnanmuutoksia tuskin tulee. Ammattikorkeakoulut ovat vuosien varrella moneen otteeseen tarkistaneet tarjontaansa ja profiiliansa. Viimeksi aloituspaikkaleikkausten yhteydessä v. 2012 tehtiin merkittäviä koulutustarjontaa koskevia päätöksiä. Esimerkiksi SAMK päätti jo tuolloin lakkauttaa kemiantekniikan ja kulttuurialan viestinnän sekä profiloida koulutusta Porin ja Rauman kaupunkien välillä.

Koska rahoitusta leikataan on selvää, että ammattikorkeakoulut haluavat eroon pienistä ja kalliista koulutusohjelmista. Nyt näyttää siltä, että ainakin eräät sosiaali- ja terveysalan pienet ohjelmat jäävät ilman kotia. Näistä sitten keskustellaan ministeriön kanssa lokakuussa missä ja millä ehdoilla koulutusta järjestetään.

Mikä on isossa kuvassa tämän työlään toimilupaprosessin hyöty ammattikorkeakouluille, jää nähtäväksi. Parhaimmillaan saamme laadukkaammat ja profiloidummat ammattikorkeakoulut, jotka pääosin rakenteellisen kehittämisen keinoin sopeuttavat toimintansa kiristyvään taloustilanteeseen. OKM pystyy toimilupaprosessin avulla keskitetysti ja koordinoidusti varmistamaan, että näin tapahtuu. Mielenkiintoista nähdä saavatko kaikki toimiluvan, vieläpä pysyvän toimiluvan.

Kuka on paras?

Harvennus alkaa. Näin otsikoi liitutaululle kirjoitettuna Talouselämä-lehti tutkimustaan ammattikorkeakoulujen paremmuudesta. Voiton vei pieni ja tehokas Mikkeli. Niin vei, mutta mistä kilpailtiin? Miten paras määriteltiin?

Mikkelin ammattikorkeakoulussa on artikkelin mukaan tuuletettu voittoa, ja alueen media on tehnyt uutisen asiaan kuuluvan näkyväksi. Tarkoitukseni ei ole vähätellä voittoa eikä selitellä SAMKin sijoitusta. Onnitteluni MAMKille. Varmasti siellä on tehty paljon asioita oikein.

Kaikissa vertailuissa vertailun lopputulos riippuu kriteereistä ja valituista inidaattoreista. Talouselämä-lehti valitsi vertailuun kymmenen kriteeriä (lehti kutsuu näitä mittareiksi), joista kukin sisältää yhdestä kolmeen mittaria (lehti kutsuu näitä tunnusluvuiksi). Suuri osa mittareista on samoja kuin ammattikorkeakoulujen vuoden 2014 alusta voimaan tulevassa uudessa rahoitusmallissa. Osa ei ole samoja.

Heti ensimmäisen kriteerin, koulun vetovoima, kohdalla ihmettelin miten se heijastaa parhautta. Kautta historian on tiedetty, että parhailla paikoilla sijaitsevat koulut ovat vetovoimaisimpia. Metropolialueiden (Helsinki, Tampere, Turku) ammattikorkeakoulut saivat tässä kriteerissä selkeät kympit. Päivänselvää, että näin on, koska näillä alueilla asuu moninkertainen määrä potentiaalisia hakijoita esimerkiksi Satakuntaan verrattuna.

Edellisen perusteella tulin siihen johtopäätökseen, että parhaan määrittelyssä sijaintiin perustuvat tai siihen sidoksissa olevat kriteerit tulisi rajata pois.

Vertailun kolmannen kriteerin, tutkinnon hinta, kohdalla samaten ihmettelin miten se heijastaa paremmuutta. Se että jotain tehdään halvalla tarkoittaa luultavasti, että tuotanto on tehokasta, mutta kovin harvoin se on laadukasta. Kansainväliset yliopistovertailut ovat osoittaneet, että parhaissa kansainvälisissä yliopistoissa on Suomeen verrattuna selkeästi suuremmat resurssit opiskelijaa kohti. Eniten rahaa opiskelijaa kohti käyttävät yliopistot (Caltech, ETH) pesevät laadullisilla mittareilla suomalaiset yliopistot mennen tullen. Caltech on THE-rankingissä sijalla 1. ja ETH 12. ja Aalto yliopisto sijalla 251. Kriteereinä THE-rankingissä ovat opetus,tutkimus, tiedon siirto ja kansainvälisyys.

Johtopäätöksenä totean, että käytetyn rahan määrä, tai sen vähäisyys, opiskelijaa tai tutkintoa kohti ei voi olla paremmuuden mittari.

Kolmantena esimerkkinä ongelmallisesta kriteeristä  paremmuuden mittaamisessa nostaisin esille ulkopuolisen T&K-rahoituksen. Kaksi edellistä mittaria eivät ole mukana uuden rahoitusmallin mittareissa. Ulkopuolinen T&K-rahoitus sen sijaan on. Ulkopuolinen T&K-rahoitus heijastaa menestymistä kilpaillun tutkimusrahoituksen hankinnassa. Vai heijastaako?

Ammattikorkeakoulut toimivat rakennerahastojen T&K-rahoituksen merkittävinä toteuttajina ja rahoitusta kanavoidaan osin ammattikorkeakoulujen kautta. Itä- ja Pohjois-Suomen ammattikorkeakouluille virtaa vertailun perusteella "tutkimusrahaa" yli nelinkertainen määrä kokonaisrahoitukseen suhteutettuna metropolialueiden ammattikorkeakouluihin verrattuna. Tämä on päivänselvää, koska Itä- ja Pohjois-Suomeen kohdennetaan EU:n alue- ja rakennerahastotukia asukasta kohden moninkertaisesti Etelä- ja Länsi-Suomeen verrattuna. Aluetutkija Timo Aron analyysin mukaan  korkeiden EU-tukien piirissä olevien Itä- ja Pohjois-Suomen alueiden kilpailukyky ei ole parantunut kolmen alue- ja rakennerahastokauden aikana.

Johtopäätöksenä voi todeta, että pelkkä ulkopuolisen rahoituksen määrä ei ole kestävä paremmuuden mittari. Tulisi mitata myös rahoituksen vaikuttavuutta. Aivan saman kommentin voisi esittää esim. julkaisujen määrästä - määrän lisäksi tai sen sijaan pitäisi mitata niiden vaikuttavuutta.

Määrälliset mittarit ovat helpoimpia toteuttaa. Määrä harvoin kuitenkaan kertoo laadusta tai vaikuttavuudesta. Ammattikorkeakoulujen mittaamista pitää ilman muuta kehittää nykyisestä määrän ja tehokkuuden mittaamisesta laadun ja vaikuttavuuden suuntaan. Edellä sanottu ei millään muotoa kiistä sitä, että Talouselämä-lehden valitsemilla kriteereillä MAMK oli selkeä voittaja.