Kasvua sopimuksilla

Porin seudun ehdotus kasvusopimukseksi ja siihen liitetty INKA-ohjelman hakemus allekirjoitettiin eilen ja lähetettiin tänään TEM:lle. Allekirjoittajatahoja oli kahdeksan, Porin kaupunki, Porin seudun Karhukunnat, Satakuntaliitto, Ely-keskus, Prizztech, Porin yliopistokeskus, Diak ja SAMK.

Kerroin joulukuussa blogissani valmistelusta, jota tehtiin vastauksena valtion alueellisia innovaatiokeskittymiä vahvistaviin toimiin. Näihin toimiin kuuluvat suurimpia innovaatiokeskittymiä koskevat valtion ja kaupunkiseutujen neuvottelumenettelyt ja kasvusopimukset sekä innovatiiviset kaupungit (INKA) ohjelma.  

Kasvusopimus luo yhteisen perustan alueen pitkäjänteiselle kehittämiselle, vahvistaen yhteistä kehityspolkua ja kytkien alueen keskeiset toimijat alusta pitäen tiiviisti yhteen. Toimintamalli on täysin uusi, kaikki aluekehityksen kanssa työtä tekevät pohtivat sitä mistä kasvu tulevaisuudessa syntyy ja tekivät siitä Porin kaupunkiseudun yhteisen valinnan. Eikä vain Porin, ehdotuksen lähtökohtana on, että se ei ole muuta maakuntaa tai Louran kehittämiskäytävää poissulkeva, vaan päinvastoin näiden kehitystä tukeva.

Ehdotuksen avoimuus kaikkien osapuolien tasavertaiselle osallistumiselle perustuu itse valintaan, eli kasvusopimuksen sisältöön. Valinta on älykkäät palvelut, palvelu- ja ratkaisumallit, jotka tehostavat minkä tahansa teollisuuden alan tai julkisen sektorin toimintojen kehittymistä. Tarkoituksena on, että kasvusopimus luo puitteet toiminnalle ja että INKA-ohjelma painottuu Fiksun teollisuusalueen luomiseen, ja siinä valituihin teemoihin (kts. kuva).

Oma käsitykseni, että kasvusopimus ja INKA tulevat olemaan menestys. Edellytyksenä menestykselle on, että hyvä yhteinen tekeminen jatkuu silloinkin kun ohjelmia lähdetään toteuttamaan. 

Rakennetta rakentamaan

Viime viikon lopulla luovutettiin ministeri Gustafssonille ns. rakennetyöryhmän muistio. Työryhmän tehtävänä oli lyhyesti sanottuna tarkastella koulutuksen järjestämistapoja ja tutkintorakenteita työelämän kehittämiseksi ja koulutuksellisen tasa-arvon lisäämiseksi.

Keskustelu työryhmän työn aikana sekä muistion julkistamisen jälkeen on lähes yksinomaan käsitellyt lyhyttutkintoja ja niiden mahdollista tarvetta. Työryhmän mietinnössä lyhyttutkinnot esitetään kokeiluna ja ne ovat saaneet "korkeakouludiplomin" nimen. Korkeakouludiplomit olisivat:

"...enintään 120 opintopisteen kokonaisuuksia korkeakoulutarjonnan monipuolistamiseksi..."; "...jotka palvelevat sekä vailla aiempaa korkeakoulutusta olevia että niitä, jotka haluavat täydentää tai uudelleen suunnata osaamistaan."

Korkeakoulujen edustajien kannat hajaantuivat työryhmässä näiden diplomien osalta totaalisesti. Jorma Niemelä Arenen edustajana päätyi kannattamaan diplomeja, ja hän on perustellut ratkaisuaan hyvin blogissaan. Unifin edustaja Riitta Pyykkö jätti ehdotuksesta lausuman, jonka pääasiallinen sisältö on, että

"Lyhytkestoiset, tutkinnon kaltaiset, nykyisiä korkeakoulututkintoja suppeammat kokonaisuudet eivät sovi nykyiseen Suomen kansainvälisesti vertailukelpoiseen tutkintorakenteeseen."

Työryhmän jäsenistä kaikki viisi työelämän järjestöjen edustajaa, niin työnantaja- kuin työntekijäpuolelta, sekä Esa Rahiala SAMKista ja Leena Leskinen Itä-Suomen yliopistosta taas päätyivät jättämään asiasta eriävän mielipiteen. He näkevät,

"...ettei uutta diplomia/välitutkintoa ole syytä kokeiluna käynnistää. Erityisen ongelmallisen esityksestä tekee sen kohdentaminen nuoriin, toiselta asteelta korkea-asteelle siirtyviin."

Ajankohta kokeilulle on kerta kaikkiaan huono. Ammattikorkeakouluilta leikataan merkittävä siivu rahoituksesta ja juuri ollaan ajamassa sisään uutta rahoitusmallia, jossa pärjäämiseen kaikki ammattikorkeakoulut tekevät kaiken voitavansa. Erityisen huonosti uusi kokeilu sopii tähän ajankohtaan siitäkin syystä, että juuri tänä vuonna astuivat voimaan aloituspaikkojen leikkaukset, joita perusteltiin ennakoinneilla. Pitäisikö diplomien täyttää aloituspaikkojen leikkauksen synnyttämää aukkoa. En usko, että tämä oli tarkoituksena.

Olen omassa ajattelussani päätynyt samaan kuin Jorma Niemelä jo taannoin - aloituspaikkojen leikkaaminen oli virhe. Aloituspaikkojen vähentäminen perustuu Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) toimialojen arvonlisää ja työllisyyden kehitystä kuvaavaan tavoiteskenaarioon. Opetushallitus on sen pohjalta ennakoinut ammattirakenteen tavoitekehitystä, poistumaa sekä aloittajatarvetta. Ennakoinnista vastaavilta on jäänyt huomaamatta se mistä työllisyyden aleneva kehitys maakunnissa johtuu. VATTin maakuntia käsittelevässä raportissa todetaan esimerkiksi Satakunnan osalta:

"Työpaikkojen määrä pienenee Satakunnassa vuosien 2008 ja 2025 välillä lähes 5 prosentilla. Yksi tärkeimmistä tekijöistä työllisten määrän vähenemisen taustalla on maakunnan supistuva työvoiman tarjonta."

Mutta hetkinen. Kerrataanpa vielä:
1. Ennakointi perustuu VATTin malliin, jonka mukaan työpaikkojen määrä pienenee Satakunnassa 5%:lla
2. OPH tekee mallin tulosten perusteella ennakoinnin aloittajatarpeesta
3. OKM päättää aloituspaikkojen leikkaamisesta Satakunnassa 14%:lla 
4. Työvoiman tarjonta maakunnassa supistuu, koska SAMKin valmistuneista 60-70% sijoittuu omaan maakuntaan
5. Työpaikkojen määrä pienenee, koska työvoiman tarjonta supistuu.

VATT on päässyt siihen mitä jokainen mallintamisen parissa työskentelevä tavoittelee: malli toteuttaa oman tuloksensa. Aloituspaikkojen leikkaaminen oli virhe. Sillä on haitallinen vaikutus koko maakunnan talouskasvuun.

Faktaa ja fiktiota kampuksesta

Viime päivinä on esitetty lukuisia väittämiä kampuspäätöksestä. Äänessä ovat pääosin olleet ne, jotka näkevät Puuvillan paremmaksi vaihtoehdoksi. Tämä on ymmärrettävää, sillä eihän Asema-aukiota hyvänä pitävillä ole päätökseen juurikaan huomauttamista. On syytä kommentoida eräitä keskustelussa esille tulleita väittämiä.

"Täysin yllättäen tehtiin päätös yliopistokampuksesta Asema-aukiolle" (SK 28.1.2013). Fiktiota. Eikö kampuksen sijoittuminen joko Puuvillaan tai Asema-aukiolle ole ollut selvää jo pitkään (SK 9.10.2012).Tästä kommentista voi päätellä sen, että Puuvillan valinta on joidenkin mielestä ollut itsestään selvä. Jopa ainoa vaihtoehto.

"Kiinteistöruletti Porille loistava mahdollisuus. ... Uusi matkakeskus Asema-aukiolla taas tarkoittaisi sitä, että Porissa bussit, junat ja lentokoneet lähtisivät liikenteeseen miltei samalta tontilta. Tämä olisi suomalaisittain ainutlaatuista" (SK 23.1.2013). Faktaa! Uusi yhteiskampus tulee olemaan liikenneyhteyksien keskiössä. En tiedä yhtään kampusaluetta missään, joka olisi paremmin sijoittunut julkisen liikenteen suhteen.Tämä on paitsi suomalaisittain myös maailmanlaajuisesti ainutlaatuista.

"Valmistelussa on tehty kaupunkisuunnittelupolitiikkaa, kun olisi pitänyt tehdä korkeakoulupolitiikkaa" (SK 26.1.2013). Fiktiota! Valmistelussa on otettu kaupunkisuunnittelu huomioon ja todettu Porilla olevan tässä ruletissa  loistavat mahdollisuudet. Kaupungin kehittymismahdollisuuksien näkeminen on poliitikkojen tehtävä, valita vaihtoehdoista kokonaisedullisin ja eri näkökulmista tarkastellen paras ratkaisu. Korkeakoulupoliittiset linjaukset ovat kuitenkin  koko ajan olleet yhteiskampuksen suunnittelun lähtökohtina. Tiede- ja teknologianeuvosto linjasi jo vuonna 2006, että yliopistokeskusten ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön kehittäminen sekä parantaa alueellista vaikuttavuutta että tehostaa resurssien käyttöä. Neuvosto kannusti sellaisten kampusten luomiseen, joissa yliopistot, tutkimuslaitokset, ammattikorkeakoulut ja yritykset sijaitsevat lähellä toisiaan. Markku Linna otti tämän arviointiraporttinsa ehdotusten kantavaksi ajatukseksi. Minulle on jäänyt epäselväksi mikä korkeakoulupoliittinen päämäärä on jäänyt ottamatta huomioon.

"Puuvillassa on jo valmiiksi toimiva kampus, jossa on yhteisöllisyyttä ja tilaa myös ammattikorkeakouluille" (SK 26.1.2013). Tämä lause on kirjaimellisesti faktaa, mutta sisällöltään täyttä fiktiota. Tilatehokasta, toiminnallista ja kaikilta osiltaan yhteiskäyttöisiä toimitiloja ei saa aikaiseksi siten, että ammattikorkeakoulut rakentavat omat tilansa jo valmiiksi toimivan kampuksen yhteyteen.

"On kerrottu, että Asema-aukiolle voi tulla hienot ja toimivat tilat, mutta yksityiskohtaisia suunnitelmia ei ole" (SK 26.1.2013). Faktaa. Nyt suunnittelu vasta alkaa. Suunnittelu on tarkoitus tehdä asiantuntijoiden, henkilöstön ja opiskelijoiden yhteistyönä. Tarjouksiin sisältyneitä alustavia hahmotelmia on tutkittu nimenomaan siitä näkökulmasta kumpi vaihtoehto tarjoaa suunnittelulle paremmat lähtökohdat. Asema-aukiolla suunnittelulle on enemmän vapausasteita yhteistilojen (kirjasto, opiskelijapalvelut, opetustilat, ravintolapalvelut) sijoitteluun. Puuvillassa toiminnallisuutta rajoittavat pidemmät etäisyydet kampuksen sisällä yhteiskäyttöisiin tiloihin sekä olemassa olevat tilat ja rakenteet, jotka rajoittavat muuntojoustavien ja tilatehokkaiden ratkaisujen muodostamista.

"Vielä vuosi sitten haastattelussani SAMK:n toimitusjohtaja Juha Kämäri piti Puuvillaa ykkösvaihtoehtona yhteiskampukselle. Asema-aukiosta ei silloin puhuttu. Kuka sen keksi ja miksi?" (SK 29.1.2013). Faktaa! Vuosi sitten Puuvilla oli ainoa yhteiskampuksen vaihtoehto. Helmikuussa ideoitiin uusia kampusvaihtoehtoja puhtaasti siitä syystä, että Puuvilla nähtiin liian kalliiksi. Renor Oy:ltä maaliskuussa saatu tarjous oli 5,85 €/m2 kalliimpi kuin Renorin lopullinen tarjous (siis n. 30% kalliimpi). Asema-aukio nousi esille tutkittaessa erästä esillä ollutta mallia, hajautettua keskustakampusmallia, jossa SAMK olisi sijoittunut olemassaoleviin keskustan koulukiinteistöihin.  Mallista hyvin nopeasti luovuttiin, mutta Asema-aukio otettiin lähempään tarkasteluun.

"Kaupungin väen mielestä Puuvillaan on vaikea rakentaa uusia hienoja tiloja korkeakoulujen käyttöön. Mitenköhän se onnistuisi niin paljon paremmin asemalle?" (SK 29.1.2013). Fiktiota! Tästä ei ole ollenkaan kyse. Mistä ihmeestä on tullut käsitys, että tilojen pitäisi olla hienot. Arvioinnissa käytetty sana näkyvyys ei tätä tarkoita. Näkyvyydellä haetaan tunnistettavuutta ja vetovoimaa. Mutta ennen kaikkea tilojen pitää olla tehokkaat ja toiminnalliset.

"Hintoihin kaupunki ei saanut merkittäviä eroja. Renorin vuokratarjous Puuvillasta oli jopa vähän alhaisempi kuin Cityconin" (SK 29.1.2013). Faktaa ja fiktiota. Tarjoukset olivat neliöhinnaltaa hyvin lähellä toisiaan, Renorin tarjouksen ollessa jopa hieman halvempi. Asema-aukion kokonaisvuokra tulee kuitenkin Puuvillaa selvästi edullisemmaksi siitä syystä, että tilatarve on Asema-aukiolla pienempi. Suunnittelu puhtaalta pöydältä mahdollistaa paremman tilatehokkuuden. Lisäksi SAMKin SoTe-toiminnot ja DIAK voivat jäädä kampuksen Tiilimäen osaan toiselle puolelle rataa. Tämä säästää rakennuskustannuksissa, koska Tiilimäellä valmiina olevia opetus-, työhuone-, allas- ja liikuntatiloja ei tarvitse Asema-aukion vaihtoehdossa rakentaa.

"Kaupunki unohti käydä julkisen keskustelun, ennen kuin se päätti ryhmittyä Asema-aukion taakse" (SK 29.1.2013). Faktaa. Korkeakoulut olisivat olleet valmiita asioiden avoimempaan käsittelyyn. Koko prosessi otettiin ikään kuin tarjouskilpailuna, jossa oli kaksi tarjoajaa. Tarjouksien sisältöä ei kilpailullisista syistä haluttu julkistaa ennen kuin tarjouksien arviointi oli saatu valmiiksi. Näin tarjoajien kanssa sovittiin toimittavaksi. Jälkikäteen on vaikea arvioida olisiko voitu sopia toisenlaisista toimintatavoista.

Lekaa ja valttikortteja

Citycon antaisi "lekaa" päädylle. Tällä innoittavalla otsikolla tämänpäiväinen Satakunnan kansa kertoo Asema-aukion kampussuunnitelmasta. Ville Hammarbergin ansiokas artikkeli tuo esille suunnitelmasta kaksi piirrettä, joita nimitetään valttikorteiksi. Artikkelin mukaan Cityconin suunnitelmien toinen valttikortti on kokonaan uusi kampuksen päärakennus Asema-aukion laidalla.  Toinen valtti on kampuksen ympäristö, jossa on rakentamatonta tilaa vaikka kuinka paljon.

Uudisrakennuksena toteutettava päärakennus on selkeä vahvuus siitä syystä, että se toimitiloja päästäisiin suurelta osin suunnittelemaan puhtaalta pöydältä. Tämän seurauksena hyvällä suunnittelulla päästäisiin tehokkaampaan tilankäyttöön kuin kohteessa, jossa suunnittelun rajoitteena olisivat vanhat kantavat rakenteet. Saavutettavalla tilatehokkuudella on suora yhteys tarvittaviin kokonaisneliöihin, toisin sanoen kokonaisvuokraan.

Myös Asema-aukion ympäristö on selvä vahvuus. On houkuttelevaa ajatella, että alueelle nousisi korkeakoulukeskittymään tukeutuvaa yritystoimintaa. Yritystoiminnan sijoittumiseen vaikuttaisi kampusyhteyden lisäksi ennen kaikkea logistinen sijainti rautatieaseman, tulevan matkakeskuksen ja lentoaseman naapurissa. Kuten kaupunginsuunnittelupäällikkö haastattelussa toteaa, kasvusopimusta ajatellen alue tarjoaa valtavaa potentiaalia.

Artikkelissa tuodaan esille etuna myös se, että "koulutuskeskittymään linkittyisivät terveydenhuoltoalan koulutus ja keskussairaala". Tämä lause on tänään aiheuttanut hämmennystä SAMKin Tiilimäen kampuksella. Asema-aukion kampuksesta on laskelmiin todellakin otettu mukaan muunnelma, jossa sosiaali- ja terveysalan koulutus kokonaisuudessaan (sekä SAMKin että  Diakonia ammattikorkeakoulun) jäisi paikalleen. Tiilimäen toiminnot olisivat kuitenkin oleellinen osa yhteiskampusta, välimatkaa tunnelin läpi olisi vain reilut 300 m. Jos tämä vaihtoehto valitaan, yhteiskampuksen Tiilimäelle olevia toimintoja tulee kehittää ammattikorkeakoulujen välisenä yhteistyönä. Kehittäminen tulisi aloittaa Tiilimäen vanhojen B- ja C-osien peruskorjauksen suunnittelulla, jonka yhteydessä voidaan ottaa huomioon tilojen yhteiskäytön tavoitteet.


PS. Katsokaa ihmeessä myös seuraavan päivän pääkirjoitus (SK 12.1.2013) "Isot hankkeet luovat toivoa ja hyvää mieltä". Olen tästä kirjoituksesta otettu ja uskon, että juuri näin on.

Idea, Inventio, Innovaatio

Keittiöstä löytyy havainnollinen vastaus siihen mitä taloudelliseen kasvuun tarvitaan. Näin on jos uskomme taloudellisen kasvun johtavaa tutkijaa Paul Romeria, ja miksemme uskoisi. Hänen mukaansa arvokkaiden tuotteiden aikaan saamiseen tarvitaan resepti, jonka mukaan halvat raaka-aineet sekoitetaan. Vastaus taloudelliseen kasvuun ei ole enemmän ja enemmän keittoa vaan uudet ja paremmat reseptit, ja niiden mukaan valmistetut uudenlaiset tuotteet. Hänen mukaansa talous kasvaa kun ihmiset järjestävät resursseja uudella tavalla lisäten tuotteiden arvoa. Moni yritys päätyy monistamaan samaa päätyen lopulta kilpailussa tappiolle, niin teki Nokiakin.

Kukin resepti ja sen mukaan valmistettu uusi tai parannettu tuote on innovaatio. Ennen innovaatiota on usein inventio (keksintö) ja sitä ennen idea (oivallus, uusi ajatus). Pelkkä idea tai keksintö ei ole innovaatio. Innovaatio on pidemmälle sovellettu yksittäisen keksinnön tai vähittäisen kehityksen tulos, joka on otettu tai otettavissa käyttöön. Innovaatioita on kaikilla elinkeinoelämän ja myös julkisen sektorin alueilla. Esimerkiksi palvelualoilla tyypillisiä innovaatioita ovat tuotteet ja toimenpiteet, jotka lisäävät asiakastyytyväisyyttä tai parantavat laatua, ja sitä kautta lisäävät palvelun kysyntää.

Kuulostaa itsestään selvältä, että innovaatio ja taloudellinen kasvu ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Tämä on kuitenkin aivan uutta taloudellisen kasvun teoriaa, joka on tullut keskusteluun vasta 1990-luvulla. Perinteinen taloudellisen kasvun teoria korostaa ainoastaan perinteisten tuotannon tekijöiden, työn ja pääoman, yhdistämistä. Innovaatioita korostavan käsityksen mukaan ideat ruokkivat pysyvää taloudellista kasvua. Suomessa innovaatio-sana tuli mukaan TEKESin nimeen vuonna 2006.

Suomessa korostetaan mielellään tieteellisen tutkimuksen merkitystä innovaatioiden tuottamisessa. Näin teki Markku Mattilakin Tieteessä tapahtuu 5/2012 lehdessä. Artikkelin sanoma on, että tiede on innovaatioiden edellytys ja että ilman korkeatasoista tutkimusta yritykset eivät uudistu ja menesty. Viesti on varsin yksipuolinen. Korkeatasoinen osaaminen on ilman muuta innovaatioiden edellytys, mutta ei yksin tiede tai tutkimus. Sen sijaan organisaatioiden rajapintojen kohtaamista pidetään innovaatioiden kannalta ensiarvoisen tärkeänä. Tässä on edelleen paljon tekemistä. EK:n jäsenilleen tekemän kyselyn mukaan ammattikorkeakoulujen kanssa on tehnyt yhteistyötä 50% yrityksistä, yliopistojen kanssa vain 25%.

Ammattikorkeakoulut ovat soveltavan luonteensa, osaamisensa ja työelämäyhteyksiensä johdosta hyvässä asemassa innovaatioiden tuottamiseen. SAMKin erinomaiset työelämäyhteydet luovat innovaatiotoiminnalle poikkeuksellisen hyvän lähtökohdan.

Mutta mitä innovaatioita teimme viime vuonna. Tiedän muutamia, mutta kattavaa vastausta minulle ei ole. Innovaatiot on nostettava esille, jotta tietäisimme missä menemme innovaatiotoiminnassa, miten T&K-toimintamme ruokkii innovaatioita ja miten voisimme palvella elinkeinoelämää näiltä osin paremmin. Kaivataan ne innovaatiot esille ja kerrotaan niistä muillekin.

Kömpelö ratkaisu

Kampusratkaisuja pohtiessa tuli mieleeni viiden vuoden takaa Itävallan ajoilta kollega Michael Thompson ja hänen luomansa käsite kömpelö ratkaisu ("clumsy solution"). Kyseessä on ihan vakavasti otettava antropologinen termi päätökselle, joka ei noudata perinteisen päätöksenteon hierarkiaa. Päätöksenteko on erityisen vaikeaa tapauksissa, joissa on monia erilaisista kultuurisista lähtökohdista peräisin olevia vahvoja intressejä. Tällaisissa tilanteissa ylhäältä johdettu hierarkinen päätös, vaikka se aluksi itsestään selvästi tuntuukin parhaalta, ei muista kultuurisista näkökulmista olekaan hyväksyttävä. Konfliktin ratkaisu edellyttää alunpitäen näkymättömien vaihtoehtojen esilletuomista. Kömpelöön ratkaisuun johtavassa prosessissa eri suunnista tulevia ääniä kuullaan ja niihin reagoidaan. Saavutettua ratkaisua kutsutaan kömpelöksi juuri siitä syystä, että prosessi on monivaiheinen ja kömpelö. Ratkaisuna saavutettu tulos on usein monessakin mielessä optimaalinen.

Useat ympäristöhankkeet ovat esimerkkejä kömpelöistä ratkaisuista. Ympäristölupaprosesssissa eri intressitahojen esittämät muistutukset ja valitukset pakottavat etsimään vaihtoehtoisia ratkaisuja. Voisi sanoa, että osallistava ympäristölupakäytäntö on hitaudestaan ja kömpelöstä luonteestaan huolimatta ollut Suomessa menestys.

SAMKin kampushankkeet käyvät erittäin hyvinä esimerkkeinä kömpelöistä ratkaisuista. Tulin Porin toimitilatyöryhmään mukaan sen sen loppumetreillä vuoden 2011 lopulla. Toimitilatyöryhmässä oli lokakuussa 2011 päädytty ehdottamaan SAMKin Porin toimintojen keskittämistä Tiedepuiston alueelle. Ratkaisu oli jo siinä määrin kypsynyt, että asiasta oli olemassa luonnos loppuraportiksi. Prosessissa ei ollut noussut esille muita näkökulmia, kuten yhteisen kampuksen merkittäviä etuja - sen taloudellisia ja toiminnallisia hyötyjä. Silloin riitti minun taholtani asioiden esille tuominen siihen, että haluttiin lisäselvityksiä yhteisen kampuksen muodostamisesta Puuvillan  alueelle. Toimitilatyöryhmälle annettiin selvityksille lisäaikaa ja talven kuluessa tuli mukaan myös Asema-aukion vaihtoehto. Nyt yhteinen kampus on kaikkien osapuolten ainoa tavoite, ainoastaan sijainnista on enää kysymys.

Näyttää siltä, että myös Raumalla ollaan menossa päätökseen kömpelön ratkaisun kautta. Rauman kampustyöryhmä on istunut koko vuoden 2012 ja pitänyt alusta pitäen tavoitteenaan Raumalla sijaitsevien koulutustoimintojen keskittämistä Myllymäen ja sataman väliselle alueelle. Perusratkaisu on ollut selvillä, mutta miten palapeli eri toimijoiden kesken toteutettaisiin on vaatinut eri näkökulmien yhteensovittamista. Vasta siinä vaiheessa kun kampustyöryhmä loppuraportti oli käytännössä valmis ymmärsin, että yksi näkökulma oli jäänyt huomiotta - SAMKin tekniikan ja merenkulun yhdessä pitäminen tuo merkittäviä toiminnallisia ja taloudellisia hyötyjä. Tämä taas merkitsee joko sitä, että merikoulun kiinteistöstä luovutaan ja keskitetään toiminnot Satamakadun alueelle - tai sitä että ko. toiminnot keskitetään merikoulun alueelle. Kumpikin vaihtoehto merkitsee muutoksia loppuraportin sisältämiin vaihtoehtoihin. Juuri nyt tutkimme erityisen tarkasti sitä vaihtoehtoa, että meriteknologian (ml. merenkulku) toiminnot keskitetään merikoulun mäelle.

Edellä esitetyt esimerkit osoittavat, että kömpelöt ratkaisut eivät ole valmiita ennen kuin ne ovat valmiita. Ja lisäaikaa kannattaa ottaa silloin kun se eri näkökulmista on perusteltua. Ei muuten.

Innovatiiviset kaupungit

Eilen julkistettiin virallisesti valtion alueellisia innovaatiokeskittymiä vahvistavat toimet, joihin kuuluvat suurimpia innovaatiokeskittymiä koskevat valtion ja kaupunkiseutujen neuvottelumenettelyt ja kasvusopimukset sekä innovatiiviset kaupungit (INKA) ohjelma. Näistä INKA-ohjelma on se, jossa on rahaa alueille. Kyse on raa'asta kilpailusta kaupunkiseutujen välillä. Kilpailussa haetaan innovaatiokeskittymiä ja rohkeita esityksiä kasvusta, uudistumisesta ja kansainvälistymisestä. Kasvusopimus- ja INKA-esitysten tulee vahvasti tukea toisiaan.

Sanomattakin on selvää, että kilpailussa menestyminen on ensiarvoisen tärkeää koko Satakunnalle ja sen myötä SAMKille ja sen omistajille. Koska vastuu kilpailuun osallistumisesta on annettu suurille yli 100 000 asukkaan kaupunkiseuduille, niin vetovastuu hakemusten valmistelusta on Satakunnassa Porin kaupungilla. SAMKin osallistuminen ohjelmiin on välttämättömyys ja luonnollisesti annamme Porin kaupungille kaiken mahdollisen tuen.

Kun harkitaan mitä ohjelmiin tulisi esittää, kannattaa paneutua paitsi itse ohjelman kuvaukseen myös tuoreisiin tulkintoihin yhteiskunnan, innovaatiotoiminnan ja elinkeinoelämän kehittymisestä. INKA-ohjelmassa odotetaan rohkeita esityksiä kasvusta, uudistumisesta ja kansainvälistymisestä. Ohjemaan ei kannata esittää OSKE-ohjelmassa olleita teollisuusteemoja, koska se ei olisi uudistumista. Sattumalta eilisessä T&T-lehden sivulla 9 oli kaksi pientä uutista, joista toisessa todettiin, että teollisuus elää palveluista ja toisessa uutisoitiin, että Pekka Ala-Pietilä on valittu vuoden tivi-vaikuttajaksi. Nämä uutiset ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa ja myös Satakuntaan.   

Ensimmäisen uutisen sanoma on se, että olisi korkea aika päästä eroon ajattelusta, että palvelut olisivat vähäarvoisempia kuin perinteinen teollisuus. Jo puolet teollisuuden työpaikoista on erilaisia palvelutehtäviä. Etlan eilen julkistaman kirjan ”Uutta arvoa palveluista” keskeiset havainnot ovat, että globaalissa työnjaossa kehittyneet maat, Suomi mukaan lukien, erikoistuvat palveluihin. Palvelut ovat kiinteä osa tavaroita ja päinvastoin. Johtopäätös on, että palvelut ovat merkittävä tuottavuuskasvun lähde (ei kiviriippa) ja että digitaalinen palveluyhteiskunta on Suomen (lue Satakunnan) suuri mahdollisuus.

Toisen uutisen sanoma on se, että Ala-Pietilä on tehnyt merkittävää työtä ict-klusteri 2015 työryhmän puheenjohtajana. Hänet valittiin tivi-vaikuttajaksi, vaikka työryhmän laatimat toimenpide-ehdotukset esitellään vasta 17.1.2013 ministereille. Minulla oli  marraskuun lopulla Hämeenlinnassa tilaisuus kuulla Ala-Pietilän esityksiä ja voin vahvistaa, että tivi-vaikuttajan valinta ei mennyt väärään osoitteeseen. Ala-Pietilän ryhmä tuo esille konkreettisia ehdotuksia kuinka muuttuvassa maailmassa pärjätään ja kuinka Suomi (lue Satakunta) voi nostaa osaamistaan kaikilla aloilla tuomalla digitaaliset palvelut perinteisiin toimintoihin.

Satakunta on teollisuusmaakunta. Vaatii rohkeutta ottaa palvelut tulevaisuuden kantavaksi voimaksi. Minusta näin kuitenkin kannattaisi tehdä. Palvelut olisivat se kohde, poikkileikkaava teema, johon innovaatiokeskittymä kohdentaisi voimansa - tavoitteena parantaa teollisuuden resurssitehokkuutta, tulevaisuuden energiaratkaisuja sekä elinolosuhteita, erityisesti vanhuuspalveluratkaisuja. Nämä kaikki ovat tulevaisuuden keskeisiä teemoja mutta ennen kaikkea Satakunnan keskeisiä osaamisalueita ja kilpailutekijöitä.